Muisto

Olen niin liki

liimattu pintaasi 

kuin tihkuva hiki, 

selkääsi pitkin pakenen

pakaroitasi kohti valuen..

pieni vaivainen 

pisaroiden liru

Kyhnätty on

ja rakastettu, rakasteltu

ilmaa haisteltu, taisteltu 

puristeltu

viimeisetkin mehut

jäi viipale muistoksi 

       tuoremehulasin reunalle

Tuutilulla

Pehmeä vaippa 

jäisen katseesi yllä

kovan pintasi huopien alla

on kätkössä

       laineiden tuutilulla

       myrskyjen riehut ja

       tyvenen peili 

                      kuutamolla

Se koskettaa sydämeen

ikävä lempeään tyveneen

kaipuun suuri koura

kiskoo itkuiselle povelleen

rantaasi saavun

näen tyhjyyden nokiset tummat varjot

kuulen ikihonkien kuiskeessa kutsun 

juuriltaan valoon kurotan

rannan jäistä huntua raotan

       ikävän sulatan

       maininkien tuutilullaa 

       rakastan

Ei ennen vanhaan

Oi mikä riemu
suloisuuden sekamelska
kun penskojen pataljoona
liukuu iltahämärässä mäessä
pihan perukoilla

Hui

Ei sitä meidän nuoruudessa
muuta tehtykään

Ei lörpötelty kännykkään
mesetelty tai oltu instassa
ehei, ei niitä oltu keksittykään
televisiosta puhumattakaan
eikä ollut puhelintakaan
huikattiin järven yli
jos oli asiaa

Päätöntä

Päätön kala, ruumis

yhä nahastaan tunnistettava

potilas joka menehtyi

jäätyään koukkuun

Päätymässä ravintoketjun osaksi

Arvokala, roskakala tuoreena

jalostusketjun päässä,

ravintola, ruokala, tai kotona

paistinpannulla

Päätön kala

ilman suomuja, ruotoja

valmis lautasella, aterialla

riepoteltavaksi haarukalla

muhennettavaksi puremalla

ravinnoksi nielaisemalla

mahalaukkuun matkalla

ravinnoksi sulamalla 

lantana viimein tunkiolla

tai jätepuhdistamolla

       osana ravintoketjussa

Ees perille

Vain hetki

ja olet ajaton

karismaattinen velho

mammonanäyttämöllä

Syöt toistenkin eväät

pelkäämättä moitteita

kasvattamalla setelivuorta 

viemällä paikan hoitajalta

Eihän se niin mennyt

koska piti tehostaa toimintaa

keinoja kaihtamatta

otit sieltä mistä sait

Ja sitten se meni niin

Tarttui rahanvalta ohjaksiin

ja unohtuivat eettiset hyveet

totesit, eivät he koskaan valita

       poisnukkuneet

       edesmenneet

Tutkivat nyt

pääsivätkö ees perille

Ui venho

Hetken hekumassa kylven

kupeitani hivellen

kipunoiva lihani 

virittyy yltäkyllään

      salamoivaan räjähdykseen

jossa ei synny sirpaleita

Hehkuvat vuodet

joustinten kirmaan

villisti soivat viulut 

kaikuu syvästi basso

kun venho 

       ui virtaan

Vuoren juurella

käyn itujen tarhaan

Petolliset

Viilasi linssiin

siis valehteli, narrasi

jos totta puhutaan

Saapui pukahtamatta

lähti sanomatta

oltuaan olematta

Tärkeäksi tunsi itsensä

itseään täysi vajaa

narsisti

Ei halunnut tunnustaa

haluttomaksi julistautua

entinen Casanova

Hildalgon maine kiirii

turhista vuosista raskas

tappio

Ja neidot

senkun hihittää....

Kaikki

Peloton mieleni tekee

sinusta nannaa

hipelöi halujasi äärettömyyksiin

lentämään kanssasi eteiseen

kumimatolle panemaan

kenkiä järjestykseen

Kuinka taivas voi olla täällä

kuinka elämän ilot

ja aikuisten leikit niin riemukkaita

mytyssä ovella

housut ja paita ja liivit ja 

matossa punainen raita

jolle astun

kun kaikki on ohi

Tunteiden tanssi

Katseessa miljoonien vuosien

taikuus lipuu pitkin kehoa 

kirkastaa salaisimmatkin varjot

kaipauksen udusta

ihastuksen usvapisarat silmiin

niin lähellä, niin liki

       koskettaa autuus

       kuulas toiveikkuus

       kosketus

joka poltteena kulkee

loputtomia ratojaan

        täyttymykseen asti

Soi hiljaisuus, sinfoniaa

kun ajatukset jo tanssivat 

        hamuavat

        ripaskaa

Talvikokemus

Talvikokemus

Kahlaan sinussa

syvä, kevyt, valkea 

hiljaisuuksien piilo

lumen hento kidemeri

Koen syvyytesi

kylmän kohtusi lämmön

viileät sormesi, pakkasessa

valon vankina lempeät 

Kutrisi taipuvat tuuleen 

pihkaiset huurtuvat 

lumoavat, sydämeni 

jääkukista kauniit, keveät

Poskilleni sataa onnen kyyneleitä

Kimallus

       Valkoinen

              Hiljaisuus

                     Lähellä

Etäällä 

lakeuksien

mäkien, metsien 

takana

siniset vaarat 

Tykkää

Ruutujen takana

eletyt vuodet, rypyt, ryypyt

itkusta ja ilosta punaiset 

silmämunat kauas kauan katsoneet, 

alle lasipinnan,

kurttuiset kädet, näppäilevät

kuulaita hyviä päiviä, tykkäyksiä

likaisia ruutuja, ikkunoita ja peilikuvia 

vasten toljottaa ikä, ihmisen

muotoinen elämä, someladulla

raivo vapaasta hiihdosta

hymiöiden jaosta

jäi peukuttomaan käteen, mieluisin

hertta

Jääprinsessa

Kaunotar totinen

viilsi jäätä, voitti sen

sulatti sydäntalven sydämen

Kylmän viileää

vailla hymyä heleää, hyräilevää

tahdon piinaa, taitoa läpi tunkevaa 

On osuttava kohdalleen

askelmerkit johdattaa

jotta voisi ponnistaa

Mestaruuden saavuttaa

Mestareita

Kisamontussa väki vellomassa

mitalikaulaisia ihailemassa

Hikiset hetket ennen juhlaa

märät unet nuoruudessa

Hehkuu toiveiden tulet

palaavat kesä ja talven lumet

Raekuurona iskevät ikkunaan

puun rungolla takovat tikat

Käpyä koloissaan 

nuorukainen häpyä himossaan

Uurtaa, puurtaa

hetken vaan

Mitalit kaulassaan

Hyvät päät

Kalanpäitä jakoivat

kehuivat suuriksi

saisi kalalientä kosolti

jos keittäisi, tai haudattaisi 

uunissa

Ilmaiseksi jakoivat, olettivat

asunnottoman omistavan kattilat,

kotiuunin lämpimät

suolakurkkupurkissa reiät

vain, vettä hylkivät

Paloivat päät karrelle 

eivät kelvanneet herralle

narrille, saati naaraalle

rakolihaa metsästävälle

elintapaystävälle

eivät vielä

ehkä huomenna

kun on nälkäpakko, syödä

edes

jotakin

voi hyvä päistä päivää

Kansiin

Mietin josko kuitenkin 

kirjoittaisin muutaman sanan

sepittäisin tarinan

jossa ei ole

päätä ei häntää, ja kuitenkin

ketunhäntä kainalossa

viimeistään lukijalla, kun

haluaa saada kaiken ilmaiseksi

Lukutoukka nävertää sanakirjaa

luullen olevansa ainoa

kirjaimia tunteva

otus

vaan onhan toinenkin

minä

joka panee

sanoja kansiin ja kansien

väliin

