Kyynärpäillä

Viuhtoo kiireinen
tahtoo edelle edellisen
on muka hetkensä viimeinen
etuilla eroon joukosta muiden
kyynärpäitään käyttäen
uhossa temmeltäen

Mikä pysäyttäisi pirulaisen?

Pohojosen lumua

Kuusamon korvessa
syvällä Oulankajoen kanjonissa
tumma virta
pukeutuu juhla-asunsa kuohupitseihin
koskipaikoissa, tanssii hetken hurmiossa
pyöriskelee syvänteissä, kevyesti
liihottaen koskettaa vaaleata hiekkarantaa
rientää toistamaan pilvipeilin kuvajaista, sinistä
taivaankantta, malttamatta kohti uutta
vaeltaa

Rantatörmällä kulkevat muukalaiset
turistit reppuinensa, kuksinensa
hämmästelevät joen ikuista kauneutta
ahnaasti virtaavaa vettä ja sen leppoisia
lahdelmia, kiikkuvat tovin riippusilloilla
virran lumossa, osa pelossa

Nuotiopaikalla tuoksuu hyttysöljy
savunhajussa käryävä makkara
notkuu tikussa

Virta jatkaa kulkua
kohti uutta juhlavaa putousta

Parranajo

Raakkaamaton mehtäläisen naama
kahtoo ihtiään samiasa peilisä, josa
on hopiat kajonneet,
tullu tilalle viheriät raijjat
ja pohojan ruskia väri

Kahtoo uros naamasa raitoja
ihimeisään kokkeilee sänkiä
kovvaa kasvua turvasa
ois kai syytä partahöylällä raakata
olis siliämpää tillaa enämpi, poskisa

Ensin pittää tehä saippuavaahtua
sutilla vatkata, vettä ja saippuaa
levittää vaahtua kerros naamaasa
jotta alakaa sänki pehemetä
alakaa naama muistuttaa joulu-ukkua

Partaterrää pittää varua
ettei vejä ihhoon haavoja
veesä välillä putsata
puhtaaksi lutrata
kahtua peilistä kuvvaa, hymmyillä

Lissäis nautintua, ko lopuksi sais
savusaunasa kuumisa löylyisä istua
vettä kiukaalle viskua,
hakata ruppia vihtalla
ja puhtauvven tunteesta nauttia
ulukona vilivotella ja kahavia ootellesa
kartanolle kahtua

Punaisen houkutus

Valoosi väistän
takerrun siniseen varjoon
      tulipunaisen unikon
vierellä
      on syvä uni
            säteilevä kauneus
jota kiiruhdan koskettamaan
      luvattoman vaihdan
uskaltavaan
      rohkeaan, siirryn valosta
            varjoon
kahden sinisen taakse katoaa
orpo punainen
      säteillen

Jälkeni

Jätin jälkeni
jäivät jälkeeni jäljet, askeleeni
kertomaan kulustani
odottamaan
            paluutani

Ajatusten matka
odotuksia täynnä, seuloo
mahdollisuuksia mennä
löytöretkille
            ja sieltä palata

Ihmisen mieli
liikuttaa kehoa, houkuttaa
tutkimaan, etsimään
ominta egoa
            henkistä kotia

Ovat matkat luonnollista eloa
siirtymä toisesta toiseen
opittu viisaus mukana
koettua verrata
             uutta oppia, arvioida

Haastava tyhjyys

Yksi tyhjyys täynnä elämää
toinen väistää, sen vähänkin menettää

Pakenivat ajatukset
leijailivat pois kuin minäkin
tietämättä minne menisin

Ajopuuksi aloin
odottamaan sopivaa hetkeä, tilaisuutta
      virtaa, joka tempaa mukaansa
            tuulta, joka sieppaa, leijailemaan pilvissä
                  myrskyä kieputtamaan silmässä
kunnes saapuu sees, laskeudun, ajaudun,
uuteen olotilaan

Syntyvät kysymykset
herättelevät kommellukset
      uudet kokemukset
vastavirran voima, tuulen tuiverrukset
paikan löydön oivallukset, elämykset
      uudet tavat ja tottumukset

Oppimisen tuska ja selviytymisen riemu

424Kiitollisuus

Kesän kultaa vuolen
katseellani siivuiksi
lohkoiksi onnellisuuden
kun lämmön kääre ympärilläni
hohkaa rakkauden voimaa
kasvussa ruohon, kukkien
laulussa lintujen runsaan kuoron

Kesän ilosta kiurun laulu
korkealle kirmaavan lento
yllä peltojen, vierellä kosken pauhu
suven kauluksen nostan pystyyn
rentoudun, nauttien
pian aika vie meidät syksyyn
elovainioiden reunoissa kuljen silloin
kohti täydellistä, oloni täyttymystä
kysyn, olenko onnellisempi ollut, milloin

Tänään ei lauluja synny

Nuotit on hukassa

sanat kadoksissa

luonnokset ulkovarastossa

taitavat nuottipaperitkin 

olla jo homeessa

lastulevykomerossa

jossa ei ilma kierrä

pitää vaan katkuja niellä

ei yhtään laulata siellä 

Yritin duuriin päästä

vaan aivot kuiskii vain säästä

ja heinänuhaisesta kesästä

köhässä ei lauluja synny

ei kuulu enää edes ääntä

Kutsuin Sinua

Kutsuin sinua
kuin hiljaisuutta kutsutaan
vaiti, arkuutta kontollaan
odottaa vastausta
viestiä joskus saapuvaa

Kutsuin sinua
pyysin tyköni tulemaan
mieleni rauhoittamaan
kun viimein saavuit
otit minut kokonaan
uneen ihanaan

Kutsuin sinua
kutsuin ja uneksuin
nyt sylisi rauhassa viivyn
olet ystävä turvanain

Kotiin

Kuun yli katseeni
lipuu, virrassa venhoni
meloen, hetken soutaen
kunnes nostan purjeen
ja kiidän kohti merta
kuun valossa,
tähtien kajossa
matkaa kotirantaan

Viruvat verkot vedessä
odottamassa saalista

Yllätys

En kiellä, en käske
en, en ja en
en ennen kuin tokenen
koinhan järkytyksen suloisen
      onnen
      isyyden

Voiko olla tottakaan
sitä moni pohti tohkeissaan
luultiin, lähes tiedettiin
etten saisi lasta ollenkaan
      nyt tää mies kylvettää
      esikoistaan

Ei se tuhkamuna ollutkaan
sanotaan, yhä uudestaan

Pikkujumala

Istuin syvällä kuraojassa
vyötäisiä myöten savivellissä
      - mutakylvyssä mukamas
tuumas ohi kulkeva puuhakas
virnuileva leuakas

Hieraisi partakarvojaan
katsoin virnuilevia kasvojaan
vahingoniloaan, ei kyennyt
piilottamaan, sekös sieppaa
kuraojassa olijaa

Nousin kontalleni, komea
en ollut enkä soma, nauroi mokoma
katsoja ja sanoi
      - onpa noloa, olla ilman housuja
mutavellin kuorruttama, pikkujumala

Hahhahha

Rento jätkä

Luulen, että olen
se rento jätkä, jota ei enää ole

On jäljellä vain akka, joka tahtomatta
tekee mitä käsketään, ilman tahtoaan
päivän toisensa jälkeen monistaa

Luulee olevansa rento jätkä
osaava, joka pitää omistaan, vaan
kasvavaa vihaa kantaa sisuksissaan

Odottaa tulivuoren magma
purkautumistaan

Näin luulee, kuulee olevansa
rento jätkä, joka kiltisti kaiken kuulee
ja tekee, hyvän tuulinen, voihan vee

Tulenkatkuinen tulevaisuus odottelee
sielu kärvistelee

Luulen että rento jätkä, on se
sätkän pätkä, joka itseksensä kytee
savuaa ja tumpataan, tarpeettomaksi todetaan

Luulen että senkin jälkeen
joku veetuilee

Uskallus

Uskallanko
kurkistaa veteesi, sameaan
katsoa eteesi, merenpohjaa
keltahiekkaista, kalojesi keidasta
hapekasta, toisenlaista taivasta
paratiisilintujen lentoa, hentoa
otetta elävästä, ennen
manan majoja, tuonelan portilla
odottavaa ikuista, uutta
rajatonta, mahdollisuutta
uskallanko

vilvoitella sieluani, keventää
sydäntäni, lentää, jättää, ottaa
kiinni elämästä, sen tähteistä,
tähdistä syttyvistä, pimeästä
ohi liukuvista onnen hippusista
ja sulkea suloiset hetket syvälle
sydämeeni, kuin kullankaivaja
aarteensa, saada suurta lohtua
löydön sanomasta, sanasta
kaikkea suuremmasta

Olisiko mahdollista

Peninkulmien päässä kuljen
kotini ovien äänistä, ne suljin
kun lähdin, kipuillen koetuista vääristä
kyljet raskaina murheista, kumarassa
astuin yhteisestä portista, omani
avasin, kuin kätesi vieläkin,
sitä ohjaisi

Raju on rakkauden voima ja valta
sen tuntumalta, en karkuun pääse
ja sattumalta oivalsin, ettei se
vapauta, jos ei irrota kahleista
itsekästä tahtoa, hallita, olla aina
oikeassa

On kuljettava ahtaasta portista
kohti vapautta

Tuletko sittenkin mukana?

Olisiko se mahdollista
yhdessä kokea

Onneni tuli

Palaa
palaa onneni tuli
      sydän hehkuu kuin tulimeri
polttaa rantojen rentukat
      ja veden ääri
      on huikaisevan kaunis
onneni auer soi syvyyksien tummaa
tahtoa ottaa ja antaa
syleillä syliemme vieraat kylät kodiksi
      lopullisesti
tuntea turtaa iloa ja tuskaa, ei pelkoa
että ne allensa murskaa
      vaikka mukanaan vievät
onneni tuli palaa

Vei mukanaan

Minä
minä niin
minä niin halusin
sinä
sinäkin
niin halusit

Halusimme yhdessä
matkustaa eri suuntiin
ehkä joskus palata
niin luultiin

Vei maailma muassaan
mukanaan mukavaan
ennen kokemattomaan

Odotamme heitä

Minun mieleni
sinun kielesi, suussani
rakkauden maku

Me kaksi yhdessä
kesäyössä, tyvenessä
vedessä kalat kutee

Mekin kaksi
jäämme odottamaan
tulevaksi

Heitä, jotka maan perii

Rauha

Me kuljemme tien
sylit auki syntyin
monin askelin riennämme
etsien, löytäen, rakentaen kodin
saattaen piltit maailmalle
vaan lopulta
matka vähäänsä päätyy
kutsu käy, tulee hiljaisuus
tyven asettuu tykö

Syliisi laskeutuu suven rauha

Juhannus

Vein sinut kesän selkään
juhannustaikoja tekemään, pesemään
mäntysuopaa laiturille loiskimaan
järvivedessä rättimatot yhä
      jatkavat kelluntaa
sinä siinä, harja kourassa kontallaan
kuinka voisin näkyä unohtaa
      sain laiturin alta kurkistaa
kuvajaista, erilaista maisemaa
juhannustaikaa ikimuistoisaa

Totuus

Venytetty omatunto
haluaa nukkua pois
ohi pahan mielen kipujen
      itkun
            joka pyrkii ulos

kosteista silmistä näkyy
sameuden maisema
kuin heijastus kuparipannun kyljessä
vääristyneenä kaarelle
      katoaa
            horisontin taa

kertoisiko totuus toden

Mehtäsä kulukija

Lahua puuta o mehtäsä
isosa pinosa, unohettuna
on mukavaa kahtua, ko
ötökät pittää pinua kotina

Kusiaiset tekkee kekua
kuusen juuresa oksien varjosa
niillä on kiirusta ko kaupungisa
meno komia

Pittää varua, näin kesälä
voi polokuja pitkin luikerrella
kyy mokoma
jahtaamasa sammakkua

Ei palijain jalloin uskalla
ko uhkarohkia

Sallaa rannalla

Retkottaa rannalla ruma mies
iso maha aurinkua kohti
varpaat ojossa ähisee
ko hiki ruskiaan pintaan kohuaa

värisee varjosa pikkase kylymäki
niin ko se tyhyjä olutlasi
vahtua syrjäsä ja veen pinnasa
rannasa, sejasa vanahaa kaislikkua

repiää nauraa hohottaa
kourasa kohottaa, morjestaa
tuttua touhoa, ohi kulukevaa
nähhää kirkolla huomenna

ny otetaan aurinkua
(ja olutta) sallaa akalta
ko se ei voi sietää laiskoja
jokka makkaa rannalla

Oikiasti tapahtunu

Nitkahti ja liikahti
vähän niin ko lupasi
siirtyä, mutta tokeni.

Nyt paikalleen jämähti.

Mikä lie jarrumestari.

Mikä mahti sen pyssäytti
ko ei ois ennää kartanolle
ko yks loiva mäki.

Laina koni
puukuormaa alun hyvin veti
vaan tähä jymähti, pyssäytti.

Mäjen alle jarrumestari!

Ois ny vieny rantteelle asti!

Ootattaa, mokoma
hirnahtaa laiskasti
ko kiusalla ei vejä
mannaa suihtista vetäjä.

Keskikesän juhla

Voi rassu rakomies
tiiraileva aidan takana
keskikesän juhlassa
jää ilman rakkautta

Voi rassua
punamulta ladon seinästä
koristaa paljaita pakaroita
hyttysten armeija

Voi mittumaarin yötä
hikisten kehojen kohtaamista
tanssin pyörteissä
sekosivat askelissa

Voi grillin kuumuutta
paistumassa ostomakkara
perusmättöä seurassa
täydessä humalassa

Voi tulla ongelma
päästä pois, perille
ajon estää siiderhumala
kädet paljailla pakaroilla
      riihen nurkalla
hyttysarmeija

Keskikesä

Kepeä on kesän askel
täydeksi tekeytyy kesäyö
siirtyy kuun kuva, kuvajainen
lammen pinnalta hämärä
tyynesti valoksi
aamuksi kumoutuu

heräävät salakat ja särjet

särvintä aamiaispöytään kannetaan
kuuluvat pihalta koneiden äänet
kun heinän tekoon lähdetään
kaatuvat korret pelloillaan
ravinnoksi karjan aikanaan

määkii lammas karsinassaan

idylli katkeaa
vie kiire muassaan

Sadepilvet

Ne vain tulivat
poutapilvien tummat korvaajat
lupausta mukanaan kuljettavat
     pian sataa, saapuvat pisarat
sinuakin koskettavat, raikastavat
helteistä oloa helpottavat
     sataa, pesissään linnut nukkuvat

Autoilijan vanhuus

Ääni on kuin vaihtoon menneessä Mersussa
läkkipellin ja teräksen kiilto kateissa
ja voima
tipotiessään

Uho vei unelmia likelle
tepastelemaan valokeilassa
kuin harakan
hopealusikan korviketta esittelemään aitona

on Mersun glamour kadonnut uroosta
homepilkut ja jäkälä koristamassa pintoja
harmaa kurkkii partasängessä
lihoneet turvavyöt makkaroita vyötäisillä
luomet roikkumassa silmillä

kiillotapa tuo
ja käytä hyväksi
ehkäpä yskivä moottori
käymään suostuu hetkeksi
ainakin joskus
yritti

rollaattori
on oiva korvike
vanhan miehen Mersuksi
varustettu käsijarrulla
ei haittaa vaikka
meno raukeaa
voi sille levähtämään istahtaa
     ja muistella kiiltokuvaa Mersusta
     ja ensimmäistä polkuautoa lapsena

Kauniisti kiiltää
taittuu valo hilseisistä linsseistä
ja värjää näkymää utuista
löydös kaihista

Äijän roolissa

Äijävelvollisuudenpuku yllä
kuin surkea kesäteatterinäytelmä
ilman lavasteita
      täysin alasti
tyhjällä näyttämöllä kiihkeä ensirakastaja
elämän tunkiolla raapimassa kaarnaa
ihosta
      jota ei ole
            ei edes lihaksia
pelkkiä luita tarjoaa mielen kuolema
synkkyydenviltti ympärillä
velvollisuudet ovat syvältä, äijällä
      ikävä
            miehen mallia
kadotettua identiteettiä, olla itsenä
aidosti vain oma itsensä
      ei mikään
            näyttelijä ensirakastaja
feministien kirjoittamassa kuvitelmaroolissa

Kesäteatterin lavalla riehuu pandemia
      syvältä riistävä,
            alistava ikävä
särkyneitä sydämiä on aika itkeä
kun viiltää jään viileä kylmyys
      turruttaa
            tuntoa viimeistä
kerjäten aplodeja, kun loppuu näytelmäÄ
äijän roolissa

Kun on aika

Ajaton minua kutsuu
ajaton
      rajaton aika
ääriinsä kurkottava
      tahto
tietää
mitä on tulossa

Poutapilven matkaan
tahdon lähteä
      kirkkauteen
kevyesti lipua ja
katsella korkealta
      elämän menoa
veden kohinaa kuunnella
herkkää liplatusta
      yön tyventä
varjoja kuutamossa
luodolla
      yksinäistä
istumassa nuotiolla

Saapukoon
      sisäinen tyyneys
             ja rauha
jotta voin arjesta iloita
pystypäin kaiken kohdata
vielä
      kun on aika

Juhannus tulossa

Humina honkien latvoissa
kesätuulen leyhyvää lämpöä
kallioiden juurella
hetki suojassa, paahteelta

Tikkapari täydessä puuhassa
ruokkimassa poikasia
konkelon aukolla
kirkuvat pienokaiset, nokat ojossa

Pilvet ruokkii maahan varjojaan
tuuppaa syrjään valon, piilottaa
näkökentästä hämärään
monta pientä yksityiskohtas

Kurtturuusupensaat
vielä vailla kukintaa
lupiinitkin juhannusta odottaa
liki kukkivaa pihlajaa

Kirje pöydällä

Kirjoitit minulle kirjeen
mustalla, ohuella tussilla
ja omalla käsialallasi

Riimittelit
sanoit sanottavaasi
runomitassa

Tunkeuduit syvälle
asioiden ytimeen, sanoit
että välität
mitä minulle kuuluu
ja että rakastat
että sydämeesi sattuu

Kerroit
kaipaavasi

Vastahan me eilen nähtiin

Ens talaveksi

Pittää kutua
sukkaa ja pipua
ko tarttis pujoliivinki
ennen ko tullee talavi

Kevväällä kahtoin ojasa
oli sammakon kutua
kohta nuijapäät menosa
kohen aikuisuutta

Oomma kahen kotona
kossit ja kaks tyttyä
poisa kotua, kaukana
omisa hommisa

Aina ne muistaa hokia
ko kevväisin lammikosa
oli sammakon kutua
sammakoita myöhemmin kesällä

Kossit tarttee ens talavena
uuvvet lapaset ja sukkia
ja tyttöile kans pari pipua

Rukkoilla pittää

Kahtottu on paikat
kojettu kovat ja pehemiät
rukkoilla pittää lujasti
kahtua uskomata kahesti, ainaski
ko vuojet piirti urat naamaasi
katuaa kaunis ja komia, loputki
on ennää pelekkä hoipertelija
      nojjaamasa rollaattoriisa

Kahtottu on paikat kojetut
kuunneltu juorut, jutut hojetut
rukkoilla pittää silti lujasti
ko kahtua käskettiin perrääsi
hymmyillä ja sanua koriasti
      Päivää rovasti
      rukkoilla pittää kovasti
juuaanko kahavit lopuksi ja
syyvvään yks pipari

Miehen malli

Hyytävä miehisyysvaade
aina pystyvä ja jaksava
jatkuvasti
makaamassa sohvalla
yksin urpona oluella
surkeilemassa surkeutta

Baaritiskin reunassa luja ote
tunnin parin päästä velttona
seisova
juomanlaskija kusee housuunsa
seisoo huojuen kadulla
kuin honka tuulessa Pispalan harjulla

Katajaisen kansan kuvatus
urho vailla urheutta
totisena pohtii sotansa polkema
päässään yksi hokema

”Mies se tulee räkänokasta
vaan ei turhan naurajasta”

Kurjuus kulkee mukana
voi ahdistusta, surkeutta paeta
harrastaa, urheilla, liikkua
käymällä kuppiloissa kaljalla
ja lojua totisena krapulassa sohvalla
      on siinä miehen mallia

Ylypee

On niin ihtiään täysi
jotta alakaa
kulumakarvatki rehottaa

Rakastan tanssia

Leyhyttelit helmoillasi
suloisia sääriäsi viskelit
twistin tahtiin vikelsit
      jaloissa valkoiset tennarit

Näyttelit

Olit soman sorea varreltasi
notkean nopea liikkeissäsi
Åke Blomqvistin tanssikoulussa
     lupaava tanssin alokas

Rakastit

Jokainen solusi eläytyi
liike syttyi, syntyi ja loistonsa sai
kellohameesi ylläsi pyörähti
      kun vuorossa oli special-spagaati

Hurmiossa

Elämää tanssin pyörteissä
1900-luvun puolivälissä
Linnanmäellä, Paul Anka
      villitsi äitisi Suomessa

Reinot ja Ainot jaloissa

Nyt se näkyy historiana sinussa
vuoden 2020-luvun alkaessa
ollaan Korona-karanteenissa
      tanssitaan olohuoneen matolla

Luotolla

Pelkäsin, ettei
savuttaisi perille

Uskottelin, oitis
voittavani, paikkani

Vaan hikihän siinä tuli

todistellessa pätevyyttä
ja ryömiessä ahtaassa,
mutaisessa tunnelissa,
suossa, pitkospuiden alta

Mutanaamainen minäni
kauneushoitolassa
on sittenkin helpompi
tapa olla parempi

Kaivamalla kuvetta
korttimaksamalla todistella
luottokelpoisuutensa

Unelma

Mekkosi
revitty valkoinen ruusu
tuoksuu juhannukselta
vihreä tylli helmassa
heinäladolta, jota ei enää ole
     ja mehiläinen surraa
     kukasta kukkaan

Kesäyön kuutamo
hohtaa herkullista oranssia
yö, autereista sinistä
kuin uhmaa
vierivä kastepisara kulmakarvoilla
      sataa kasteharsoja
      nimeni on unelma

Luomakunnan elävät

Hehkuva on lemmenliesi
kuutamossa kujeilee
kurtisaanin elkein rosvot
makeinta mettä janoaa
josko, josko kohta lasket
kosken kuohut ihanimpaan

Virran syvän syövereissä
karikoilla, kepeät, koskikarat
keikkumassa, västäräkit harakat
rantojansa vartioivat, oravat
käpyjänsä piilottavat kuusten
alla, yllä tikka, molemmat
siemenistä nauttivat

Lemmenkevään tuoksinassa
suvun jatkoon pyrkimässä
luomakunnan elävät

Herkintä kesää

Herkintä kesänkynnystä
lämmin suutelee, hyväilee
hivelee, kasvuunsa komeaa
      kosteaa, pehmeää, uneensa
tuudittaa, käärii lämmön
hellimpään, piiloonsa vireää
      katoaa hämärään, usvaan
unensekaiseen, huntujaan
helmojaan nostattaa, sukeltaa
      veteen, uittamaan venhoaan
tirskuin lintu ilmaan kohoaa
ruovikosta, piilostaan

Pieni kitinä

Ruosteessa on ku
entinen heteka, vaan
nyt tarvittais sitä
joustoa
tehdä suuria päätöksiä
      pienellä
ei haittaisi pieni kitinä
tehtäis
tulevaisuutta

Pörriäinen

Riemuiten ryntään ulos
kesän vihreään, kahisevaan
lehtien ja varsien paljouteen,
jossa kukkii satoja
mehiläisten rakastamia
kesätyömaita odottaen
loputonta uurastusta
tuottaakseen hedelmää.

Säästöpossu ei laiskalla liho
ja rajoittaa rikkaankin intoa
sulloa kolikoita
muovikuoriseen tiukkuuteensa.

Vaan ei pörriäinen siitä perusta
se tykkää luonnonmehusta,
medestä ja iloitsee kesän edetessä
marjanpoimijoista metsässä.

Josko kävis lenkillä

Kaisaniemen puistossa
suuren hiekkakentän laidalla
kuunliljoja isoissa penkeissä
ja penkeillä rentona jäbät
katsoo vesisuihkuja altaassa
vasten teatterin kiviseiniä

Lippakioskilla jonotetaan
kesän ensimmäistä jätskiä
ja hämyisellä tenniskentällä
maleksii huumekuriiri
tarjoten hetken viihdettä

Legendaarinen ravintola
puiston päädyssä on tyhjä
graffiteja seinissä

soutaja Töölönlahdella meloo
vauhtia kajakkiinsa ja unelmoi
päivästä merellä

Uusi uljas kaupunki
piirtävät tuoretta siluettia
Musiikkitalo, Oodi ja Kiasma sekä
jono toimistotaloja radan varrella

pohjoisessa Finlandiatalo ja ooppera
hieman irti Manskun kupeessa
kukkulalla UKK-veistos, näkyy hotelleja

