Toivotti onnea

On vain pelkkä, voi
pyhä yksinkertaisuus,
hokema
neuvottomuuden edessä
kun ei tiedä, miten edetä
mitä katsoa

Sanoi
ei tuolta lohkea
vaikka olisi kuinka notkea
saattaa vain mielikuvituksissa
lakanat sotkea, jos
on rohkea

Toivoi silti
toivotti onnea
yksinkertaisesti vain
onnea

Varjot

Varjoani katson
iltaani kohti pitenevää, matkaa
jäljelle jäävää, on vaikea ennustaa

aamukasteessa kylpevä, sukeltaa
hyiseen veteen, pitää kotinaan
kaukokaipuuta, sanatonta ikävää

lapsuutensa maisemaan, kulkevat
askeleet, varjot mukanaan

Häikäisee valo, aamu valkenee
puhtaat kasvot, kalvenneet
muistot, vieraan kohdanneet

lempeät kosketukset, sulaa
sydän, täyteensä varjot raukeaa

Kummallista

Taas kerran, nyt
olen itseeni kyllästynyt, murheinen
kun vinoon kasvaneista ajatuksista
syntyi lähes pakanallisen kavala mieltymys
kokea kyyn myrkkyhampaan purema
tainnuttava, lamaannuttava, halu kurkistaa
miltä näyttää hetki lähdön nuolema

Tarua taas kerran, nyt
olen usein ennenkin, ihmetellyt
kuinka kasvaa ehjänä kierouden pesässä
seurana satoja myrkkyhampaita
ja seurata sopulina saamattomia lampaita
villojensa seassa määkimässä, tietämättä
mitään elämästä

Totta taas kerran, nyt
mielikuvituksen laukka alkanut, mittoihinsa
yllättäen kasvaneet,
some-kansan välien selvittelyt
ja ihmettelyt, kun kukaan ei nyt, eikä koskaan
jää kiinni rötöksistään, ei mistään
herrahissin töppäyksistä

Kummallista, kerrassaan, nyt
ja aina

Tammen alla

Silloin, kuljin illoin
syrjään ja takaisin
      hämärän tultua piiloni
oli tyhjä puiston penkki
suuren tammen juurella

sen kaarnakuoren tuoksussa
sulin osaksi luontoa ja aamulla
      sinä aamuna
      minut herätti orava

sen pudottamaa tammen terhoa
äimistelin hetken
      vieri pois, on piilossa,
sekin ehti, ennen minua,
kadota

katson, auringonnousua
veden takana, Tallinna, sen satama
ja laivat, odottavat
      ehkä matkustan, huomenna
ja näen sinut, laululavalla

Kohtalo

Vääjäämätöntä
on kohdata kohtalo
ja kantaa sen jakama taakka
yksin tai yhdessä
nyt ja loppuun saakka

Kirkkaan taivaan
peittävät joskus pilvet
seilaten tuulten mukana
kuin ihmismieli
jonka liikkeitä ei aina voi ennakoida

Puhdistava itku
on kuin virkistävä sade
joka alkuun ikävästi kastelee
saa ihon viileäksi ja kananlihalle
kunnes lämpenee

Kärsivätkö ihmiset todella
vai rypevätkö itsesäälissä
kun mukavuuksien keskellä
on aikaa
mukamukatehtäviä luetella
      ja esittää onnetonta

Huipulla

Uransa huipulla
pieni kivi hiekkakasassa
      suurin ja komein
      murujen joukossa
punakka, pinkeä, kova
      kuin graniittia
ennen lohkomista

Menetti sydämensä
murusten joukossa
ajan myötä hiertyi
murusiksi itsekin

kova, pinkeä, punakka

Olen taas

Olen taas
eilisen ovella
ja kuikuilen menneeseen
jota ei ehtinyt tulla

Olen taas
turhautunut ja avuton
kun tilaisuus tehdä
ehti mennä, ohi on

Olen taas
tässä tänään
kuikuilemassa menneeseen
jota ei ehtinyt tulla

Halpis

Ole
kuten aina
täysin pihalla
kunnolla kuutamolla

Et
joudu tilille
kun olet täysi nolla
ihan sovinnolla

Liian
ylivoimaista minulle
on olla vastus sinulle
tyhmälle saappaalle

Et ole Nokia
et Hai, etkä merkillinen
muuten vaan halpistuote
edullinen

Luottokortille kelvollinen
pieni bonuksen kerääjä
silmänlumetta sekin
olen siihen joskus heräävä

Tyhmä kuin saapas
on kohtaloni
halpiksen elämä

Puolikas

Heijastus
      kasvojen puolikas
      kahvikupin juomassa
toispuolinen
yksisilmäinen
      sänkinen poski
      velttolihainen
      kaukana nuoruusvuosista
rypyt silmäpoimuina
roikkuu luomella
      kiiltää kaihin verho
      tihruisella verkkokalvolla

Kuvajaisena
kahvijuoman pinnalla
puolet
naamasta

Laitapuolen kulkija

Sen viheliäisen vietin vallassa
taivaltaa harmaita katuja
synkeän syksyn pimeinä öinä
sataa, ei näy valoja
      askelilla mitattu matka
      jatkuu vailla tavoitetta
      ottaa sattuman
      kohdalle osuvan
pysähtyy löytääksen jonkin kolosen
jossa viivähtää hetken pikkasen
      lymytäkseen kanssa vätyksen
      saadakseen ryypyn ja selityksen
ja jälleen vailla tavoitetta
taivaltaa koditon
vailla osoitetta

askelilla mitattu matka
jatkuu vailla tavoitetta
ottaa sattuman
kohdalle osuvan
lymytäkseen kanssa vätyksen
saadakseen ryypyn ja selityksen

Yksin

En uskaltanut
luoksesi tulla
vaikka kaipaus
veti mua puoleensa
sinua kohti

Vain ajatuksin siihen rohkenin
kuljin matkaa peninkulmin
tuntitolkulla ajatuksissa
yön pimeässä kaipasin
ja itkin

Aamulla aina yksin
uuden päivän kynnyksellä
sama arkuus jäytää kysymyksin
miksi en rohkene
kuin kaivata

Kaivata
aina yksin

LEIKIT

Lystin vuoksi vain
ihan sen tähden
poikkesin pitkäripaisen sijaan
pitkäpiimäisen himaan

istahdin lokoisasti sohvalle

panin tyynyn pakaroiden alle
ja autuaasti mielessäni jo nauttien
kyljelleni kierähdin ja nukahdin
kesken kaiken
turhan odotuksen

näin unessa vetten valtakuntaan

kuinka Ahti otti atraimen
ja sai saaliiksi merenneitosen
pullean, isomahaisen
makeaan veteen eksyneen
humaltuneen, kuin tilhen
pihlajanmarjoja syöneen

keskeytyi uni pitkäpiimäisen sohvalla
sanoi venytellen:

alahan mennä
soitellaan aamulla
poikkea ennen sitä
keskikaljaa kyläkaupasta
ja unohda
leikit kotisohvalla

ONNENI

Vuotaa onneni kuiviin
nuukahtaa kuin kylvetty vasta
jättää muiston vain jäljelle
kun lakkaa rupeamasta

Lauloivat sirkut ja peipot
nyt käki käheänä kukkuu
on lempeät tuulet paossa
päivä pelkoonsa hukkuu

Mutta kehrä toivon valoa
kurkkii sieluni akkunasta
ei hylännyt se vielä minua
ei kieltäytynyt saapumasta

Vire tyynessä illassa hetken
lupaus kauniista päättyvän retken
syli täyteen kasvaa ilon kukkia
tuoksuen puhkeavat loistoonsa

Taas päivä käy iltaansa
pukeutuu juhlan viittaan
ja vielä ennen aamua
peittelee uneen rakkaan

SYDÄNVERELLÄ

On povesi runsas
ja sylisi ahnas
      elämä
on lämmin ja
houkuttava
      hukuttava
kohtusi pimeä

Kiedottu otteesi
taiasta tehty
lumpioiden kolkkeessa
läpi eletty
      ihana
vapaus vie vankisi
vankina edellä
      sydänverellä
kirjoitettu kertomus
piirretty pahuus
ihanuus

VIATTOMAT RYPÄLEET

Viinitarhan katveessa
köynnösten lomassa
hento kätesi
poimi poikuuteni
viattomat rypäleet

Maistoin viiniä
häkeltyen sen mausta
ehkä hetken irvistin
pian nautin, sekosin
sammalsin ja ristiaskelin
tulin takaisin

Hento kätesi, sormesi
maistoin taitosi, huulesi
vaeltaneet ovat jo pilviin
taivaisiin vieneet usean
ja aina
tulen takaisin
köynnöksistä sekaisin
takkuiset hiukset suoristin

KEVYTKENKÄINEN

Keveä mieli
raskas ajatusten jälki
jäi jälkeen lähtönsä
jätti vain kysymyksen
mitä teki mielensä

Annoin ajatuksen leijua
leikkiä kevyttä
ehyttä tavoitella
aikansa versoa

Enpä viisaammaksi tullut
en levollisemmaksi
vaikka oloni onkin keveä
on sänkyni leveä
yksin maata
kylmäkin

Niinpä kuvittelen
olet entinen nykyinen
ajatusteni arvoinen
ehkä hieman
kevytkenkäinen...

Voittoon uskova

Sepitetty on totuus
väännetty kauniiksi kuin koru
houkuttamaan loruihin uskovia
noitumaan uskovaksi, epäileviä
      hurmokseen halajavat
polvistuvat kaiken edessä
pelkästä tyhjästä

Joku veivasi
auton sivuikkunan auki
      soitti torvea
ja ajoi pois

Mikä jumalainen näky

Lottovoiton saanut
lunastaa voittonsa
R-kioskilla
ja juo kertakäyttömuillisen
          Juhlamokkaa

Inhorealismia

Pelkäsinkö sinua vai häntä

joka todeksi minut lausuu

ja nimittelee 

perkeleen huoran penikaksi

      äitini ainoan lapsen

joka ilman rakkautta tehtiin

kun lihan himossa maattiin

rock, rauha ja rakkaus

Onneni hetket

Arjessani kulkee ylpeys
kovan pinnan alla piilevät surut
menetettyjen suhteiden synkkyys
pauhaa mielessä katkeruuden urut
sanoistani paistaa äksy jyrkkyys
kadonneet ovat onnen murut

Ei

Sisimpäni on vallannut rauha
harmooninen ja sees
askeleistani on kadonnut paino
tilalle tullut riemukas keveys
onnellissuuttako tunnen
lempeää riemua kenties

ei ole tieni ollut suora
se on mutkista tehty
niin on kuitenkin parempi
sain elää onnellisesti vuoteni
lähes perille asti

katsella luonnon kauneutta
riemuita lintujen laulusta
katsella kuuta ja tähtiä
iloita, nauraa ja itkeä
tulla kotiin ja lähteä

Oi onneni hetkiä

Tanssi

Kauneus
ohi kiitävä mielenavaruus
      kevyt kepeän hetki
leijuva onnellisuus
kuin valssi,
      tanssillisuuden retki
kepeä taipuisuus
painottomuuden tuntu
      liito parketin yllä kuin huntu
suloisen soljuva liikkeen kieli
raisu rytmien vaade
      tahto tuoda ja viedä
pyörteisiin, piruetteihin
vauhdin hurmalla hurmata

Otteessa ylväys
tahtojen voima
askelten yhteys
kehojen rytmi soiva
viehkous oiva

Urho

Käyn rinnallasi
      viereesi
            kylkeesi käperryn
avoin avointa vasten
      etsien
            syli syliä lempien
hiuskiehkuroita
      väistelen
käärien sinut käsieni ihoon
sormieni pauloihin
      ratsastan
urho
      pehmoksi sulan

Tulee ottamaan

Retkelläni on tuhat polkua
risteystä ja tienhaaraa
löytää kuviteltu todeksi

      kuin satua se on
elämysten loputon virta

äänet, tuoksut ja maut

jotka tuntoni herättävät
kiireisiksi askeliksi tykösi

      halustani

ei mikään väistämätön katoa
ehkä lymyää piiloonsa
mutta tulee varmasti

      ottamaan omansa

Haukattu

Raivasin rytööni polun
askelilleni reitin tarhaani
paljaat kivet suutelin
rakastin
alasti sieluuni asti
kävi viimein tyyni tuuli
ja rauhoituin

Mehukas elämä
juonen käänteitä täysi
viritetty jousi
pingotettu ääriinsä
lopulta odotettu osuma
tuo tyydytyksen
kun putoaa polulle

      haukattu omena

Huomenna
olen yksin

En voi

En heleämpää ääntä
en raisumpaa käännettä
voi matkaani vangita

En kirkkaampaa taivasta
en äksympää luonnetta
voi ymmärtää vaivatta

En hyväksi tulla
en kauniiksi kasvaa
tunkion pimeimmällä reunalla

En ystävyyttä hallita
en uskollisuutta kahlita
ilman mielen vaivoja

En saisi aina valittaa
en soveliaisuuden rimaa alittaa
se on epävarmuutta

Ja miksen sai
miksi en uskaltaisi
kysyn vaan

Peluri

Riippuu, roikkuu, ripustautuu
roikottaa riippuvuuden hirressä
riipustaa liekaa aivoihin
pelivelkaa kukkaron tyhjäksi

Sampo ottaa armotta
kaiva, kaiva kuvetta

Ilon säie

Huokausten takana ilon säie
ohuen kirkas toivon pilkahdus
huomiseen uskova ovenripa
uksi heleästi kirskuvilla saranoilla

Laulat hiljaa hyräillen
sanoja tapaillen
minäkin sinuun katson

Astumme hymyn portista
silmissämme ilon valo
jaettuna kahteen
kosketuksen tahtoon

Yhä
sydän hyrisee
laulaa

Lommolla

Kerran kolhaistulla
lommo itsetunnossa
alta lipan sohaistuna
kipeä tunne muistona

Harmin puna
vaihtuu vihan purppuraan
on kolhaistu vimmoissaan
kun perusteetta moititaan

