Vaiti piirtää

Väkevästi sanoilla piirtää
runoilija tuskansa ääret
kylvettää pahuutensa haavat
      käärii hyvyyden laastariin
sisäiset vammat, ja rammat
askeleensa kyynelin kastuvat

Surullisen sydämen raato
valuu pahan hetkien äärellä, itkee
huutaa avuksi lämpöä, läheisyyttä
      kohdatessa kylmyyttä, syvää
raakuutta, jossa sielu repeää
pirstaloituu ikeeseensä

Astuivat vieraat päällensä
angstin saappain rajusti, piilotarkoituksin
riistivät itsetunnon viimeisetkin rippeet
      hymyilivät katalasti, saapui
raatokärpästen lauma häärimään,
märehtivät lihansa rikki

Hautasivat piiloihinsa sanat
tuskan viikatteella leikatut pilkat, ivat
korulaiseisiin upottivat
      vähistä paljoa hehkuttivat
kiillottivat omia kruunujaan holtittomat
vallanhimoaan hehkuttivat, armon ohittivat

Vaiti piirtää sanojaan runoilija