Olympiastadionin tornissa
pari turistia

Jäbä miettii penkillä
josko kävis lenkillä

Stadin aamussa

Taas kerran kuljin itäistä katua
ohi Kansallisteatterin, kujaa
vahvojen kivimuurien välissä
reunustavat koreasti maalatut
yksiväriset peltilehmät, kaupungin
karjaa, joilla kromikoristeiset puskurit
kaikilla samaan suuntaan, märehtimätön
turpa eilisen ajon jäljiltä täynnä
hyttysen raatoja

Kävelen kohti puiston vihreää
hämärää, olihan yö, tulossa
aamun tunnit, jotka herättäisivät
aamuvirkut aukomaan
talojen ikkunoita ja katsomaan helteiseen
pohjoiseen puistoon, auringon noustessa
idästä, tenniskentän takaa pilkottavan
Kruununhaan katujen verkosta,
sieltä pian Liisankatua
syöksyisivät myös ensimmäiset ratikat
pyörät kiskoilla kirskuen
kohti Hakaniemen siltaa
jonka takana, torin reunalla...

Duunareiden kuninkaiden ylväät palatsit
loistavat, toistavat  pestyn torin kiveyksiin
mainosvalojen kirjon
kuin värit kansallispukujen essujensa alla
kantavat haurasta neitsyyttään laskelmoituun
tulevaisuuteen
synnyttämään sopua ja kiivasta suun kopua
toripöytien äärellä,

lakkokevään aamuina
munkkikahvejaan hörppivien seurassa
ei ole hiljaista, puhutaan rahasta, katsovat
ay-pomot akkunasta...

Tiilet kauppahallin seinässä ovat
samat punaiset.

Horisonttiin

Kyllä ne oikenee
mutkatkin
kovassa vauhdissa

tultuaan suorituiksi
kait ne on
Pohjanmaalle vietävä

on lakeudella tilaa
tehdä virheitä
kun puuttuu mutkat kiperät

siitä vaan suoraa
horisonttiin asti
viiletät

Kasvot suojassa

Kulmalla kohdattu
kurvasi kauemmaksi
kasvomaski kasvoillaan
      astui edemmäksi
kuin pelästynyt konsanaan
      en havainnut ilmettään
kun suojaa kangas kasvojaan

olisi varmaan loikannut ojaan
niin ponnekas oli loikka
      jatkoi sitten matkaansa
kuin kuka tahansa

palasi mieleeni muistuma
pääkaupungissamme
Hesassa, stadissa
kun 1970-luvulla Espan kulmilla
nainen suojasi pelokkaana kasvojaan
sateensuojalla

oli syy toinen kuin nyt
hänellä mieli oli väsynyt

Kasvoin

Kasvoin
kirkkain

kertoi
loruili

ajatusten kannet avasi
ymmärrän, että arvasi

syrjään
sivulle

vievät
juttuni

hän hymyili arvoituksellisesti
kasvoin kirkkain kuin enkeli

merkitsevää
minulle

kasvaminen
isoksi

Eilen

Kudoin elämysten verkkoa
ristiin rastiin viiletin
keräsin monta kokemusta
mieleeni syvälle piirtelin

eilen

katsoin palokärjen lentoa
kiipeilyä puun rungolla
ihastelin punaista hilkkaa otsalla
ja kipakkaa, kirkuvaa ääntelyä
ikiaikaisessa metsässä

eilen

kuulin ettei kuolema
tulekaan palokärjen mukana
se on taikauskoa
vaikka riekkuisi lintu pihakoivussa
siinä nurkan takana

eilen

satoi valkoisia rakeita
piha täysi, liki valkoisena
kukkivat jo kielot niiden joukossa
pois sulavat rakeet,
kielot tuoksuvat

Kiintymys

Mä katson sua

kuin aina uskois en

mä näkemääni

yhä toistan uudelleen

uskoen, että sen

aidon kohtasin, sen

josta usein uneksin

mutta huomenen

jo myrskyt elon repi

ja riutuen, nään poskellasi

kyynelen, vanhuksen

elonpolkunsa kulkeneen

kasvoissa merkit vuosien

ryppyineen ja kämmenselän

sekä sormuksen, kultaisen

katson sileyttä sen

ohi mennen, ja taas kohtaan

katseen, kiintymyksen

on aika kiitoksen