Hikihelmet otsalla

Maailmalla

Lähdin matkalle
jo vuosia sitten pois
tekemään tilaa ajatuksille

Avara maailma tarjosi vastakaiun
sanoille pedin
vapauden ja levollisuuden

Yhäti kuljen sanottavani kanssa
leikin leikkejäni

Hän tahtoi

Hän
hän kylkeeni liimautui
hän tahtoi niin
niin hän sanoi, puhuttiin
niin paljon sanoja sanottiin
paljon koettiin
yhtä oltiin

Sumu hälveni
tuona aamuna hitaasti
hennosti  pehmeän
kostea kuivasi
kuin sateen jälkeen, poskeni
ripseni, huuleni
olet rakkaani
HÄN

Jotain

Leveä on tie
mairea onnekkaan ilme
kevät versoo jotakin uutta,
kasvua, kipua, kumppanuutta

turmion matalapaine
sammuva vangin katse
kun riistetty on vapaus

verso luumupuussa lähtee kasvuun
kukkii aikansa, ajatus muotoutuu
osaamisen hedelmiksi

kirahtavat porttien saranat väljään syksyyn,
revitty sydän on kylmään vielä hauras

mehevä liha hedelmässä
kova kivi sydämessä
tunteet jäätymässä
hymy häviämässä

Odotan huomista

Hauras on sylini, sydämeni
raihnas, iskujen upottama
tunteiden vankila, elämäni
kyllin kiireistä kulkua

Seisahduin, katsomaan taakseni
ohi eilisen kuljin uudesti
synnytetty tietoisuus mukana
sydän jyskyttäin rinnassa

Odotan huomista

Raadollista

Miljonäärin elämä
onneako kosolti tyrkyllä
tuhannet kateet jonossa
ahneet kädet ojossa

Pahat puheet
kateuden kylvökoneet
jauhavat yötä päivää
ei rikas mitään muka pelkää

Irvileuat lausuvat
muka parhaat osumat
vihaa piilostaan vispovat
kermaa kumminkin kuorivat

heti kun paikalle osuvat

unohtuvat
rikkaiden moitinnat
kun omaan pussiinsa
mammonaa haalivat

Ei sijaa epäilylle

Kauneuden selässä ratsastan
rumuutta pakoon
kunnes toisenlaisen totuuden oivallan
rumuuden kauneuden

Särö pinnassa
ruttuinen ikäiho
säkenöi arvailuja
elonpirrasta

Niin kauniisti silmät loistavat
niin herkkä ja kaunis hymy
kaiken rumuutensa syövereissä
kauneinta mitä on nähty

Avautuu sielun peili
uksi sydämen hyvälle
tuokio elon iloa
ei jää sijaa epäilylle

Unohdettu

Hento on voipunut kehoni
raskaan työn uuvuttama
hiljaa hapertuvat voimani
katosi uuttera tarmoni

Voimani tunnossa uhosin
raadoin, ahersin aikani
hukkasin hetket kanssasi
työn vankina kun ruhoni taivalsi

Ei lompakkoni tuosta lihonut
ei onneni juurikaan isonnut
tuhlasin aikaa ja suhteeni
alas ahneuteen olin vajonnut

Nyt minulla olisi aikaa kosolti
vaan eihän kukaan osaa luokseni
kun yksin päätin astella matkaani
jäi unohdus ainoaksi saaliiksi

Kehoni kuiskaa ikävää
kaipaa jokaista mennyttä ystävää
käy hiljaisuus ikuista ympyrää
päättää elo yhtä elämää

Sun sydämessä

Tähdeksi synnyin
iltataivaan koristeeksi
hetkeksi maailmankaikkeuteen
lohduksi lohduttomuuteen

Surkea on valoni
aurinkojen rinnalla
mutta tiedän paikkani
ohjata sua matkalla

Minua katsot usein illalla
hämärän laskeuduttua
kun ei näy kuuta, aurinkoa
iltaisella taivaalla

Näet hennon tuikkeeni
kuulet lauluni avaruudessa
hiljaisen joi’un
jolla ohjaan sua kotiisi

Siinä takkatulen äärellä
istut turvassa lopulta
et muistele enää koivua ja tähteä
et elämää menneessä

Olen sun sydämessä

Sinut

Sinun kanssa
olen sinut
      kaiken ikääni
ikääni miettinyt
ja vanhennut
      vanhakin jo nyt
peilikuvalle hymyillyt
ja ihmetellyt
      kehitellyt
teorioita näkemästä
pääsemättä
      näkymästä
peilin täysi ikää
ikään kuin
      aina vähän lisää
ikääntyvää ikää
ei voi mitään

Jos vesilintu olisin

Kalman kalpea
kesän unohtanut talvi
kuparinruskea sula
lämpäre keskellä hankia

Siihen istuisin
jos vesilintu olisin
sulaan kellumaan
olosta nauttimaan