Sydämeni patteri hehkuu
vielä hetken jaksaa yrittää
viimein hiljaa hiipuu
kun määränsä saavuttaa
Vienosti juhannusruusu tuoksuu
lempeää suloa kauneuttaan
oksien kätköissä piilottaa
valkoista puhtauttaan, hohtaa
Taita oksa vuoteelleni
jätä muistoksi käynnistäsi
kuin kiitokseksi ojennettu käsi
vapautettuna viimelentoon elämäni
Pöydälleni jäi kamerani
kuvat, poutapilvistä, kavoistani
kertomaan ajastani
muisteloksi viime tuokioistani
Rauhan kappelin kellot soivat
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti