Parantajat

Istuttiin monta tuntia

ja jupistiin paremmaksi maailmaa

kirnuttiin sanoilla 

voideltiin sanoilla vinoumia

taloudessa ja politiikassa

lopulta hikoiltiin 

saunan lauteilla kuvitellen

että maailma

      olisi parempi paikka

Höttöä

Pelkäsin hullaantua 

kotipullan tuoksuun 

siispä poikkesin marketissa

Ostin pitkon ei mitään

höttöä vadelmaviirulla

luullen sen olevan maku-unelma

Mitä tähän

äiti ja mummi sanoisi

he jotka leipoivat pullantuoksua

Matkalla

Empien sula tulee

rapsahtelee askelissa ja 

kiteiden alla liruu vesivana

      puroksi tahtoisi

      kurkotella vauhdin hurmaa

kohti jokia ja suvantoja 

uittaa jäälauttoja kelluvia

syvään upottaa raskaita uppotukkeja

      patojen alla tanssia

      hyhmäistä vaahtovalssia

ja taivaanrantaan pyrkiä

kuunnella lokkien kirkua

lipua ohitse

      suuren risteilylaivan

      jonka kannella 

on onnellista iltaruskoa katsella

Turha

Yksinäisyyden portailla

kaikkien seurassa

vietin aikaa luulossa 

että seura tekee onnea

syvällistä tunnetta, rauhaa

olonsa kohdata

sain

yksinäisyyttä, sen harmaita

päiviä astella seurassa

entistäkin yksinäisempänä

Katsoin hymyileviä kasvoja

tekoviiksiä ja hampaita, peruukkeja

kertakäyttömukeja ja -lautasia

mietin

onko jokin vialla, kun en tunne

onnea, omistamisen riemua

Suljin oven kamariini, lukitsin

salpasin ulos maailman

Nyt verhon takaa kurkistan

Havaitsen kaiken turhan

Aletaanpa alusta!

Uskallus

Rikkoo hiljaisuuden

herättää särmät vaitonaisesta

tahdon tulla kuulluksi 

Kuin kosketus kulkee vaiti

herättelee tunteita

tuntoja

Kylmin värein ja

kuumin aalloin vierittää

pois pelkoja

Kehottaa sanomaan sanoja 

ääneen 

rikkomaan hiljaisuutta

Ottaa uskalluksen ensiaskeleen

voittaa luottamuksen

levollisuuden

Lausuu jo lauseen

irtipäässyt

pelostaan

Vaalit

Vaalit

Liisteröity todellisuus

huutaa katujen ja teiden varsilla

naamat turkoosilla pohjalla

kiljuu hiljaavaiti numeroituina

huomiota

KATSO MINUA

Yhden adjektiivin luonne

pelkistetty pyrkyryyden tila

sai liimakökön pintaansa

levitettyä suuret lupauksensa

USKO MINUA

Vinoon panivat kyltin

tolppaan kiinnittivät

kiireiset vaalityöntekijät

täyttivät pääni odotuksilla

ENTÄ JOS

en tulekaan valituksi

olen vain pelkkä lupaus

lajissaan

lyömätön

Me

Kylkiäiseksi synnyin 

kylkeesi kylkeni

nojasi

aikani oli ja on

kiitoksin kukitettu

kuin nojatuolimme huopa

jolla lämpömme viipyy

kiikkuu vuodesta toiseen

Rohkeasti vaan

Elämän tuulikaapissa

on ovi kaikille

Kun tulee toista ikävä

anna oven lonksua

ulos kurkista

tartu härkääsi sarvista

Katso kuuta ja tähtiä

ihaile aamuja ja päiviä

viettele hänet ja itsesi

taivaallisille retkille

Jos kuopii ajatus

mielen valtaa myllerrys

ota vastaan yllätys

tuulikaapissa pyöritys

Käy yhdessä levolle
antaudu rakkauden härälle
hekuman sarville....

Lukutoukka

Lukutoukka

kirjani välistä kurkistaa

kertoo tarinasta

joka tulisi elää ja lukea

      ennen aamua 

      ennen auringon nousua

on päivällä

      liian eroottista

saduissa

ja todellisuudessa 

      lukutoukka 

      pois liihottaa

      muuttuu päiväperhoseksi

kertomus saa uudet siivet 

kirkkaat riemun reunat

myrskytuuleen rumat viskellyt

      päivällä

      on niin romanttista

olkaasi nojata ja muistella

menneen yön hetkiä

      sen suloja

      lukutoukan matkaa

      päiväperhoseksi

Rakkauden susi

Rytmihäiriö 

se sinä olet

      tykytysten aihio

      saalispeto, saaliista

saaliiksi muuttumassa 

uhria raatelemassa 

      rakkauden tulukset

      kaulassa

kaikkia viekoittamassa

kiusaamassa

      sydämiä

      vonkaamassa

Ammut rakkauden nuolia

täysosumia haaremissa

      ei sillä väliä

      susia vai lampaita

Rakkauden pursi

Ihka ihastunut olen 

olentoon, korennon lentoon

kevyeen vireeseen

lämmenneeseen

Suloja katson ja näen

unelmista kömmin varoen

etten riko illuusiota

etten unohda

Vie ihastuksen venho

tuo rakkauden pursi

     kutsuu alati luo

Urat

Uursivat vuodet ihooni

vuosien merkit, uransa

      uomat 

kyynelten puroille 

      kuljettaa

      ilon ja surun virtoja

tunnekuohuja

ryppyisten poskien rinteitä

kostuttaa

      riemun pisaroilla

Nuoruuden vuosina

seisoin jalat paljaina

kiiruhdin ajan virrassa

Nyt katson peilikuvaani

sameita ääriviivoja

joita ei erota

ilman silmälaseja

Voi kuinka kauniit

ovatkaan kasvoni

      täynnä uurteita
ne piirsi elämä

Etsintä

Piirrän keholleni ääret

ulotan jälkeeni siiven kaaret

jota äänet tavoittavat

       käsieni pitkät 

       muodon 

       noutavat

liikkeen keuhkot 

sydämen, kuin kotilon

josta tavoitan ajatusteni perhosen

Tuuri

Kevyesti kuljettaa aika

    hikistenkin hetkien läpi 

       kuuluvat kesän äänet

itikkahunnun inisy

   se jota niin suuresti kavahdan

      on eksyä

sankkaan metsään 

   johon ei tuuli yllä

      vaikka ylitse käy

huonotuurisen

   epätoivoisen retket

      pelkojaan täynnä

Toivo

Toivoa sopii

että toivoa sopii

sinunkin päivääsi

sillä minulla on

oma toivoni

Valhetta

Kuin liekki kosketat

huudat koko sielullasi

tunkeudut sisikuntaani

josta rauha 

on kauan sitten paennut

levoton tyhjyys runtelee

pyyhkii tiehensä
kaikki kauniit muistot

potkii pois rumatkin

Sees on kadonnut

tilalle tulivat ikävän kekäleet

kipunoimaan

aivojeni tyhjään kamariin

ja lonksuttamaan lohduttomasti

huomisten akkunaluukkuja

Viitsisikö enää vaivautua

ja totuutta katsoa

kun valhetta

on kaikkialla

Kivi

Kupeitasi kosketan

vuosien hiomia kylkiä ihastelen

tuntien lämmön

      väliin viileyden

kun matkallani 

syliisi istahdan

Ikirouta repi sinut sijoiltaan

aikanaan kuljetti

      meren rantaan

aaltoja vastaan ottamaan

niiden liikkeitä seuraamaan

Ei lopu matka milloinkaan

ei työ silloinkaan

kun maa nukkuu, horrostaa

vesi jään alla

       kiveä koskettaa

Sylys

Istu ystäväni

istu pieneksi hetkeksi

painamaan puuta kanssani

syyt sylissäsi

sylys puita pesääsi

       nuotioosi

takkapuiksi katkotut

vuosirenkain merkityt

Historian havinassa

aika ohi kiitää

       taimi 

kasvuun vinhaan kurkottaa

latvus tuulet tavoittaa

Istu siis hetkeksi

       muistellaan

              syttyy tulet

tuovat lämmön aikanaan

Mietteet

Tuossa sinä istuit

odotit

saapuvaa

Tässä minä seison

katson 

katoavaa

Päivät syntyvät aamuista

ja yöhön 

poistuvat

Katoan kaupunkini meluun

joka ei nuku

vain toviksi vaimenee

Itseäni mietin

ja sinua

ohi kulkevaa

aikaa

joka ohi sukeltaa

Kuinka syvää onkaan

elämä

ollessa kohdallaan

Kalliopeili

Katso peiliini

kuvajaisiini

joissa sinisyys viipyy

ja hiljaisena odottaa

äiti-meren kosketusta,

aaltoa 

maltilla saapuvaa

kenties tyrskyä muassaan

Katso peiliini

vielä ehdit

palata luodolle odottamaan

hyökyä saapuvaa

joka tullessaan 

peilikuvan hetkiin piilottaa

kallioni uurteisiin katoaa

puhdistaa

Meren äärellä

Yhä uudelleen tulen

tulen rantaan

      kuin sinä rantaani

laulamaan pienen lauluni

sinulle aaltoni kuultavaksi

      minä tiedän

että tulet taas kerran

ja näen kuinka viivyt

ja rantojani käyskelet

      minä tunnen sinut

kun hietani pintaan sulin koristat

kiviä kiville korotat, rakennat

käyntisi muistoksi jätät

       minä taas sinua odotan

kun ilta vie sinut pois

huomisiin, tuleviin

rakkaisiin päiviin 

       rantaani sinulle huuhtelen

(Harri Salosen videon innoittamana)

Pelonkierre

Ruma ja viisas pelko

mielikuvituksen luoma kauhu

lyhytelokuva yön unessa

iski turpaan ja virnuili

Tarrasi kiinni

ei päästänyt irti

vaikka yritti

Muistijälki pääkopassa

jätti silmiin pelon varjot

esteeksi nähdä todellista

viiltää muisto veriraidan ihoon 

      jäi pelko elämään

kuurupiiloa mielessä leikkimään

      pitämään pihdeissään

palaa

uneen 

uudestaan

Täydellistä

Kun aitous tulee kylään

ei siltä voi pääsyä kieltää.

