Huumorisi lyö korville kuin kärpäslätkä
jättää verijäljen, kasan eläneen moskaa
kertomaan olleesta ja jääneestä
jota en unohtaisi koskaan
Viuhahduksen kipeä sivalluksen jälkeen
kiipeää kipuna tajunnan yli, kyynelten virtaan
lohduttomat pienet purret ilman airoja, purjeita,
syöksyvät suunnattomaan tuskaan
Naurusi kaikuu kylmän kammioissa
ainoa lohtu on itku
Mustelma, sinelmä, ruhje, mielipaha, kirosana
epätoivoinen punnerrus uskallukseen, kohta
otan paikkani, raivaan tilani, valan oman sementtini,
muurin syvimmän ikävän yli
loistaa toivon valo
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti