Juhlan jälkeen

Istahdin eilisen kyytiin

kun en tähän päivään uskalla

Siellä juhlin muiden mukana

nyt yksin, seurana krapula

Uskotko, että siihen pystyisin

että tolkuttomasti humaltuisin

Myönnän, etten moiseen kykene

voin silti olla hilpeä

Liekö vahingoniloa

Veden äärellä

Siellä veden äärellä, 

syntymätön hetki, 

      syntymässä, 

hetki nautinnossa

kaislikon kainalossa

      valon kujeissa

kimmeltävissä laineissa

tähtien loiste

      vapaudessa

tuulen vireissä kuljettaa

rauhan unelmaa

      sydämessä

hiljaisuuden musiikin pauhussa

hetkien preludi

      olo raukea

oi arjen onnea

Vielä on

Vielä on aikaa

      jaksan odottaa

            kun tyven mua tuudittaa

antaa unohtaa

kiireen

joka askelissaan kuljettaa

Vietkö minut mukanasi

      syvyyksiin kanssasi

            sukeltamaan onnea

kuin käsipohjaa lapsena

vapaana

aikuisuuden kahleista

Vielä on aikaa

Herännyt

Herännyt

Olen talvesta herännyt karhu

hamuan kesän hunajaa ...

Ihastellen katselen 

heräävää luontoa

nuuhkin kevään tuulia

soraharjun päällä 

suoraryhtisessä hongikossa

ja katson etäälle 

lakeuden viljapeltojen vihreään

Kauas liitävät ajatukseni

kuin kevään linnut

jotka muuttomatkalla

ohi mennen 

huudoillaan tervehtivät

Kurkien tanssi 

peltoaukealla

ei jää huomaamatta

Surraa varvikossa mehiläiset
hunajatalkoissa 

Olen vasta herännyt karhu 

uuden kesäni alussa

Tarina

Kulkee tarina 

päättymätöntä matkaansa

kuitenkin unohtuu lopulta

uinumaan ruususen unta

Herää tarina

alkamaan uuden matkansa

viriten kukoistukseensa

kertojien huulilta

Syntyy tarina

yhteisistä kokemisen hetkistä

sanoista toisillemme

luomaan merkityksiä

myös hiljaisuudessa

Suukkoja

Jauhopussin suu

      suutelenko sitä

kuin suuta suiden joukossa

      vai tyydynkö kylkeen

sen kupeeseen harmaaseen

leipurin elkein 

      poskisuudelmaan

      

Tauko

Tauko 

Kietaisin hyvän hartioille

kädet komeat ojensin

hetkeksi hyvyyttä ystävälle

tueksi tomeralle

Kulki rinnalla komea

käsin ahkerin uurasti

virkkeet oivat lausahti

sanoi tuottaa ne onnea

Istahdimme yhdessä kivelle

vapaan veden rannalle

auringon valosta nauttimaan

toinen toistamme kehumaan

Rakot muikeat käsissä

kevään siivouspuuhista

kahdella istuvalla korstolla

on mieli hyvä kuin ois lomalla

Vesi välkehtii ukkoin onnea

soutaa sievät pyhäasuissa

vihkii luonto tahtoonsa

rennot rentutkin rannoilta

Lokki kiivas paikalle leyhähtää

kärkkymään miehiltä eväitään

riekkuu aikansa katsojain kiusana

säikähtää - pian on lennossa

Hykertää ukot -  

katsovat linnun lentoa, 

ruikkii tuokin noita paskoja

onneksi ohi meni osuma

lävähti läjä kalliolla

Usko vasn

Usko vaan 

Hiussuortuva kieppuu tuulessa

      sitkeästi kiinni juurilla

vispoo oikukkaan puhurin puuskissa

kimaltaa harmaakin auringon valossa

Katse harhailee kauneuden lumossa

      etsii kiinnekohtia

yrittää löytää rumuutta

se käykin vaivatta

Naama rutussa nyrpistelee oloa

      on kaikki niin kamalan huonoa

ei yhtään kunnon onnistumista

pelkkää paskaa tarjolla

Vaipuu ryhti pahanolon alla

      turha yrittää leikkiä positiivista

parempi marmattaa ja 

pahaa oloa lietsoa

On elämä raskasta

      vailla toivoa paremmasta

tuskin onni löytyy kauppakeskuksesta

      löytyy rauha sydämestä

Tänään tärkeää

Tänään tärkeää

Onhan minulla 

aikaa

on muistoja ja 

uskaliaita toiveita

eilisen reppu täynnä

toki 

mahtuu sinne vielä jotakin

huomentenkin tuomia 

      entä tänään

      onko liiaksi kiirettä

      huomata mitä kokea

vai kannanko vaan 

eilisten jämistä syntynyttä

perintöä

      tien yli juoksee orava 

huomaathan 

se vaihtaa väriä 

      on onnellinen 

            tästä päivästä

niin tuokin vaskitsa

metsäpolulla

Meistä kahdesta

Katseesi kainoudesta viehätyin

taisit hieman kujeilla

kun liimasit huomioni itseesi

etkä siitä päästä irti

      olet ajatusteni kevät

      viheriö

      täynnä kasvun ihmeitä

Hymyilevät silmäsi

seuraavat ajatusteni kulkuja

unohtamatta tarkkailla

epävarmuuteni kohtia

      olet mieleni kevät

      kasvualusta

      uusille oivalluksille

Pehmeät huulesi kuiskaavat

sanoja ajasta, armaasta

meistä

kahdesta

Kevvään tulua

Hartauvvella kahton

kevväistä tuluvivaa jokia

ko se läjjää kauhiaa jääpatua

uomasa meijjän kohalla

      Kertovat 

      että kirkolla

      vesi nousi ruumishuoneelle,

      oli sentään tyhyjä 

      ettei ruppien tarvii veesä kellua 

      saati arkusa kevättuluvisa souvvella

      Voi kauhia!

Joka kevät tuluva tullee

tekkee patoja ja ryskää

ja moni niitä vahtaa

peleko syvämmesä nukahtaa 

ko ei tiijä

yltääkö vesi

aamulla jo porstuaan 

Onnen hetkiä /Tähän asti tehty

Lentosuukon heitin

kevään ensimmäisen

sitruunaperhosen lailla

ajatusten siipiä leyhyttelen

Olit kuvan kaunis hetken

sen sekunnin murto-osan

jona muistojen ikkuna

avautui ja heti sulkeutuu

Se vilahdus riittää

on hetkien ravintona pitkään

kuin äidin lempeät kädet

solmimassa talvihatun nyörejä

Elämä on rakkaudesta tehty

joskus hukassa, löydetty

palasia onnea, hetkiä viiveellä

muistoissa vielä tulevinakin päivinä

Ankea arki

Ankea arki

Melkoinen melodraama

päivät ja tunnit, minuuttien sekunnit

kaaos lempeässä sopusopassa

yhä kasassa

Kiskon siitä huumoria

Vuosien sirkushuveissa

on paljon hetkiä

joiden kautta ja joiden ohitse

ei ollut kiirettä

Nauroimme yhdessä hulluutta

Venytettiin pennejä ja 

kerrytetään senttejä, vyötäröllä

elintason ja laiskuuden 

leppoisassa velttoudessa

Hymyillään kuntokuureille

Juostaan karkuun ajatuksissa

hikisiä jumppatuokioita

palvelutalon aulassa, kun

hommat hoitaa hoitaja

Hymähdetään kiirettä

Istutaan päivästä toiseen

maataan välillä

torkahdellaan lääketokkurassa

kun ei ole muuta

Iän tuomat

Piirsin kuvani 

verkkokalvoillesi harmaan hunnun

iän tuoman sokeuden

jota hyväksynnäksi kutsut

Kerrot

ettei sen niin ole väliä

josko kuorsaan päiväunilla

selität, että tiedät minun olevan tallella

Tartut

olkapäähäni ohi mennen

kuin varjo hiivit ohitseni

ehkä se on sitä, kiintymystä, rakkauttasi

Onhan se

yhteinen arkemme harmaus

kuitenkin kirkkaista säikeistä

yhdessä vanhettu

Katsot piirtynyttä kuvaa

minäkin

katson ja viehätyn

yhä

Kynnyksillä

Kevät istuu tanakasti

kesän kynnyksellä

      virittää lauluun linnut

kasvuun vihreät

      kukat, nurmet, laitumet

ja sieppaa kyytiin 

      ihmiset, eläimet, kasvit

odotukset lämmöstä

      raikkaista kevätsateista

Sinä istut tanakasti 

sydämeni kynnyksellä

      sanojasi kuuntelen

Kevät sinfonia

Soita sinfoniaa kevät

     siivitä

          perhosten liitoa 

               kukkien yllä

katso luonnon kapellimestarin

     täydellistä

          kieppuvaa harmoniaa

               soita, soita valoa vasten

sitruunaperhosten siipien valssi

     huomaatko

          kuinka siivet lirkuttelevat

                äänetöntä melodiaa

ja se soi 

sieluuni asti

Kuumaksi kuiskaan

Kesän kuumaksi kuiskaan
lämmön kauniiksi ihollesi
varjon suojaa tuomaan
ettei kuumene liiaksi

Ohi ikkunan pääskynen
liitää sujahtain kiireinen
pesänsä törmään rakentaa
hetkeensä poikue siivet saa

Suven portti syksyyn aukeaa
katsoo herkin silmin värit maailmaa
laveeraa oranssia keltaista
ovat pääskyt pois matkalla

