Vaalean sininen oli perheen lempiväri,
sen jälkeen kun ostettiin Fiat Mirafiori.
Puettiin vaalean siniset oloasut lapsille,
siistit istua takapenkille.
Oli se niin kaunista, tyylikästä nuorelle parille
kun vaalean sinisellä autolla vietiin lapsia näytille.
Vaan kerran sattui niin kummasti
isä töissä nuhaisena niiskutti
sai passituksen kotimatkalle
ja istahti Fiatin etupenkille.
Suitsi aurinkolasit silmille.
Matka eteni Keimolaan, saavutti moottoritietyömaan
oli nopeusrajoitus kuusikymppiä,
tie kierteli mutkia, nousi ja laski töyssyjä
nuhanenä rattiin torkahti
Kun kulku ojan ylitti, autonpohja reunaan tömähti
kuski heräsi
Oli edessä aita keltaoranssi
johan nuhainen säikähti
ja rattia vinhasti käänsi, törmäyksen vältti
Nousi autosta ja jälkiä katseli
oli aidasta yksi lauta poikki, sen paikoilleen asetteli
ympärille katsahti, odotti edessä puskutrakrori
jonka vierellä kaksi ukkoa nauraa hohotti
Nolotti
Oli vaalean sinisen unelman kylki rutussa
ja ovissa keltaoranssia, raitoina ruttupinnassa
Kuski ratin taakse vääntäytyy
vanhalta tiepohjalta kohti kotia kääntyy
Kotipihassa tenavat
autoa kummastelevat
Yllään vaaleansiniset asut
romuna kuvitelmat isin ajotaidosta
