torstai 28. helmikuuta 2019

Ne tulivat


Pelkojen pikarista juhlajuomaa
vapisevin käsin, mielin, vanhana
ovien takana, piilossa kumara
yksin ruutuvihkoonsa katsoo
ja muistista piirtää hevosta,
kärrit ja reki, puuttuvat kuvasta

Laukaten rientävät kuvitelmat
tuhosta toiseen pinkovat, piinkovat
pelonaiheet, jääkaapista, pakkasesta
nurkissa, veivät setelit rahapussista
eilen illalla, yöllä, päivällä, tyynyn alta
kuului askelia käytävällä hiipii, joku
lymyää nurkissa

Horteinen katse lasien takana,
sieppasi matkaansa dementia,
ei kuitenkaan unohda varista, vaakkua
ikkunan takana, puurolautasella
ehti lusikka hukkua, vartta osa pinnalla
ja kattila, huutaa apua....


Kuka vei, kuka varastaa, on piilossa?

keskiviikko 27. helmikuuta 2019

Muistot

Läsnä
lähellä kulkee
elää
on

Sydämeni valittuja
teitä kuljen löytäen
risteäviä polkuja
       kiviä, joihin kompastua
       oksia, joiden yli loikkia
       mättäitä, joilla kölliä
       leijoja lentää ylemmäs
reittejä ilojen vuorilla
ja syöksyjä surujen alhoissa

läsnä
pois lähtenyt
muistot

sydämessä

tiistai 26. helmikuuta 2019

Saavuin rantaan


Anturat maata koskevat
multaa, hiekkaa, soraa
tummaa asvalttia
kuperaa kalliopintaa
riutalle asti

Jalkojen alla 
puun juurella
käpytikan juhla-aterian tähteet

Ja jossakin huhuilee huuhkaja 

Kuuntelen aaltojen loisketta
       ui joutsen lähelle rantaa

Matto


Likaisella matolla
puhtaat ovat jalkani
varpaat matkoja nähneet
       nuokin patinoidut raidat
       päälle astutut, alistetut
joskus olivat kirkkaat
väreissä hehkuvat
        nyt lian runtelemat
historian vuosien pilaamat
        mäntysuovan tarpeessa

maanantai 25. helmikuuta 2019

Usko



Sieluni ikkunassa 
ei ole verhoja
piiloa katseilta
on vain loputonta
       toivoa
usko huomiseen

       tulevaan

Ennen kuin



En kehrää
      hyrisen
kun sylisi lämpöön sukellan
kellun unelmien lautalla
      hyvää oloa

En sadattele
      kiroan
sen päivän kun sinut kadotan
syntisäkkini avasin
      kavalan

En usko satuja
      en
kaipaa houkutusta
halua aidon totuuden
      ennen kuin katoan

Ikävä



Ajatusteni virrassa uin
kellun hiljaa pienissä pyörteissä
kieppuen kohti syvänteitä
koskiuoman voimallista tahtoa
tahtoa kertoa sinulle
että tärkein olit
maailmassa

Pieni untuva 
kelluu veden pinnalla

Minulla on
sinua ikävä




Kaksin



Kyljessäsi kyhnään
lämmössä, jota iho kaipaa
enemmän, yhä enemmän
ja virittää sormille matkan
loputtoman

Huuliasi hamuan
suudella haluan
tuntea kiihkon kasvavan


Onhan aamuun vielä matkaa 

Tunteet


Tunteista
puhutaan tunteista
sormin kokemukset toistellaan
saadaan ihot kananlihalle
maistellaan huulilta
loputonta hellyyttä

Tunteena
koetaan fyysisyys tunteena
suurena rakkautena
jossa olemme
yhdessä
koko maailma

Villit vuodet kiiruhtavat
peittoavat määränsä alle
vaan sormissa
niissä on tallella
muistot
kuljemme käsikädessä
uusia luomassa

sunnuntai 24. helmikuuta 2019

Kevään merkit


Kuin kuninkaat kruunu päässään
valmistautuu talvi kesään
kestohanki kainalossaan
ripsuu pakkasen lumostaan

Jääkruunuja kevättalvi tarjoilee
hioo kristallinkirkkaaksi sulaneen
puikot räystäille jonoon
vesitippoja pudottelemaan

Häikäisee kimallus kulkijaa
hangilla, jäillä taivaltaa
sankoin joukoin porukkaa
osa avantoon uimaan uskaltaa

Kirpakka kylmyys aamussa
sulaa lämmöksi auringonvalossa
loisteeksi, railoiksi lätäköissä

lauantai 23. helmikuuta 2019

Kestääkö mikään

Kestääkö hiljaisuus
kovan metelin paineen

Sietääkö mieleni
saituuden ansojen kahleet

Tulisiko rikkaus
köyhyyden kurittamaan mieleen

Kuin vanki kuljen vapaudessa
ahdistus painamassa hartioita
eikä sitä taakkaa helpota
kateuden luoma illuusio
       että kaikki on joskus toisin
       että manna sataa taivaasta
       että Roope Ankka asuu naapurina
       ja laskee koron korkoja
ja että minulla on vain 
kourallinen pottuja
       ja pää täynnä ahdistusta
       rintakipu ja ripuli
       jalat paljaina
ilman villasukkia
niitä jotka luvattiin toimittaa sossusta

Kestääkö tämä iäti

vai vaan lähtöön asti

perjantai 22. helmikuuta 2019

Sadesanat

Rummuttaa sade 
kuin sana ajatusta 
täyttämään saavit piripintaan

ja lopulta, ylivuotamaan

Miete

Vietelmä
kutsu sanojen jonossa
mietelmä sinusta ja minusta
yhdessä
mutkattomalla tiellä
ennen
vaikeuksien vuosia

Kaunis ajatus
kestää
ruusulasit silmillä
kunnes
muuttuu suttuiseksi
tarinaksi

torstai 21. helmikuuta 2019

Kaksi runoa sylikkäin


Voisiko olla niin 
       Voihan se olla 
ettei tuijotettaisi epäkohtiin
       että vain hyvä huomattaisiin
vaan etsittäisiin se hyvä
       ja unohdettaisiin paha
joka on jokaisessa ihmisessä
       joka löytyy laumassakin yksilössä

Toivoa sittenkin

Vapaana kelluit kahlittu
kylmäkiskoisten keskellä
viiltävien katseiden vankina 
satuttavien sanojen kohde

Suolsivat sanojen laavaa
polttavaa, kärventävää tuskaa
joka satuttaa syvältä
katkoen rappuja elämältä

Pienat tikapuissa katki
pienokaisen kehto puhki
sukunsa kirous muassa
taakan alta alkoi matka

Suruinen oli elon virsi
iloksi muuttui 

kun aikansa itki

Pelastaja

Voi kuinka pieni
on aavistus
       valoviiru hangella
juuri ennen auringonnousua
       kuin lupaus
jostakin kirkkaammasta
joka nousee esiin
       pelastaa päivän
alakulon ja tummat hetket

Jokin tilalle

Kadonnut sana
tyhjä tila paperilla
lauseessa
jossa on loputtomasti aikaa
tovin taukoja pohtia
vaihtoehtoja

keskiviikko 20. helmikuuta 2019

Tunteiden aika

Sydän kevättä sykkii
rusoposkin latujaan kulkee
       avaa tietä, 
       purkaa patoja,
reittejä ajatustulvalleen,
       sanoillaan
kirjoittaa rukoukseen äänen
kaivertaa merkkinsä
kaiken kylkeen
       sydämen

viestin, joka ajatukset sulkee

tiistai 19. helmikuuta 2019

Edemmäs

Eilisen siivin 
tänään lennän 
sulkani uudet 
       kantavat
hieman kauemmas
hieman edemmäs

entisestä pois opittuaan

sunnuntai 17. helmikuuta 2019

Väritöntäkö?


Punaisesta intohimoni
valkoisesta valheesta
sai mustanpuhuva mies
sinelmän poskeensa
liki purppuraisen haavan
sydämeensä kuin ruusun
vihreät lehdet
sinistä taivasta vasten

Harmaa värikäs arkeni
yön umpeen kasvatti

värit piilotti

Kohtalo



Vihjailevasti kerroit
kuiskit salaisuuksia korviini
yllätyksiä sydämesi valitusta
       hehkeydestä
joka täyttää kehosi

keväisen koivun lailla
kerroit olevasi vuotava
       mahlaisen nuoltava runko 
elämäsi sulassa rinteessä
pitkän kylmän jälkeen
       tulikuuma 
naaras vailla estoja

Supisit onnesta
häistä juhannuksena
ja että jouluun olisi päästävä
ennen kuin 
lapsi olisi syntyvä