Kuvajaiset

Näytä minulle etäisyys

piirrä pintaani pilvien kuvat

sininen horisontti väritä

nostaa veteni pintaan väreitä

ja uudelleen, peilikirkkaaksi silota

toistamaan kuvajaisia

pilvien leikki rannoilla

Rantteella

Rantteella puusavotta

on kovvaa touhua

ko naapurin tuomista rungoista

tekkee polttopuita talaveksi 

      ei tohi moni uskua

      on hiki pinnasa

      ko pokasahalla

      sahhaa paksua runkua

      ja halakoo siitä lapeja

Voit uskua

on olo ko voittajalla

ko kahtoo uutta pinua

- se on metrin leviä

ja korkia, korkiampi minua

Vaan olipa hirviä homma

saaja tuoki valamiiksi

ennen pimiän tulua

Landella

Kuikan ääni landella

pirun kaukana katujen vilinästä

kelluu vesikirppu lumpeen lehdellä

peilaa kuvaansa veden peilistä

ei se muista - eilistä

Sihtaa aurinko säteitään

pilvien välistä

punnertaa valoaan vielä hetken

ennen harmautta - kaatosadetta

Syvä hiljaisuuden hetki

kunnes kumeasti jyrähtää

iskee taivas tulta, salamoi

suojaan kuikka ui - piiloutui

Kevättä

Aalto pyyhkii ylitseni

kietoo pehmeään lämpöön

sulattaa talven ympäriltäni

saattaa kuin linnut lähtöön

Mäntykankaalla suorat rungot

hohtavat oranssia valossa

kuusikossa peippo laulaa

keväisestä riemusta

Joutsenpari peltolammella

pariutumispuuhissa ja

viheriöt odottavat

kukkaloiston puhkeamista

Kevään taikaa

aikaa taivaallista

Rakkausruno

Suutelin yötä

hellästi poskea kosteaa

kierii kyynelten vana

Hetkisen lämpöä

sydämen kaipausta

täyttyy riemuksi asti

huulet huulia vasten

Kaipaavat katseet

jo huomeneen entävät

luokseen isoavat tunteet

Täyttyvät hetket

sormien retket

vuoteemme entiset salat 

kuiskaamme lempemme valat

Hehkuvat hetket

piiloistaan pyrkivät

julki ja toisille nähdä

Yksinäisyydessä

Varjosta erkanin

kuvajaiseni kadotin

väreissä veden pinnan

soutaa muistojani 

pursi viimeinen

Tuulen vireessä

lipuu venhoni

ajatusten virtaa

huopaa takaisin

saapuu jokainen ilta

Tyyni tuo peilin

katsoa kuuta

tähtien miljoonamerta

hapuilla unta

viipyä lähellä tämäkin kerta

Yön sileä pimeys

lempeää lämpöä

ääriinsä asti

kuikan huuto kiirii

rantoja vasten

Peltojen yllä usva

Elävän raidat

Tyyneyden yllä ystävällisyys

kuin kuorrute juhlapäivänä kakussa

hyytyneet ajatukset raidoissa

unohdettuna piilossa

Leikkaa 

maista pala elämää

Katson vaiti 

Kerron sitten kuinka 

aika kuljetti

merkitsi muistot raitoihini

kerroksiin tarinansa piilotti

ja kuinka paljon merkitsee

jakaa tämä hetki

kanssasi

Kaukokaipuu

Pienen maailmani

kaarnapursi lipuu rantaasi

sulkapurje, tuulten tuoma 

kivikaaren alta 

katsoo luomaasi

historian alkujuuret

maa ja vesi

etsijäänsä kuljettaa

Sieluni haluja

Sieluni kipeä

soi hahmotonta ikävää

ajatuksia pyörtää kirnussaan

velloo voiksi eiksi jatkuvaan

      Haluaa lauseiksi 

      ajatukset muuttaa

Sieluni hilpeä

on huvituksille valmiina

rietastelee venyttäen senttejä

kolikoiden kierittäjä

      Haluaa kokemuksiksi

      toiveet ostaa

Sieluni lempeä

lentelee siivillä

hyräilee lauluja

duurisävelillä

On se hienua

Kehtaako kahtua 

ko kuu nousee horisontisa

ja valasee murasta peltua

pakasen huurtamaa vakua

tullee silimiin luonnon valua

On se hienua

kevväisellä pellolla

kahtella kurkien lentua

ja kuulla korkialla taivaalla

kiurun riemukasta laulua

Lesken askeleet

Ajatukseni, käyvät luoksesi

lyhentyneet askeleeni, 

kulkee kevät kohti kesää, 

hiljaa saavun, 

viivyn tovin kummullasi

vaiti vierelläsi, muistoissani, 

herää tuhat tarinaa

kun peippo pihapuussa laulaa

Muistot

Muistatko

muistatko keväät

Varvinniemen rannat

ja hauraat kevätjäät

Muistatko

muistatko mökkitien

rantaa kiertävän pehmeän

ja pihaan lopulta entävän

Muistatko

muistathan verannan

aitan, vajan ja grillituvan

rannassa veneen kumollaan

Muistathan

muistathan

mökkimme kotoisan

takkatulen lämmittävän

Muistan 

muistan niin hyvin kaiken sen 

kun istuit luona savustimen

muikkusaalista kypsentäen

Muistan, muistan sen

aivan kuin eilisen

Vuoksesi

Itkin sinulle sinisen taivaan 

kuvajaisen täyden 

     valkoisia pilviä

haluan sinun niitä katsovan

kun itkuni on valmis

se virtaa vuolaana

      putousta kohti

jossa värit murtuvat 

sumuna ilmaan haihtuvat

kuohujen keskeltä

      alhaalla valkoinen vaahto

sammuttaa toiveita

siniseksi taivaaksi jälleen kasvaa

itkujen mereksi

      täynnä tummia pilviä

uhosta syntyviä

iskee tuhansin salamat

itkevät pilvet saapuvat

      hiipuvat

synnyttävät ikuisen ikävän

kohtumme

      on tyhjä
yhä muistaa eilisen

Katumusten tie

Raivonsa rytinässä

kaatuu kivimuureja

lentää rumia sanoja 

vittuja ja perkeleitä

Vittu

joka toinen sana

vittu

Ei jumalauta!

Kuohun mentyä ohitse

sanoi joku, tunteesi hillitse

ja pyydä anteeksi.

Anteeksi.