Kun lämmin katse on kaikki

tuntuu kuin maailma sulaisi

vaaleanpunaiseksi yhdeksi

      hetkiksi, jotka eivät unohdu

Kun kätesi kosketus 

kulkee sormina iholla

heittäydyn nirvanan kyytiin

Kun sylisi kutsuu

lepäävät ajatukseni

kelluvat

kuin lumpeet lammella

Leikkimielellä

Turhan pantit 

piilotetut estot ja mielipiteet

unhoon tuomitut kuin lelut

lasten huoneessa

Kiljuvat kakarat

omat

ja naapurista lainassa

ilta toisensa jälkeen

Hukkasin otteeni aikuisuuteen

annoin periksi

halulle kontata 

lasten ja itseni iloksi

Hullu pappa piilossa

sohvatyynykasassa

Hitot minä

Punnittu pääpahkani 

kierteille kasvanut, kierous

hetken valhe, aavistus

vilpin voimasta

Pää parkani 

täytti ahnas aivoitus

ylittää matala kynnys

lainata elämisen ihanuutta

maistaa vierasta remakkaa 

nautintoa

Huusi: Varas 

Hitot minä siitä

kunhan saan edes kerran

nautinnon pikarista

Hitot minä krapulasta

hitot minä mistään

kun kiinni on valheen vispilästä

Vielä

Vielä

Sykemittari

siinä sydämen tienoilla

on, vielä, vuosia

Epärytmi

askellukset, raskaat, ikävät

pakotetut laukkaamaan

Kohisee

paineessaan punaiset solut

valkeiden kera kilpaa

Hikinen otsa

kainalot ja kumarat hartiat

rauhoitustaan vajaat

Tyynenä odottaa aika

yllättää, vieroittaa, kapuloi

riuhtoo ajastaan irti

Kätesi löysivät

syvät, lihakset, pisteet

kipujen majat

Kevyempi kulku

askellettava taipalus

ja uuden odotus

Matkansa määrä

Matkaansa kutsuu

Vuosia laskin

vuoreni mäkeä loivaa

kohti täysiä, vauhtisokeudessa

monen ohi

       Kulkivat kuitenkin tasan

       samaa ajallista matkaa 

Vuosien laskussa

vastamäen vuoro

hitaampi jakso, kiiruhtaa ohi

vain ohitettu aika

       Sielujen laskurissa

       määränsä matkakortti leikkurissa

Kuperampi on kumpujen muoto

lempeämpi varjojen valo 

ja lauhkea ratsujen ravi 

korskua pilttuussa loppunsa puhki

       Harjaa vielä takkuinen harjani

       siloita otsakurttuni kauniiksi mennä

Ilta-auringon hehkussa 

punainen siniseen hämärään hukkuu

ja vain hetken, hetki

aikaansa kutsuu

Juhlija

Iloinen meininki 

yllä ihanuuden tunne

kehoa myötäilevä hyvä olo

lämmin ja kevyt, kuplivaa

odotusta täysi

Avasit kuohuviinipullon

poksauttaen happoisen juoman

voiman kuohumaan laseissa

verannalla

Kristallit olivat vaihtuneet

muovisiin kertakäyttöisiin

joilla ei kilistelty ääntä

vaikka yritys oli, hyväksi

juoma todettiin

Humalluin katseestasi

siihen unohduin

Lisä ei tekisi pahaa, mumisin

lopulta, sammalsin ja 

näköyhteyden menetin

Aamuun retkituolissa heräsin

Toisenlainen

Kohtunsa piilossa lymyää ja

arvomaailmaansa kuuluttaa

        ovat sisältönä pyhät

        tuntemukset ja odotus

ei merkkiäkään näy

        tulevasta suuruudesta 

                vaikka ovi on auki kaikkialle

toivoo pelastajaa

kohtunsa lapsen

        haluunsa valjastaa

        tuulelle poikia ja sydämelle tyttöjä

ja niitä

joita ei löydä

vaikka ovi olisi sepposen selällään

       ja koti sateenkaaren alla 

Pelokas

Lyömätön leima

mieleen syöpynyt epäilyksen tahra

kuin hämärän näköharha

astua valoon jota ei ole

Pelkää koskea

tarttua oven ripaan 

pelkää, että päivä

yskäisee valon sisään

liian kirkkaana

sitä ei kestä

Mihin sitten piiloutua

kun loukot ovat poissa

mistä turvaa hakea

       ethän avaa - ovea

Perintö

Mietin

miten sen kertoisin

miten itselleni selittäisin

Mietin ja kuulostelen

sisimpäni tuntija tunnustelen

miten sitä parhaiten puolustelen

Olen ymmälläni

enkä kai syyttä

kun mittailen ihmisen itsekkyyttä

Jokainen

on osa sen

vaan miksi niin on

Mukavuuden muoviin 

kääritty keinotekoinen onnellisuus

on perintönämme luonnolle kohtuuton