Ilonpäivä

Synnyin elämään

kuollakseni ikävään

yksinään

       Sitä ennen

Yksin iloani piilottelen

hullun naurua hekottelen

valuutan kyyneleen

pirskautan riemua rasian täyteen

Mitä väliä

Kusetusta kaikki tyyni

myrskytä pitää

synnyttää vaahtopäitä

ja pärskiä

Vitutusta pitää lietsoa

raivota ja riehua

murskata alleen 

kaikki kiltti ja hyvä

Itkeä surkeutta

elämän kurjuutta

tuoppi kourassa tavoittaa

koko kansa maksakirroosissa

Mitä väliä

Kulkee syntymä ja kuolema

Nyt keksin

Viluisena keksin 

haukkasin kuumaan kitaani

ahmin kerralla

nielaisin omaan lämpööni

makua maistamatta

ahmatti

Muistan sen muodot

pakkasen panemat

puremat ihoani vasten

taikinaiset rusinat

Taas sen keksin

josko lämmittäisin

ensin

Puraisisin pienen suupalan 

maistaisin makean ja suolaisen

hiostuneen pinnan kosteuden

nuolaisisin pois pakkasen

kielen jäädyttävän kylmyyden

ottaisin

       Sinut, kaiken muun unohtaen

Sen tähden

Viehkoa vetää rekeä

pulkan mallista muovia 

maailman tuhoa

suurta keksintöä

merten pohjassa ja sisällä

öljynporauslautta kairaa

rikkauksia syvältä

Shamaani tai enkeli

perkeleeksi muuttuvi

lyhytnäkö vallan mantteli

riisuu huolesi

lopullisesti luo hautasi

ruusut kasvaa merkiksi

kointähti

Keväänkorva

Kylvin sydämeeni kevään

talven huurun 

pakkasessa valon pimeässä

tarvoin hankien keskellä

jäässä näin pohjattomuuden

taivaan varjon

kuun ja auringon

Ikkunassa jääkukat aukeamassa

Kimaltavat terälehdet

sulat eiliset kiteiksi muuttuivat

sivakoitaviksi kestohangiksi 

latujenverkko

Kuusen alla jänön piilo 

Tykkylumi korkeissa puissa

taivaansineä hipoo tuuli

soittaa lauhaa putoamaan

lumet allensa vuotamaan

liruiksi puroiksi 

koskien kuohuissa usva 

Ystävän apu

rimpauta riemuni kelloja useasti

soita, soita syvälle sieluuni asti

Ympärilläni pyöri kiihkeästi

kuin mehiläinen

pörrää ahkerasti

Metesi kerää hunajainen

Lämpösi luovuta jumalainen

Kutsu

Viipyi aika ajaton

vihki sydämet liittoon

kuiski kyltymätön

mieliin yhtälön

koski syvälle pinnan alle

purkamaan tuntoja rakkaimmalle

Vei vuokseen elämän virta 

Kareille kuljetti 

säröille pirstoi 

haaveita hukutti

uusia synnytti

Saapui lopulta elon ilta

Pilvien meressä 

kutsuu kuun silta

Elämisen rakkaus

Valon pieluksella

lumityyny

untuvaisen kevyt

vitivalkoisuus

Sydämen syrjällä

ilon väreet

naurun pärskeiksi

syntyneet

Sieluni pilvissä

ihana keveys

lumottu

elämän rakkaus

Rehellistä

Vain kokemus, koettu koetus

saa mieleen varmuuden

       pitempi reitti voi olla, jotta

oikoteiden kiipijät

jäävät taa

Helppo kuolema

syntyy tuskitta, jääkö

       lopullinen voitto

saamatta

Räämmittävä läpi

on tuskainen taival, jotta

        ilon ja riemun aika

koittaisi, voittaisi

voittamattoman, rehellisyyden

Ennen jäitä

Niin huuhtoo vesi elämäni rantaa 

hyväilee hyinen hietaista pintaa

       hyhmäänsä kietoo ja yrittää

vangiksi talven 

        hetkeni piirittää

keriä valon, kehriä kuun

        herättää rintaani kaipuun

Pelit

Peliautomaatissa kolikon paikka

vipu, josta unelmaa jaetaan

ja hetki ennen todellisuutta

retki toiveiden maahan

Vuoteessani uinuu unelma

sydämen seisauttava mahdollisuus

voittaa taivaallisia hetkiä

ennen käännettyjä selkiä

Automaattiin panokset

tulossa voitot

mahdolliset

En sua tunne

Oletko mättöä elämän tunkiolla

laihtunut kuorma uksesi kynnyksen alla

henkinen rikkaus rappiolla

Älä vastaa

ei se ketään kiinnosta

ei yhtäkään 

murheesi, riemusi innosta

Saat loistaa vapaana

tahtosi tähtien alla

Aarteet

Piilotin sanat

sydämeeni suljin

aarteiksi roposet 

muistoiksi tyynyni alle

Varastin kirjaimet itseltäni

parkuen kadotettuja hyveitäni

yritin sääliä kerjätä

kaivelemalla menneitä

Oi, huomaatko, vuosien vuori on kasvanut

monta kompastuskiveä olen esiin kaivanut

ja sinua, yhä vain sinua

olen kaivannut ja aarteita, tyynyni alla

Vuosien jälkeen

Leveä vuode

elämän levyinen 

kokemuksia täynnä

ja kätesi

sormet sormia etsien

kurkistavat sieluuni sisälle

Pakkasen vanki

Hauras kuoreni
       säröinen huoneeni
saumoistaan rikki
       vuoriltaan revitty
                         käytetty takki
viluisena värjöttää
       lämpönsä kadottanut
pakkasen vanki

Rakkauteni

Kuljin taas
niitä tuttuja polkujani
huolettomin askelin
metsäistä taipaletta
reppu selässäni

Hetkeksi pysähdyin
istahdin polkuni sivuun
kivipaadelle kivuten

Silmittelin maailmaani
honkien hoikkia runkoja
kuusten tuuheita oksia
haapojen ryhmää
koivikon reunassa

Kuuntelin kevyttä huminaa
lehtipuiden iloista havinaa
rauhaa, jonka vain metsä tarjoaa
kun hetkeksi malttaa seisahtaa

Viivähdin luontoäidin kohdussa
armaassa, turvallisessa sylissä
katsellen poutapilvien soutua
puiden latvojen yllä, kyllä
       tuota näkemääni rakastan

Kotipesässä

Kuin pääsky

minä lennän

sujahdan ohitse

harmaan pesäni turvaan

Ohi meni se hetki

jota ikuiseksi luulin

kaikkien muistavan

minutkin

Vaan unohdus 

on paras lääke

sammuttaa väärä

pyrkimys

Pesäkolostani katson

turvallisin mielin

kuinka elämä viuhahtaa

ohitse

Paljon jää näkemättä

monta retkeä tekemättä

vaan miksi rientää väärään

jos ei hyvä tunnu sydämessä

Vuodet

Hiipii hyvät vuodet

hirsimajan katon alle

tekee tilaa

ajalle paremmalle

Kuiskii ikä historiaa

ahkeruutta uskaltaa

vaeltaa 

kypsyyttä koettaa

Tyhjä pinta näyttää rosonsa

kuoren takaa

kaikki olonsa

viisautta kumartaa 

Se kauneus ei katoa

tallennettu historia

tauluina riippuu seinillä

taiteeksi puettuina kuvina

Vaarojen rinteille sydän kaipaa

hetkeksi kokemaan omaa aikaa

vuodet katoavat tunturiin

katsoo hän aikoihin tuleviin

Mitä on nuoruus

miettii yhä

mitä on keski-ikäisyys

on olotila pyhä

Siunattu hulluus kuljettaa

kohti uutta ja ihanaa

Ilman sinua

Katson kyltymättömyyden kukkuloilta

etäisyyteen

lähemmäksi itseä

       en pääse

Lempeyteni sulaa yönpisaroiksi

huulilleni

huuliesi kaipaukseksi

       kun olet poissa

Kosketuksesi hulluuteen lankeaa

kehoni

sinulle valmis

       ikuiseen ikävään tuomittu

Ajatukseni kuljettavat lähelle

toiveeni

surkastuu pois

       mahdottoman edessä 

Vuorokausien tunneissa ikuisuus

odotuttaa

vangitsee vaiti

       mataa minuuttien virta