Tahdon olla

Olet lumoava harha
vasten auringon valoa
häikäiset
sokaistuneet tietävät
      varjoissaan elävät

Harhasta piirtyy
todellisuus,
tavallisuuden lohtu
kohdata aidosti
      elämä pilvisenäkin päivänä

Lumoutuneena varjoista
kohtaan siniset hetket
ennen aamun kajoa
sokaistumatta valosta
      häikäistyen sinusta

Olet valo
tahdon olla varjosi
      sinistyvä oranssi

Etelän puolella

Lempeitä ja lämpimiä
ovat tuulet keskikesällä
hehkuvia muurit etelän puolella
keskipäivän kuumuudessa
      hikiset kainalot
      tuntuvat ihanilta
muistutat alkuihmistä ja minä
haluan nauttien sinua koskettaa
      jatkaa nuuhkimista
rinnallasi rannalla retkottaa
pellavaisilla liinoilla koivet ojossa
      sormet haroen hiuksissa
kuunnella veden ääntä
kuohuja ihan lähellä
      tunnekuohut kehossa
kukkivat juhannusruusuja

Älä herätä unesta

Likainen, rohtunut, karhea
on sinun suudelma, poskella
huulilla, korvanipukoissa
      ja kun sormin karhein kosketat
unohdan kuumottavat suudelmat
syttyy sisäinen tuli palamaan
vaikka iho on kananlihalla

Elämä maalla
navetan kupeessa
oli yhteinen unelma
eilen lehmälle syntyi vasikka
isosilmäinen monikiloinen
      ei isää näkynyt synnytyksessä
vain eläinlääkäri oli paikalla
maailmaan saattamassa
pientä nahkatakkista

Sinun sormesi
vaeltavat iholla
      tunnen suurta onnea
olla pieni ja sun rinnalla
pieni, kuin keväinen vasikka

Tahdon vain nukkua
älä herätä mua unesta
siinä kaikki
      on niin hellää ja kaunista

Onnellinenko

Pelottavaa kuunneltavaa
moni kavahtaa
kunnes uskaltaa
silmät avata ja kohdata
vastuksensa arjessa

Pieniä ovat murheet
turhia monet askeleet
hämäystä surut piilossa
itsesäälin katveessa
syntynyttä haurautta

Käsikynkän tarvitsee
meistä jokainen
lämpimän katseen
ja sanoille kuulijan
sydämen avaimen

On hyvä tietää, muistaa
ettei kaikki kultainen
ole hamuamisen arvoinen
arvokkainta on
aidosti kokeminen

Muistathan sen kerran
kun sait ensimmäisen
itse ongitun ahvenen
ja sen, kuinka olit onnellinen
vaikka saalis oli pikkuinen

Mikään ei muutu

Nippusiteet ranteissa
ja nilkoissa köysi solmussa
päätä kiristää piikkilanka
suutarin suu piti tervata
noituu kansa
uhria roviolla

Historia
huutaa verikostoa
haavoitettu keho lepoa
sielu, rauhaa ikuista

Elämän velkaa
velkavankeutta
ei hoida velkaneuvoja

on yhtä piinaa, pelkoa
kun alkaa pankki
saataviaan velkoa

Yksi jos toinenkin ahdingossa
juoksee karkuun
pikavippiviidakossa
kiikkuu avuttomana
vaarattomuuden liaanissa

Päähän sattuu
toistuu ongelma

Pyhänä

Onnellisten aika
upporikkauksien äärellä
on hukkua yltäkylläänsä
ihmetellä kuinka kauas
kaikki luonnollinen katoaa
markkinatalouden rattaissa

Luonto on ovela
se näyttää voimansa
estää
lopullisesti tuhoamassa
omaansa

Krusifiksi kirkossa
on amatöörin veistämä
lainataltalla takoma
mestariteos
joka lyö ällikällä
ollut taito veistäjällä

Urkujen ääressä istuu soittaja
kaikuvat holvit sävelistä
tyhjässä pyhätössä
tänä pyhänä
on vain yksi
kävijä

ja ylhäällä
kirkon tornissa
soivat kellot
lähtöä

Ääniä talossa

Olen aivan hiljaa
kuulen huminaa
      en tuulta ulkona
vaan huminaa olohuoneessa
      ilmalämpöpumpun
      lämminilmapuhallusta
vaimeudessaan unettavaa
      rauhoittavaa
näin keväisenä aamuna
      runosuonta kutkuttavaa
siitäkin löytyi sanottavaa
kun tuvan lattian alta
kuuluu rapinaa
      kissat sen oivaltaa
ja oitis lattialle ponnahtaa
kuin kysyen
      olisiko taas aika metsästää
      josko hiirulainen erehtyisi reitiltään
      ja nousisi piilostaan
     meidät kohtaamaan

Ajassa

Minun katseeni
näkee historian
ajan menneessä eletyn
ajattoman

Kuulen vuosien huminan
kaiun vaimean
kutsuvan
rajojen takana

Piirsi aika kuvansa
uursi jälkensä maahani
kuljetti veljeni, siskoni
kotiin luokseni

Lempeästi aika
lähettää kutsuja
syntyä, elää, kuolla
historiaan kadota

Näytelmä

Hykerryttävää näytelmää
seuraa uusinnan tarve, ikävä,
kokea kohtaus uudestaan, tietäen
hyvin, ettei se samalta tuntuiskaan

Siitä vaan
kokemaan

Istuu tukevasti oksallaan
musta korppi hongassaan
ronkkuu rumalla äänellään
pariksensa naarastaan
matkan päästä oksaltaan

Kevään kutsu
pesimään

Katson hetken näytelmää
kuuntelen korppien ääntelyä
syvää äänen värähtelyä
tunnen ihastusta
      jatkan kävelyä

Varkaan askeleet

Laahustavat askeleet
      mieleen painuneet
            tunnelmat syntyneet
periytyneet
epäilyksen sekaiset
varoittavat
       josko voro hiippailee
            nurkkia tutkii kiertelee
niin tajunta luulottelee
vanhus tarkkailee, odottelee
      miten tässä käy,
            miten menee

Mummo jääkaapin ovella
katselee sisältöä epäluuloisena
joko taas ovat käyneet varkaissa
kun ei ole kaapissa lautasta
lihasoppaa oli siinä valmiina

En ole kenellekään antanut avainta!

Kuka kumma on ollut varkaissa?

kuulee uudelleen askeleet

Huomaa lautasen
pöydän kulmalle unohtuneen

Ei ollutkaan varkaan askeleet
mitä nyt teen?

315. Hokema

Pelkokerroin kaksi-nolla
koronatuokio tarjolla
maskit naaman suojaksi
yritystuet uusiksi

Satuilua

Oi miten reipas
onkaan pikku-Elias
aina niin puhelias
nauravainen ja avulias
apulainen puuhakas

Oi miten ihana
onkaan Inka-pullukka
aina kotona ajoissa
paikalla ruoka-aikoina
ei kuitenkaan lihava

Ovat ne niin ihanat
Inka-pullukka ja pikku-Elias
niin sanoo tutut sekä vieras
sattumalta poikennut
kulkukauppias

On kotona kaksi tenavaa
katsovat taivaskanavaa
kun odottavat vanhempiaan
ja kavahtavat kulkukauppiasta
sisään tunkevaa

Pikku-Elias ja Inka-pullukka
ovat arkoja ja peloissaan
josko vieras täti viekin mukanaan
niinkuin sadussa kerrotaan
on tuo noita varmaan

Eksynyt

Eksyneenä löytynyt
vanhus hämmentynyt
nuoruutensa toisinnosta
nuorisosta, jälkikasvusta
joka ilkkuin räkii kaduilla
jauhaa purkkaa, mässyä
huutelee lässynlässyä

Eksyneenä kadulla
yllään pelkkä pyjama
seisoo vanhus ihmeissään
kertoo ilmeillään
kun ei pysty puhumaan
ei muista sanoja ollenkaan
eksynyt on kodistaan

Eikö missään hoitajaa
täällä olekaan

Kasvussaan elävä

Minun kohtaloni
on minäni
jonka koen riemulla
ikuisella halulla
elää maltilla
tämä oleva

En ole näyttelijä
en fakiirin kyhäelmä
olen aito moukka
ailati sanoistansa tiineenä
ikuisessa synnytyksessä
syntyy sananpoikia

Pentuja isoon tarinaan
rooliinsa elämään
jossa
ei ole yhtä pelleäkään
jota voisi sanoillaan
hämätä tai kyykyttää

Isoksi kasvaa maailma
suureksi minäni kokema
yhäti suuren keskellä
olen se pieni itsensä
eläjä
kasvustaan itävä

Rajoitettua

Helmeilevää
kuoharia ja shampanjaa
aitoa kotimaista
grillimakkaraa
jauhoista, rasvaista, tihkuvaa
nautintaa

pian on Vappu, ihanaa
sepentiinejä, ilmapalloja
juhlavaa humalaa...

Hah hah haa
aprillipila otti jatkoaikaa
ei tänä vuonna ole juhlintaa

Vau mikä viuhka
ilmapalloja
täyttää saa
ilman maskia
ilmaa niihin puhaltaa
jos kaasua kavahtaa

Kontrollissa

Ironiaa
tuijotella
laihoja ja lihavia

ruhoja ja vuosia

muodin luomaa kuosia
jotakin enempi suosia

olla äimänä käkenä
muka piilossa kaikkien edessä
sinunkin näkemä

onpas olotila kätevä

lihava tai laiha
vuosien saatossa

rutistuu ja rapistuu
nuori ja vanha

muoti ja olotila
välillä ihan pilalla

korvataan ahminnalla
luomulihalla
grillaamalla
pihalla läskiä, silavaa

ja jos naapurissa
grilli savuaa
hälytetään palokunta
poliisi ja armeija

jokin roti pitää olla
naapurinkin nautinnolla

Hartaudesta

Menneessä on paljon
sellaista, jota ei muista
ja kosolti muistamista
angstiin asti, astumista
ajassa taaksepäin

Kirkon portailla on metalliritilä
johon voi pyyhkiä kenkänsä
liian kova avojaloille

Ovenkahvassa roikkuu elämä

Saarnamies kävi ovella
tarjosi elämän korvikkeena
halvalle paperille monistettua
korulausetta, kertoi
naapurissa on annettu kiitosta
sanojen kauneudesta ja siitä
ettei ole pelkoa hiilihangosta
eikä siitä, että
piru vie

Iltahartaus kuuluu radiosta

Kaivettiin tanssikengät esille

Kevät kuusikossa

Ihanassa kuusikossa

kevättuulten tuulelossa

kelossa tikanpesä piilossa

latvassa

vinkka vinha viuhumassa

oksillansa  kastepisarat kiikkumassa

Lähtee laukkaan runoratsu

sanat, virkkeet satulassa

pisteet pilkuilta piilossa

huutona merkkien takana

koivikossa

peipot pesiään rakentamassa

Kevät tullut

Löysin kevyen
ajatuksen, leijuvan, toden
mustanharmaalla asvaltilla
roudan repimän loven, kolon
renkaiden rikkojan ja pientareelta
pölykapselin, astelin
kilometrin, kaksikin
ihmettelin

On kevät tullut, sittenkin.

Rapsuta

Rapsuta hetki
rapsuta toinen
      hyvin voinen
olethan sinäkin
sen arvoinen
      oma kainaloinen

Kevään kynnyksellä
ei tarvii hyssytellä
piilosta leikkiä, näytellä
voi sanoa, äännellä
toista tovin tyynnytellä
      ajatella sydämellä

Korpeen

Korpeen tekee mieli
korpeen kuusien alle
lampien ja soiden tarpojalle
tuttu on taukotupien ovipieli

Tutumpi vielä on laavun jämä
ei saanut kuin tovin olla ehjänä
kun elintasotenavat riehuivat
pistivät palasiksi, pirstoivat

Kierrätystä harrasti joukkio
muovikassien täysi röykkiö
tölkkejä ja muovipakkauksia
nuotiopaikalla hujanhajan

      kummastuttaa vaeltajan
      muistamaan ajan, kun kääreet
      olivat voipaperia ja makulatuuria
      se aika oli ennen muovia

Luonto sentään ennallaan
jatkaa kasvuaan
vaikka kuluu, tallautuu
uuteen kasvuunsa latautuu

Muutos

Rupsahtanut
entinen reipas
kerrytti rasvalaukun
vyötärölle
menestyksen merkiksi

Kutsuvat entistä reipasta
Läski-Erkiksi
kun muuttui iän myötä
epäterveen tavaramerkiksi

Matkalla

Hiljaisuuden rytmissä
äänten raaka räjähdys,
raikaa rockin rytke
kirkuen peltien läpi

Mopoauton täysi nuorisoa
matkalla

Tien pientareella neljä
juomatölkkiä

Luonnon ihmeet

Kanervien joukossa
kasvaa mustikan varpuja
luonnon aarteita

elävien kirjoissa
avoimen taivaan alla
ilman estäviä kansia

Antaa tuulen tulla ja mennä
puhurin viileässä katson
kasvun ihmeitä

kevättä
muurahaisten pesässä

Tosimies

Hävytön
kelvoton
viehättävä

Ronski
rohkea
etevä

Tyhmä
vailla järkeä
eto epeli

Korskea
komea
kaataja

Uljas
imelä
viihdyttäjä

Kaatokännissä
surkimus
sepittäjä

Viimeisillä voimilla
itkupilli
inisijä

Tuliko selväksi
tosimiehen
elämä

Ajan runtelema

Ajan runtelema harmaa hirsi
nävertynyt laho
repsottaa viimeisillä kiinnityksillä
kivijalan kulmalla
hetkeä jolloin muoto murenee
pehmeäksi muhuksi
kun hirsi viimein murtuu
hiiren kotitaival estyy
alkaa pörriäisten elämä
toukkien möyhimä
lahopuu tarjolla

Pysy aina

Joku sanoi
älä tule vanhukseksi
pysy nuorena

Minkä mahdat,
kun tulee
vuosia

Ai niin
se tarkoitti pysymistä
nuorekkaana

Se saattaisi
onnistua

Aikaa muistella

Pentuna oli kivaa
hyppiä ruutua, tintata
kasvaa kossiksi
venyä pituutta, nuoreksi
mieheksi, jätkäksi muuttua
mopon selässä kaahata
ja likkoja katsella

Voi sitä riemua
”uimarannalla”
uimasa perse palijaana
savimontusa
kossina
ei sitte ennää isona
kehannu, uskaltanu, nakuna
ko pelekäs että joku
saattaa kahtua

Ei likat enää katsele
kasvoivat nekin pentele
aikuisille tavoille
kutsuvat toisiaan kahville
kökkäpiireihin kylille
äijät kokoontuvat kioskille
tai marketin nurkille, torille

On aikaa muistoille

Maalla

Olotila johon synnyin
elintila, josta kasvoin
      kasvoi sekin
suuruutensa ja kutistui
nykyiseen pienuuteensa
      köyhtyi materiaalisesti
mutta on muistoissa rikas
niin monelle rakas
      umpeen kasvaneet polut
metsien saartamat pellot
vesoittuivat, pajuja kasvavat
      peltojen ojat
katosivat sammakot
ja kutupaikat, nuijapäät, ensiloikat
      hiekkatiet
asvalttiin piilottuivat, routivat
savipohjasta haavoittuivat
      railot repesivät
keväisellä järvellä, ei enää siellä
uskalla kävellä, ikämies
ilman keppiä

Muuttunut maailma

Tahtovat sanoa
ole kotona

Katso ja kuuntele vanhusta
pysymällä poissa

Siinä se on ovella
hyvät ohjeet kirjoitettuna

Pysy poissa
ajattele vanhusta
älä tule edes huomenna

Muuttui maailma

Hylättynä
onkin nyt turvassa

Lapseni

Hän katsoo kauas
lapsensa askelia
luontoansa tutkii
sielunmaisemia
äiti...

leivo lapseni
löydä maailma
sen jatkumo
loputon toteuma

makuina
      tuoksuina
            muistoina

Pelivelkaa

Ahnaaksi tulivat
ahmateiksi
elintason tavoittelijat
luulivat jumaliksi
runsauden pitopöytiä
houkuttaviksi onneloiksi
muuttuivat
ansoiksi kataliksi

Sitä rataa
onni sataa
pelivelkaa

Ruletissa kovat panokset
ässäparit toisiaan etsivät
näkyy vain mustaa ja punaista
yön uhkaa murhan himoista
ei erota
pelimies oikeaa väärästä

Tappoi raha
lakkasi elämästä
toivo katosi
tästä päivästä

Pelon vintillä

Pelon vintillä on pimeä
yksinäisyys ainoa ystävä
kolkuttamassa omaa tuntoa
hukuttamassa ikuista janoa
paloa
tahdon ja uskalluksen rajalla

Kertovat kylillä mikä on hyvintä
erakon taipaleella kuilu syvintä
virtaa varten juoksutettua pyhintä
sakramenttien kermaa
vihkivettä
sinetiksi rakkauden valoja

Käy vuoteensa uuteen kulku
hymyiset, hämyiset aamut, yhdessä tultu
jaettu ykseys, onneksi luultu
raottaa eripuran pieltä, pakoa
sieltä
mikä onneksi oli maalattua, rusikoitua

Rypevät itsesäälin vuoteessa
kaksi yksinäistä muistojensa horteessa

Pelon vintillä on pimeä

Perintö

Sydämen liipasimella pisara
      kirkas, kimaltava
kyynelten meren äärellä
punainen, rakkauden väri
      veri
sukupolvilta saatu, perintö
taitoihin kuljettava rämeikkö
hangasta hankaan merkitty
metsikkö
      elämään säästetty
kasvuaan jatkaa ja odottaa
uutta tehtäväänsä
      lahopuu
tikan kotona asuu, ahmatti
uusi poikue esiin astuu

Tuulen alta

Tulen tuulen alla, alta
tuli taivasta vasten
tulee, tuli tielleni
tykö asti

Sisäinen voimani
saa voimansa sinusta
sinusta kipunoi tahtoni
syntynyt piinan alta

Väkevää on viini vanha
lauhtunut jäähtynyt olut
ei enää juonut sammalla
sekoselvä hoiperra

On nujertunut odotettu
kadonnut löydetty
jonnekin piiloon
piilotettu

Muuttui lauhaksi
lauhtui liki lampaaksi
lämminturkkiseksi
ihokkaaksi

Tullut
tuulen alta

Kansani

Syvällä kuohuvat
kansani juuret
      koskissa voima
järvien lepo, siinto
vaarojen yllä, koti
      kuusien katveessa
hiljaa, kulkeva kansa
jykevä, jäyhä, elonsa
      mäkeä vasten, ylös
yhä uskoen, väkevä
tahtonsa vie voimalla
       kohti määräänsä

Takoivat Sampoa, rautaa
ja kiveä, yöt ja päivät
ikuista aikaa,
      takoivat,
lauloivat joutsenet, kurjet
soitaan vartioivat, kultaiset
      marjat, veripunaiset
karpalot rahkasammalessa
painuneet jäljet, tulivat
      kuokat
ja Jussit, turpeen
himossa ojat, syvät
rannat kuivuivat

Ahoiksi kasvoivat syvät
kukkakedoiksi salaiset
      vesien alaiset, katosivat
lohet rajajoille uivat, pois
kutupaikoilta eksyivät
      entisen kotonsa, vieraina
maina pitivät mantunsa
kiireet jumalat, valtateitä
       ajoivat kansat, sekoittuivat
perimät, sulivat sulat, luut
       maatuivat

Kohoaa yllä ylväs yksinäisyys
huokuu kurjuus, rikkaudesta
      kypsä, mätä
joiku, haiku, soivat
itkijänaisten särkyneet äänet
      vaiti ovat
taikarummut

Hiljaisuus keväässä

Tuli himottu hiljaisuus
ruuhkaton pyhien aika
sulkivat rajoja
      joita ei ennen ollut

Tulisi osoittaa
rajatonta rakkautta
ymmärtää pysyä
      poissa toistensa tyköä

Tulleet ovat rajat vastaan
sietokyky koetuksella
kulkevat liikkeissä
      varokatse silmissä

Tulivat vastaan hymyilevät
liikunnasta nauttivat
pyhäpäivänä lenkillä
      ihanassa kevätsäässä

Tulossa kevään jälkeen kesä
suven ihanat päivät
hyttysten ininässä
      on onnen hetkensä

Keväänmerkit

Niin herkästi
keväässä soivat
hennot varvut
      kukkien hipiässä
lumottua taikaa
odottamassa aikaa
      kevään vihreässä
versojen lumoa
urpujen kasvua
      lehtiä puhkeamassa
kastepisaroissa
peilikuvia

Haiven

Siihen tuudittaudun
      uskallan
antaa itselleni luvan
      taittaa
muutaman parturoimattoman
      hiuskiehkuran
sinun päästäsi yhden, sen
      ainoan
pitkäksi kasvaneen
      haivenen
ja toivoa vielä sen uudelleen
      kasvavan

Matkamuistoja

Niin runsaasti ajatuksia
kaihoisia katseita
toiveita ja odotuksia
ajan hampaiden muokkaama
juovuttava kokoelma
muistoja
matkustavan vuosilta
odottamassa tallennusta
maalaajaa
puhdasta kangasta

Valheen lumoissa

Kerran eletty iäisyys
alati läsnä kaipaus
täydellisyys
      tavoite
johon suuri pyrkyryys

Epäonnisten armeijassa
ei ole määrällistä kattoa
      näkyy
puuttuva tahto taistella
      tahto alistua
anella säälipisteitä
      elää siivellä

Hyvinvointiyhteiskunta
elää valheen lumossa
luulotellen kaiken hyvän
olevan ikuista

      näkyy
      tahto alistua
      elää siivellä

Odotus pysäkillä

Hyvän äärellä on kaunista
istua hiljaa ja kuunnella
jopa omaa kuiskausta

Kun vallitsee pyhän rauha

Lempeyskin lepää maisemassa
arkisen ruskein sävyin pelloilla
on kevätkasvu alkamassa

Valkohäntäpeurat aterialla

Pikatien reunassa, pengerhiekassa
keltaisenaan leskenlehtiä
autoilla kiire ohi ehtiä

Yksinäinen odottaja bussipysäkillä

Mummo kantaa mukanaan muovikassia
lastenlapsille on vietävä herkkuja
eilen leivottuja karjalanpiirakoita

Satoi vettä

 Likasankossa on enää vettä
      eilen satoi, ei lopu kaatamalla
tasakatto on huopaa, vuotaa
      tip tip,
likasankossa, pieniä aaltoja, pauhu
raivokas aivoissa

Yksityisessä hoitokodissa
säästösyistä ei tehdä kattoremonttia
selitetään vain, kaikki parhain päin
viat ja puutteet päivittäin

Istuu ikävänsä äärellä hän
syy ja seuraus elämän, hän
joka halusi aina enemmän, nyt
kohtaamassa vähenevän vähemmän

Tip, tip
huopakatossa on sateen jälkiä
likaämpärissä vettä
ja pieniä laineita...

Säästösyistä

Aulan ikkunassa ei ole verhoja
tyhjä tuoli viikunapuun varjossa
anopinkieli lykkää uusia lehtiä
      hänestä
vain muisto jäljellä, yhdellä
joka on hänkin pian lähtevä

Muuttoauto kerää viimeisiä kasseja
hissi täynnä menneen tuoksuja
hajuja komeroista löytyneistä
piilotetuista kääreistä, jotka jäivät
      häneltä
viimeiseltä säästämään oppineelta
vaipat, yksin eläjältä

Edunvalvoja on kiireinen
laskee kuinka entinen
kulutti yli tarpeiden, eritteiden
määrää kummeksuen
      hänhän
muistoissa viimeinen, tuhlasi
varoja yli varojen

Muutto pois, särkee sydämen
pakahduttava ikävä pelonsekaisen
pakokauhun lamaannuttavan
vaiti istuu, numero
      hän
taltuttamisen kokenut ammattilainen
tätä vuosia, tätä yhtä ja samaa
läpi elämän

Varhain

Varhain minä kuolin
kuolin pois
      kaikkeen käärityn elämäni
keinutuolin ristiriipunnassa
kiikuin vuositolkut vaiti
       ilman sanoja, tarvetta
tehdä itsestäni numeroa
nuokuin aulassa kuten muutkin
      odotellen ruokavuoroa
suuren television ääressä
uutisten tulva ei kosketa
      niillä jossakin toisaalla
näkyy olevan kiirettä
minulla ei
      varhain minä kuolin
ollakseni hiljaa ja unohdettu
luku kansakunnan joukossa
      varhain turha ja unohdettu

Aikaa

Ei ole aika
      ei aikaa

ikuisen kiireen
vyöttämä minäni
kiirehtii, ahnehtii
saamatta mitään
      aikaan

Koska?

Melkein siivosin
elämäni
roskat

melkein tuhosin
koetut ilot
ja kysyin

koska
on minun vuoroni
koska

Pandemia

Ilo istuu
surun orrella
kunnes vapauteen lentää
kieppuu keijujen tanssin
surviaisten herätessä
ja liihottaa perhosten
kesäiseen riemuun
mustikoiden
kypsyessä

Vapaus ja vastuu
lyövät kättä
empimättä
yskivät
yhteen ääneen
yllänsä uhka

Nähdäkö kesä
kokeako ilo
tuska

Melkein siivosin
elämäni
roskat

melkein tuhosin
koetut ilot
ja kysyin

koska
on minun vuoroni
koska

Kevään kepeät

Viekää pois
viekää ohut ja kaikki
            peittävä untuvatäkki
tuokaa villainen viltti
johon käärin tomuisen majani

Ottakaa pois
tulenpolttavat
kärttyiset ajatukseni
            ja piilottakaa visusti
leijjaavat tilalle kauniit
ja kevään kepeät

Edes yhden arvoinen

Enemmän olisin
voinut olla
enemmän unohtaa
ja kadota
kuin päivä horisontin taa

Vähempää ei voisi toivoa
kuin että ongella
edes kerran kokisi
nykyä
että kala tavoittaisi, täkyä

Niin vähästä syntyisi ilo
olla jotakin itseä suurempaa
      edes yhden kiisken arvoinen

Luonnonlapsi

Kehtaanko ihan omalla tavallani
olla ja öllötellä
olla vähän tai enemmän, pöljä

Tiedän, ettei se ole vaikeaa
uskaltaa, riisua naamio
ja elellä omissa puuhissaan

Saunan jälkeen
      työn jälkeen
            yön jälkeen
välillä minkään jälkeen
mikään ei käy järkeen

Ikkunaverhojen välistä
on eräillä tapana kurkkia

En piittaa siitä
on minulla tapani
      ei haittaa
vaikka näkyy välillä napani
syynä, verhoton ikkunani
ja se pöljyyteni
      elellä luonnonlapsena

Yhteinen

Ehjempi astia
aidosti pitää
      sisällön sisällään
ei vuoda, mutta
ilman kantta haihduttaa

Etsimme toisemme
kansi ja astia
taisimme välillä kiljua
      juoda ja äännellä
kunnes lopulta
kaikki on täydellistä

Yhteinen humala
      elämä
kannellinen astia
olemme yhdessä

Ukkopaha hymyilee

Kuljen kipujen kiikkulaudalla
huomisen portaita etsin
      lipeän,
            kiipeän,
                  ponnistan
sen uuden syntymään
      josta sekoan
onnekkaan humalaan

Onhan elo
pelkkää sattumaa
tarkoituksella tai vahingossa
      aikaan saatua
            jatkuvaa kisaa
joka pistoksillaan puuduttaa
lamaannuttaa
lannistaa

Itku ja ilo rinnakkain
surun kohtaan varhain
hymyn, kun olo on parhain
      olen ukkopaha, mutta
      onnekkain

Onko täydellistä?

