Aamu-unet

Kiepsahtaa peitteen alle

lämpimään, unen lähteelle

katsomaan levon kuvajaista

raukeus palaa, uni tavoittaa

kurkistaa hän uudestaan

unien peili-ikkunaan

höyhensaarella unten untuvat, 

hennot hahtuvat

kevyesti kieppuvat

Kohtalokas päivä

Kohtalokas päivä

Päivien kirjo kuin syysruska

runsaana, värit taiteilijan paletista

sanojen maalaus, tarina, taru

muodoltaan notkea, kertojansa

muokkaama, takauma, jutunjuuri

joskus suorastaan kamala

Tavarajuna kolkuttaa kiskoilla suuntaansa

asemien ohi kuljettaa kuormaansa

Kiskottu ulos on epätoivoinen, istumaan 

rautapalkilla, odottamaan, kohtaloaan

häivähdys toivoa mielessään, ehkä

juna ei tulekaan, tai jos, vaihteissa suunta

muutetaan 

Vaan julma on kohtalo, tummissaan jo

saatto ruumista kuljettaa

Kesän taikaa

Parkuvat kakarat

grillissä käristyvät makkarat

huutaa kuikka lennolla

Tekevät neidot kesäyön taikoja

odottavat Tideristä sulhoja

mahdollisimman komioita

Näin Suomessa suvella

on tapana kännisten huudella

ja veneessä seisoa kusella

Päättyy monta tarinaa 

ennen aikojaan

jää moni yksin, suremaan

Ja kuitenkin, taas aamulla

on aurinko nousemassa

jatkuu elämä

Silloin joskus

Viisi ristin sielua

kymmenen tikkua laudalla

tusina, tiu sen takana

Parikymmentä meitä oli

kylän kakaroita 

leikkimässä kartanolla

Savinen piha keväällä 

innosti hyppäämään ruutua 

muta montulla tinttaruuduissa

Likat hyppäs narua

tvistissä piti olla vikkelä

kuminauha kintuissa

Kossit lykkäs autoja

tytöt nukenvaunuja

kaikilla oli touhunsa

Naama piti pestä aamulla

tukkaa oli tapana kammata

ja letittää likoilla

Onko kädet pesty
kynnet puhtaana
sitäkin valvoi opettaja

Oi niitä aikoja

Huomasitko

Myöhäinen äly

ennen         aikainen möhläys

tulee           viisaus jälkijunassa

menee        tyhmyys kaiken 

edelle         huomaamatta

voittaa

No tyhmä ei sitä huomaa

Oppimassa

Lipsahdus, lähes kuin 

liukastus, 

                 joka horjuttaa 

tasapainoa tahollaan

      sana suusta

            askel alta

ja heti näyttää 

                        maailma erilaiselta

panee katumaan

panee varomaan

      ettei lipsahtaisi

            ettei liukastuisi

                  uudestaan

Otsikoissa

Mieleni vihulainen polttelee

kuin nokkonen iholla, kipristelee

ja ääneksi muuttuessa, kaiken

valhesanoiksi muotoilee, keksii

uudeksi vanhat puheet

Riemukkaasti soljuu sanavirta

oikein somasti kahlitsee, uskomaan 

päivälehtien otsikot, jotka sivulauseissa

kokoon kuivuvat, muuttavat kerronnan

salat, paljastuvat utopiat

Kuin lihahyytelö, tutisevat totuudet

valkoisten valheiden vuoksi, kastuvat

tyynyt ja pielukset, kun syyttömistä

syylliset otsikoidaan ja sivulauseissa

syitä minimoidaan

Uhrit voittivat häviönsä, näin syntyi ansa

jota julkisuus viljelee, ja kansa, ahnaasti

skandaaleja maistelee ja kauniiksi lopuksi

juoruiksi kaiken maalailee, uhreja lisää

lisää, lisää, lisää hamuilee

Jälleen otsikoissa, ei edes pahoillansa

pääasia, että puhutaan...

Valtaistuin

Valtias

pieni on valtaistuimesi

maailman sylissä

Tärkiää

Liekö turhempaa otusta

kuin...