Mietit juhannuskoivuja
liihottavia pilviä kesätaivaalla

sanoit, on liian aikaista

kohtalonsa kohdata

Isä meidän

Isyys
täyttymyksen hetki 
lapsettomuuden jälkeen

       vanhemmuus
vastuunvuodet
       seurata ja myötä elää
jälkikasvunsa varttumisen aikaa

uuden sukupolven kasvu
       sisäinen onni
       nähdä ja kokea
kuinka maailma muuttuu
poimii taimet matkaansa

       isoisyys
voiko tuota liikaa ylistää
kun aika 
       lapset ja lastenlapset
sukupolvien myötä
       isienketjuun yhdistää



lauantai 16. helmikuuta 2019

Karttani katosi

Tuiversi karttani turuille
taivaan tuulille viskasi
pöytäni puhdisti puhuri
kotini siivosi somaksi

   vei karttani kauaksi
   peltojen ylle tyrkyksi
   palata luokseni haluaisi
   jos pilvestä alas uskaltaisi 

Ma kiikarin komerosta kipaisin
silmilleni nostin ja ylös katselin

kunne karttani karkasi
jonne puhuri sen nakkasi
minne tahtoni nyt matkasi
toive, kunpa tuuli 

       karttani palauttaisi

Aamu saa

Varhaisaamun myöhäisyö 
valolle ei vielä pimeys kättä lyö
oottaa sinen harmajaa
oranssia taivaanrantaan kurkistamaan
aamun valoa 
päivään saattamaan

perjantai 15. helmikuuta 2019

Kevätriemua

Penikat juoksee kurassa
lujaa menevät 
muovihousuissa
on koitettava 
pysyä perässä
viipottavat jo vesilammikossa
yksi lentää rähmälleen
riemuissaan hihkuu 
ystävälleen

tuu tuu perässä

kivaa talsia lätäkössä 

Hän yrittää

Hän yrittää

Humaltunut suudelma
kännikalan huulilla 
       pusu ja huulipunaa
riettaan suttuisesti maalattuna
kuin Picasson taulussa
ja taivaalla mielikuvissaan
kelluu Matissen rakkaus 
       kaksin kaarella 

Se suudelma
vai oliko se raiskaava pakkosuutelo
kokonaamapussailu
       märkää märempi
kuin lehmänkielen lähmäisy
etäällä romantiikasta
       hellyydestä 

On sentään kömpelö yritys
jota ei huomenna muistaisi
eikä tänään kehtaisi
omaksi tekoseksi tunnustaa 
       humalaa, ja sitä, että 
kännissä uskaltaa
       rajansa ylittää

Usko pois, hän yrittää



tiistai 12. helmikuuta 2019

Kiireen kantapäät



Häkellyttävä aika
rientää kiireellä
näyttää menneen kantapäänsä
ilkkuen
       riennä perässä

Yritin
pysyä matkavauhdissa
ja täyttää muiden asettamia tavoitteita
pyyhältää mukana
        tukka putkella 

En jaksanut
pysähdyin ja riisuin kiireeni
pyyhin elämänhikeä 
        kaaosta sisältäni

Oli aika 
        hidastaa tahtia
                irrottautua massasta

Kuinka suuri ja kaunis
onkaan 
mielenrauha ja tyyneys
kohdata sees 
        elämän tarkoitus

               ilman kiireen kantapäitä

maanantai 11. helmikuuta 2019

Pelit

Pelit

Pelisilmää edellyttävät
(t)yöelämän ystävät
ja pallopeleistä elävät
mailanheiluttajat

Kertoimiansa räknäävät
ja allensa laskevat
jos oikeaan osuvat
voittavat voittajat

       Kupongilla peliin pyrkii
       viilipyttymies
       tyyni ja tärkeä, taivastellen
       onko tässä mitään järkeä

Peleissä viihtyvät
helposti kiihtyvät
hevosvoimat
kun pelipaikoille siirtyvät

Kentän laidalla 
kapula-aidalla
istuvat kuin kanat orrella
jännittämässä voittoa

       Rahat meni
       yöelämässä ennen aamun koittoa
       eikä veikatessakaan tullut voittoa

       ennen koittoa

sunnuntai 10. helmikuuta 2019

Petollinen maailma


Ken kuuntelee, 
hän havaitsee, 
epäilee ja tulkitsee, 
itselleen totuuden 
kuvaa muotoilee

Ei juokse 
jokaisen lauseen perässä
kuin tuuliviiri poijussa
karanneen veneen perässä 
tai ongenkoho upoksissa
valheiden painosta 
kadoksissa

Nuuhkii tiedon 
ja luulon ilmaa 
astuu harhojen sijaan
rehdillä polulla
nousee kevyesti ilmaan
paatoksen sijaan 
rauhoittuu malttamaan
ja huomaa kaiken
muuttuvan ajallaan

saapuvat roistot piiloistaan
muka hyvää jakamaan
niille jotka kumartavat 
mammonaa


lauantai 9. helmikuuta 2019

kalasa

Repiää piliviverho
riekaleiksi sinisen päällä
kahtottava sitä on
ko tanssaa varijot jäällä

Pilikillä istumma kylymäsä
järven seljällä
on tahto onkia ahavenia
tällä säällä

Toukat purkisa
toiset koukusa
sormet kohomeesa
pakasen kourisa
kotua karusa

ahavenia narraamasa

Erilainen

Erilainen

Eilisen portilta, tänään 
muistan 
katseeni huomiseen

Ajatukseni lento
mielikuvituksen reitti
johti lopulta luoksemme

Taivastellut kauniit kehomme
tanssivat vuotensa
antoi kokemus vuoteensa 

Muistan sen soolon
hienot piruetit
ja katsojien meren 

Ihastusten huokaukset
jotka pysäyttivät veren
hurmaten yleisön

Nyt ajatukseni piruilevat
kiusaavat sanomaan ylisanoja
itseäni kehumaan

Ei sillä
etteikö olisi aihetta

Pienen kylän
pieni poika, nuorukainen
mies, lopulta raihnainen

Hellin ajatusta yhä
olla
erilainen


perjantai 8. helmikuuta 2019

Riitapukari



Lymyää piiloonsa 
itsensä pelkääjä
arkeensa sokea
riidan keittäjä

Kuin puuskatuulet 
puhaltavat hyiset sanansa
kurottavat kurittavat lauseensa
solvauksen raippoina

Ilonsa saa itkusta
pilkasta, alistamisesta 
toivomatta hyvää huomenta 

Pimeällä vintillä
ajatukset sumeina
yksin käytävällään


vihan kylväjä

torstai 7. helmikuuta 2019

Unohdettu



Itkun kyyneleet
kuivumaan päässeet
suolaiset vanat 
muistona kakkuloissa

       Jos elämä 
       toisin olisi mennyt
       näkisi ja kuulisi paremmin

Ilo ja surkeus löivät kättä
sulkivat ovet ja ikkunat
pieneen yksiöön kätkivät

       kokonaisen elämän

keskiviikko 6. helmikuuta 2019

Makeaa


Katseesi polttaa
paljastaa sieluni punaiset haavat
häpeän ja epävarmuuden

eteesi lankean
tunnen tuoksun makean
kuningatarhunajan

oivallan
on kennossa tilaa vielä
jos uskallan





Turhat sanat


En puolta sanaa ehdi
huulilta sanoa
en lipaista
pois 
valkoista valhetta
hyytävää totuutta

Niin vaiti 
minut saat
yhdellä katseella

Siivoat turhat sanat
joita et kuulla halua
arkistoit aavistukset

hautaat turhat kuultavat

tiistai 5. helmikuuta 2019

Tuhottu



Ne kukat
kasvavat kaikissa puissa
meissä, juurettomat
leikkien kesken leikatut

arvet näkyvät vielä
kuin kukka lakastuva
joka nyhdettiin irti
kesken kasvunsa

ja saivat tahtonsa he
joilla oli tarpeensa 
nähdä nujertuneen uhrinsa
kaatuvan allensa

terälehdet supussa 
yönsä suojassa halki 
revityin varsin saapuu

aamu

Löydän

Pelkosi
linnojen täysi tupa
erilaisuuden virtoja, kauneutta
jota harva ymmärtää

Uskon sen todeksi
sinun ja minun
kohtaamisessa on tarkoitus
muuttua, päätyä yhteiseksi
usvasavuksi
kuin haaveet kellumaan
pelkopatojen päälle
ja sulattaa ahdistava jää

Vierelläni näen
vierelläni koen
niin on
tarkoitus

Odotan

Söin silmin
join käsin
ahmin sulaa
katseesi salamoita
väistin ja kavahdan
kuin saapuvaa yötä
pimeää
ilman valoja

Sudet ulvovat
saaliistaan
minä hiljaa odotan

sunnuntai 3. helmikuuta 2019

Dementia



Minulla oli jokin 
ajatus jonka unohdin

Pohdin

Mietin jotakin 

enkä muista mitä

Valmis


Olen valmis
näkemään ja aistimaan
tuoksusi huumeisen paulan
       ruusunpunaiset solmut
       sydämeni kääreinä

kuin vieterisänky
notkun toiveistani 
ja odotan jokaista kertaa 
       solmujen lumoissa
       haaveiden helmoissa

sitä kuinka mieli tekee
       sitä kuinka sormet hakee
              sitä kuinka kaikki ohi menee

hetkien syvä nielu
ja uskomaton kauneus

vie mukanas