Iltainen tuokio
yön syliä odotellessa
huokuu toivoa kokemuksesta
juuri ennen kuin se tulee
mennäkseen

Täydellisyys on lähes aina vajaa
enemmästä, sillä kaivatun määrä
tekee kipeää
ja silpoo senkin vähän
joka parasta olisi
ollut

Onko ahneus enempään
järjellinen syy
paeta valittajien tielle
muka kaiken puutteesta
kun vähempikin riittäisi

Vältä

En syrjäisimpään ehtinyt
lähelle viitsinyt
olen nyt

vanki
huomaamatta
siinnyt

on kulku estetty, estynyt
sisätiloihin eristynyt
joten, kestä nyt

(kruunua tuskin koskaan saa)
vältettävä on coronaa

Päiväkirja, jossakin...

Ehtoossa venyvä päivä
lyhentää aamu-unta
on liian aikaista, nousta
ennen auringon nousua

Eilen satoi lunta, sentin
keväässä, lienee ollut unta
oli hetken päästä
tie, sulana

Kaatoivat metsää, urakalla
haalivat suuria pinoja, tukkeja
tien varren täydeltä, odottamaan
kuljetusta, aukkohakkuun reunalta

Porisee hellalla kattila
lihakeitto valmistumassa, pinnalla
kelluu muutama porkkana, kauniin
oranssina, nousi aurinko aamulla

Pilvien vinha kyyti taivaalla
kerää katseet ja uhkakuvina pyörteet
viuhuin kiitää kyntöpellolla
kylätien laidalla, aidan takana, navetta

Kirkon tornissa hiljaista, kuin salissa
joka turhaan odottaa juhlia, pois
lähtijät jättivät jälkensä, tyhjät
paikkansa, työtä hetki suntiolla

Luoksesi

Liidän
ajatusten virrassa
kauas
      mutta en pois
mielen vireissä, väreissä
värisen ihastukseni
ja pelkoni

En sinua tunne
vaikka kuulen kutsusi

En sinua pelkää
olethan toivoni

Unelmieni vuoksi
luoksesi
teen lentoni

Ja palaan
kotiini

Katso, noita

Katso
noita
luuta
ja
kissa

virpomisen virka kadoksissa
trullit puuhissaan kamalissa
taikauskon juonissa ovelissa

katso noita
laihoja luita
tautien runtelemia Afrikassa
noitarumpujen pärinässä
syrjäisissä kylissä

luikkii karkuun vastuuton
kehrää kultaa armoton
surraa rukit ja ompelukoneet
Bangladeshin slummissa

katso noita
uupuneita
elintason vuoksi uhrautuneita

katso lenkkipolkujen enkeleitä
euroverkkareihin pukeutuneita
halpatuontitamineita
siivittämässä askeleita

mämmin ja yllätysmunien sankareita

Hän yksin

Höyryävän kermainen helluntai
      tuomessa mehukkaat
            valkoiset kukat
puhkovat ihastuksen näkökenttää
kuin viskattua kermaa
      tuoksussaan suopursut suolla
      hetteikön äärellä lämmin
rahkasammalmatto
            hän yksin
ihastuksen viitta hartioilla
kiire pois kantapäiltä
      nuuhkii uneksuen tuulta
            odottaa
kesän kultaisia lakkasoita ja
      juolukoita
lepohetkiä laavutulilla
            hän yksin

Avoin

Avasin
oven

avasit
sydämesi
ilot
ja
surut

nyt
soivat
minussa
tunteitteni
urut