Meinaan, että, tuota, kun

itseäni, tarkoitan..

Ei vaan

Helevetin tärkiä oon,

siis tarpeellinen tarpeettomanakin,

ikuinen jutun aihe 

kuin keheno vene

joka uppuaa

ko vuotaa

Aina saa olla huolisaan

pelijätä 

vieläkö selevijää...

Ko otus tokenee

tuntuu että se on tärkiää

Lupasit ilmoittaa

Eiliseni vuoksi 

tänään niin ahdistunut olen

menneiden lastia raahaan

vaikka selvitä yritän

alle meinaan luhistua

Piru vie tätä eloa

yhtä mutkaa ja ylämäkeä

konnankoukkuja väistellä

uupua kovien arvojen edessä

olla toisten armoilla

Naapurissa soi musiikki

iloista ja kevyttä, 

      Vivaldin vuodenaikoja

VOI HYVÄ Jumala, en jaksaisi

kuunnella tässä tilassa

Sirpaleet tuovat onnea!

Haa, on rikottava ikkuna

      jotta lopettavat melunsa

            eiköhän yhdellä kivellä

                  melu taukoa.

                        -

                  Minun tuuria

            soi puhelin pöydällä

      ei vastaamista voi väistellä

säästyy naapuri kiveltä

HALOO, ootko jo (tästäkin) perillä?

Hänen vuokseen

Vuokseen

käyn
luokseen

puoleensa
kumarrun.

Tahto

Tarrasin kiinni elämääni

istahdin hetkeksi

      avasin suuni

ja lausuin lauseeni

      - Tahdon elää kanssasi

         oma itseni

Yhteinen hetki

Ma kuljen

      sipsutellen, kujeillen, viipyillen

kannoillani hiljaisuus

      varjoon etsien, valoa paeten

saapuu mahdollisuus

      hyräillen, mietiskellen, lymyillen

läsnä on piankin todellisuus

Kuin verho tuulessa

leyhyn akkunastani

      vilkutan riemukkaasti

kutsun sua mukaani

Tule, katso taikamaailmaani

riennä rinnallani unelmaani

      ei se suuren suuri ole

yhteinen hetki kanssani koe

Päivän satu

Satu herää vierelläni

aamutarina, täynnä mielikuvitusta

valuu sanoina korviini

ja minä matkustan 

sen mukana 

On uuden sadun aika

lihotella jutunjuurta, lauseiksi

turvotella mielikuvitusta

kutitteleviksi vieheiksi

tarttua ajankohtaiseen

      eiliseen

Eilisen sateen lammikot

tyynet kuvajaiset

      niistä peilaan itseäni

   alaviistosta

kurahousut jalassa

   suurissa, 

      mustissa saappaissa

   villasukat lytyssä

suu hymyssä, 

otan 

   katseselfien 

      hyypiöstä sadetamineissa

On päivän satu alkamassa

Jahkailijat

Minä

elän ja voin

hyvin, ottaa mukaani

sinut, sinutkin

vaikka emmin,

uskallusta odotan

ja tahdon, sydämeni ääntä

kuunnella, ensin

Sinä voit hyvin

ottaa mukaasi minut

kun en rohkene luoksesi

tulla ja sanoa, kuinka

sinua ihailen, luulen jopa

että rakastan 

Vaan mahdatko huomata

kun vaisuna, sinua piiritän

päättämättömänä

tuskaani pitkitän, ujo

kun olen ja luulen, sinunkin

samoin tuntevan, kuitenkin

jahkailen, voisin hyvin, paremmin

jos uskaltaisin lähestyä

ja tunteistani kertoa

Oletko?

Muistatko

kuinka levollisuus lepää jäsenissä

      kuinka raukeus viipyilee 

ja katse on kirkas, hymyilevä

kuinka voimakas tunnet olevasi

kuinka uurastukseen valmis

ja pystyvä

muistatko

      oletko yhä

levollinen, raukea, hymyilevä

voimasi tunnossa uurastukseen pystyvä

NO HYVÄ

Täysin tyhjä

Kuinka tyhjä

voi olla

noin täysi

ja täysi

noin tyhjä?

Sanovat että tyhjät purkit

kolisevat eniten

taitaa myös olla niin

ettei hukkuneena tai hukattu kolise

päästä ääntäkään

Älä ole milläsikään

Kyllä se vuoro jokaiselle koittaa

kadota ja löytyä

kun niin käy

ei ole tyhjän panttina

olipa tyhjä tai täysi

Punkkari

Kun taide kävelee vastaan

syntyy kokemisen riemu

jonka edessä sydän ilosta hakkaa

      riemuitsee uskalluksesta

Kun taide istuu kantajaansa

syntyy elämyksen oivallus

hän on näköisensä

      muuten ei olisi

Kun taide puhuttelee

katse kuuntelee ja aistii

tulkitsee sävyt ja muodot kohdiltansa

      tavoilta poikkeamansa

Kun taide herättää

havaitsemaan uusia tuulia 

kirjottu elämä näkyy kuvina

      täynnä tatskoja ja hakaneuloja

Kun taide herättää kommentoimaan

se tekee tehtäväänsä 

kuten hän nuori ja rohkea

      -Vitun punkkari!

Häpeä

Tunteitteni vuorta

kiipeävät hunnut häpeän

kuin halla 

se pyyhkii kylmän tuhonsa 

jättää iloton ilkeän

huurunsa, kaipuunsa näkymään

lohduttoman sydämen

Kumaran tanssi

Kumara kumartaa

kätensä empii, ojentaa

kyynärtaipeensa

      käsikynkkää astuvat

lyhyet askelmat, askeleet

parketilla kohtaavat 

      aina torstaina

Kumarat toisilleen kumartaa

katseet tavoittaa, jäykästi

jo olkaa kolottaa, käsi käteen

nousee, lanne liikahtaa, sävelet

      tanssiin johdattaa

askeleet tangoon laahustaa 

kumarat onnessaan

Mielessään nuoret, 

valssia kevyttä odottaa

jotta perhon lailla voisi

      parketilla liihottaa

vaan kumara kumaraa 

siellä nyt kuljettaa 

      eläkeläistansseissaan

Ei saalista

Rehvastelu, 

pelivehkeet pihalla

kastuvat sateella, pian pilalla

jätkät ongella, vapa suorana

kiisken takia

Saalista hamuaa

ongella, vaikka olis katiska

täynnä lahnoja

Reppana ei oivalla

Illalla yksin, sängyllä 

alaston katsoo varjokuvaansa

heijastusta seinällä

takkatulen kajossa on

hiljaista, kipinöitä vahtia

Ei tullut saalista

Ukkosella

Tyhjyyden kaiku

humaus hetkeä, ohitse

valuvat pelästyksen väreet

salama

tovin kauhu karmii selkäpiitä

onttoa, epämäärää on vaikea

hallita pelonsekaista

Paljaat seinät, betonia

etäällä toisistaan, kattotuolien alla

vapaa tila, tyhjyyden alttari

kaiulle, leikkiä, lyödä

korville, särö hämärässä, jyrähdys

resonoi akkunassa

Valtaisa ikkuna, sata ruutua

täynnä pisaroita, sateen itkua

sateenkaaren alla, pilvet piilossa

valon vankina, hilpeä kiire taivaalla

kohti etelää, pohjan perukoilta

ropisee rakeet, peltikatolla

Rännit syöksevät tulvan

Kiikkuu kuusessa, käpyjä oksissa

Kuun alla

Kuunsilta toi luoksesi

katseeni, yli ulapan 

valossa

kantaa suruni, murheeni

muuttaa iloksi, riemuksi

kohdata sinut, rakkaani, 

armaani

suloiset ovat huulesi, suudella

kupeitasi, koskea, 

unelma toteutui kuun sillalla, 

valossa kaikkien nähden, 

kuun kajossa

Surunvaippa pois hulmuaa

ilonsirppi leikkaa kuun kultaa

niittää yön hopeaa

Kuun alla rakkaani

hehkun kaipuuta luoksesi

taas kun poistut, menet

jotta palata, voit luokseni

ja huulilleni sataa

hyvän yön suukkoja

Kohtaaminen

Luo kutsuu, houkutus

      sydän kiihkeästi hakkaa

liikutus, kun kohtaa

kyynel kirpoaa, 

      haluunsa rakkaan

halajaa, syliin armaan lämmön

pehmeään syleilyyn

      koskee hempeään

hellin sormin, arkaillen 

sukii hiuksiaan, herkin ottein

      poskiltaan 

pisarat haihtuu, kuihtuu neliapila

onnea 

      puna viattomuuden

yön urut harmoniaa soivat

Joutaisi pois

Kuin humalaa on elämä

juomisen ainaista houkutusta

hutikassa örvellystä, sammallusta 

kielimuureja tuntematta

mielikuvitus kiitää 

etsii katseen vankeja 

heitä kiikuttaa juorujen sopassa

hämmentää, ei pysy todessa

kiidättää viehtymys yössä

sepalukset auki, puuttuu niittejä vyöstä

jättää arvet ihoon ja sydämeen

kun leikissä liian pitkälle mennään

raadollisen karu yö vie rahat 

ja mielenrauhan rippeillä kipeät

solvaukset häpeäpaaluun naulaa

eipä auta, joutuu katumaan

ei yksin, on monta, yhtä mahdotonta

pirttihirmulta karussa, levotonta

tekosyissään kelluvaa kelvotonta

kotona odottaa uni unetonta 

pelon taakka painaa sisintä

huoli ei paljon lämmitä

joutaisi pois, tämmöinen elämä

Juoppohullu

Mihin katosi se mukava

kun seuraksi saapui humala

ilmestyi tyyppi täynnä pelkoja

vainoharhaisuutta ja kaunoja

tapettuja tunteita purkaa huutamalla

kaivaa riitaa esille kiroamalla

Juoppohullun elämä

Viinan himo vei mennessä

herää kiljupullo vieressään

krapulainen ihmeissään

eikä muista menneistä mitään

tihutöistä, tekemisistään 

joku kylillä taas riehunut

huutanut vitut ja saatanat

uhannut tappaa akan ja mukulat

karjunut kuin leijonat

Sulkeutuivat ovet ja ikkunat

syntyivät surulliset tarinat

Tähti

Piirsivät kuvan hänestä

irrottivat omasta viitekehyksestä

      perinteisestä perheestä

ja sirottelivat pintaan glamouria

poskipunaa, 

                      kiillettä, 

                                    meikkivärejä

jottei maalaiselta näytä

      rotuvasikka

jollaista ei oltu nähty ikinä

      keekoili punaisissa korkokengissä

      poikkeava

korsettiin pukeutui ja sukkanauhoihin

hirtti pikkupöksyiksi kalsarinsa

      mulli 

piilotti vehkeensä ja liimasi irtripsensä

suun muikean maalasi, hymyili

suorastaan sädehti, kun lavalle käveli

      kansa kohahti

Oli syntynyt tähti

Toinen tosi

Väite ja vastaus

vastaväite ja vastaus

      koko kattaus

kuin makkara kuorineen

      vailla sinappia

Ja kaikki ahmivat 

      totena sen 

minkä todeksi luulevat

röyhtäisevät itsetyytyväisyydestä

ja köllähtävät valheen viereen

      sen jota totena pitävät

Luulo ei riitä

Miestä minussa hamusit, halusit

kaiken ja kokonaan, ymmärtää

senkin, mihin ei ymmärryksesi yllä

niin pyhää, on arkemme, kyllä

kaiken sanoa voi ja uhmata

valheen varjoja kantaa yllä

ja salaisuuksia pantata

kuvata tietävänsä, miten 

se yksinkertaisuus, on helppoa tulkita

vailla kiemurtelevia tunteita

niin halpaa, on luulo, ei se todeksi yllä

miestä itsestäsi hamusit, halusit

viisaammaksi tulla, asiassa jossa

ymmärrys ei tiedoksi yllä

Kun aikasi mietit, ymmärrät kyllä