Sade hakkasi minuun tuhat iskua
virutti hikisen otsani, teki pieniä puroja
nenäni varteen ja poskilleni satoivat
sateen kyyneleet sikin sokin seonneet
ukkosen jylistessä raskaasti pudonneet
Huuleni sanoivat sanoja
päästivät äkämysten ääniä kurkusta
kuin haukkuva koira aloin räksyttää
mukamuka vihaisesti manata sadetta
vaikka se virkistäen huuhtoi ihoani
Padot murtuvat tulvan alla
halkeavat tunteiden voimasta
ei mikään ole ikuista, edes veden valta
sekin kuihtuu ja pinnan alta pyrähtävät
kasvuunsa tuhannet versot vihertävät
Kiuru kirmaa korkeuksiinsa ja laulaa
riemunsa, ratkiriemukkaan riemunsa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti