On jo aika

Olisiko aika
hyväksyä itsensä
olisiko riemu
kiusata vielä enemmän
jotta itku voisi tulla
saisi puhdistaa mielensä

No tulihan se taas
kesän kiusankappale
inisemään korvani juureen
      itikka

Haa,
tuossapa ihana välikappale
purkaa kiukkunsa ja
      läpsäistä
veritahra vain jää iholle
ja pieni musta täplä
      pois pestävä
     
katosi
ininä
      kai se on pakko
      hyväksyä
ja hykerrellä ilosta

Korona-ajan kauhu

Pois, pois halusin
karkuun turhaa uutistulvaa
keinotekoista soopaa,
jonka voisi sanoa
yhdellä lauseella

Muista varoa!

Jossittelun ammattilainen
kysyy kysymästä päästyä
ei vastauksiin puhettaan linkitä
tekisi mieli huutaa välillä

Älä jankuta!

Siinä ne on taas ringissä
asiantuntijat tentissä,
hyvä jos uskaltaa hengittää
jo on ankkuri hyökkäämässä

Kuuntele ja ymmärrä!

Lunttilaput kädessä
sanaseppojen ässä
on taas tenttimässä
ruutuaikaa täyttämässä
kertoo

Mikä on tärkeintä elämässä
aikaa on vartti tässä
katsotaan pysyttekö perässä
minä olen ruudun kunkku

Minä tässä!

Yöstä heräävät

Yön syrjästä aamu
valoa kasvattaa
hämyn, hämärän
hiljalleen vaalentaa

Käki kukkuu keväästä
kesää, vieraaseen pesään
poikainsa syntymää
ulos muut sysää

Kissojen yössä
ei ole pimeää
riehassa hurjassa
peräperää viilettää

Peurat pellolla
aamulla aterioi
ohi aamun, valoisaan
laiskuri nukkui

Ajokyky

Iljanteinen tie
varoen liikuttava, liukas
kätkee pelottavan viisauden
ole varovainen

varuillasi etene, varoen
määrätietoisesti
reagoi välittömästi

Unen horteessa
tokkurassa
unohtuu valppaus
katoaa ote olevasta

Piennar kutsuu
pois kulkijoiden virrasta
nukahdus ja heräät
tien poskesta kierimästä

Oi miten hävettää
selittää
sattumusta
unen yllättävää olemusta
herpaannusta

Anonyymi

Herkimmillään kevään kasvu
ituina, versoina nousemassa
perunan varret jo kurkkii
multaisalta alustalta, yllä

Mustarastas

Käki

Tikka

Maassa kastikka

Onkiliero herättelee
kalastajaa apajille
laiturille, rantakiville
hiiskunhiljaa ongittaville

Kalat

,Vene

Kanootti

Lautta

Kumiveneessä istuu
onkihenkilö, turvassa
tunnistukselta, päässä huppu
suojana auringolta
ja vapa, ilman kohoa
matoa, lieroa

Anonyymi onkija
haluaa olla rauhassa

Kukahtaa

Kauniina näen maailmani
polut, niillä viipyvät askeleeni
      mittaavat matkaa, kotiini
tunnen uudeksi syntyväni,
      palattuani
saaneeni vastauksen unelmiini
keskentekoisiin puhiini

Iän rassaamat nivelet
matkaväsymyksestä vihlovat
      hymyn kasvoille
levossa taikovat, ah onnea
taas jaksan, huomenna

muistella polkua, suurten kuusten alla
kelojen kalliota, sammalta sen harjalla
      pehmeää alustaa
ajatuksissaan istahtaa, katsomaan alas
mustikkakankaiden kukintaa
      ja kuunnella
käen tauotonta kukuntaa
      sydämen lyöntien
levollista rytmiä, kunne nukahtaa

Ajatusten taakse

Istun ja itken
nousen itkuni matkaan
      kiipeän suruni vuorelle
katsomaan kyyneltynein silmin kauas
jotakin - ajatusten taakse
piilotettua viisautta

Älä itke sydämeni
      älä murehdi suotta
             poimi mukaan toivo
                   ota matkaasi
                         lempeyden kuorma

Katso kauemmas
nyt jo kirkkaammin silmin
kuuntele sydäntäsi
joka halajaa matkaa puhtain siivin

jää suruni,
      kiipeää kaipauksen kyytiin
            kuljettaa rakkaita muistoja
                  hymyksi murheetkin vaihtuu

Hän merkitsee

Hän painoi sormenjälkensä sydämeeni
merkitsi sen itselleen kuin kevät kesän
itämään, versomaan, kasvamaan
yhdessä täydeksi

Tuijotan tyhjää kotia, kuin lannoitesäkkiä
tyhjennettynä pellon laidalla ja ojassa
kasvavia, kukkivia, papujen varsia
muotoonsa taivutettuina koreina torilla

Jäätelökioskin  kulmilla kuljen viipyillen
sydämenjälki ilosta pomppien, pyydän
yhden lempeän nuolaisun, pallosta
vohvelikodistaan, herkusta, kesäisen

Sulan edessä sen, sekunnissa tuntien
suuren suuren rakkauden, jota syleilen
sieluni piilossa hellästi pitelen vaalien
ensirakkautta ymmällä ihmetellen

Hän painaa kiinni kioskin oven

Nyt

Itsekseni jupisen
mumisen
loitsun hiljaisen
alkukantaisen
kera epäonnisen
sanojen tulvan vaivaisen
rumia sanoja pursuilen

NYT

Kuin vasara
sanoja isken
vasaralla sormeen
ja tuskasta itken
sanojesi vasaran
voiman tunnen
mykkyyteen asti pakenen
ehkä tokenen
ja vain olen

EHKÄ

En vielä

En vielä
en ehdi, jouda
eihän ennenkään ehditty
joudettu, keritty
kuin kiertämään Keritty
rantoja kierretty
nähty, eletty, oltu
viivytty, pyritty
lankoja kerimään
keriltä kutomaan
sukat jalkaan
ja lähtemään matkaan
siis sitä, ainoastaan
patikoimaan
ja hyvin voimaan
pyritty

Onnellinen kansa

Ovatko hetket onnelliset sinisiä
kuin tuutulaulu
vaiko iloisesti rokkaavia
sateenkaaren väreissä

Ruusunpunaisia ajatuksia

Mätäkuun juttuja

Riemunkirjava villitsee aikansa
ja putoaa kuin ruskalehti
ravinnoksi tulevaansa

Uinuu hetket pakkasessa
valkoinen härmänhuntu otsallansa

herää
kuin karhu talviunestansa
kukkumaan tulevaa kesää
oksiltansa

Onnellinen kansa
ryppyjä suorii otsiltansa
kaipaa vesien äärille
saloiltansa

Kirkkaus

Kirkkaus
häikäisevä kirkkaus
ja lämpö
se täyttää sydämeni
kuin kiitos
jota sain sinulta ystäväni

Lempeys
lempeytesi kohdata
surun varjo kannoillasi
tämä päivä
ja sanoa
tahdon
nähdä kirkkauden tulevan

Kuin siipirikko lintu
ajatukseni
lentävät vaappuen
tykösi
ja yritän ymmärtää
sädekehäsi
kirkkaat suloiset
ilonkyyneleesi

Tullut on aika
laskeutua syliisi

Juhlan jälkeen

Arjessa on elämisen juhla
juhlassa raaempi arki

Jotkut väittävät ettei juhla
ole juhla ilman shampanjaa
toiset taas
ettei se ole mitään ilman kaljaa

Krapula
on kuitenkin yhteinen
juhlanjälkeinen
kipu harvoin mieleinen
vaan useimmille se tulee
toistuen

Arkiaamu karmea
krapulaisen

368Katson

Lumottua kaikki
satua ja tarinaa
asioista
joita en nähnyt
en huomannut olevan

Kiireinen kulku
vie nopeasti ohi

Rannalla pysähdyn
kun en yli pääse

Katson lähelle
ja kauas
huomatakseni
seesteen hiljaisen
laineiden kutsuvan
liplatuksen

Kaikkeus

Luettu rukous
kuin runous
muotoonsa puettu
pyhäpuku

Hivelevän kaunis
saattaa hiljaiseksi
mustavalkoinen
totuus

Rusetti
somasti solmittu
sulkee lahjaksi
piilotetun

Avaan
rakkautemme
yhteisen
kaikkeuteen

Hunajaa

Onnellisten suruton elämä
kirkas kuin kuulas päivä
viikkojen sikermä
vuosien kertymä
      on sekunneista tehty
ikiliikkuja
aikakone
      huippuunsa viritetty
täynnä pörriäisten elämää
      silkkaa hunajaa
mahlaisten koivujen juurella
humallutaan seikkailusta
sielun maisemien sokkeloissa

Kohtalonsa rakastettu

Suureksi rakastettu
paljosta kuitenkin ilman jäänyt
kun humaltuneena huomiosta
ei omaa elämäänsä elänyt

Kuuliaisesti kumarrettu
jumalaisesti kadehdittu
      sisältä rikki

Hurmionsa vei turmioonsa
ilon kukkeimmilta kukkuloilta
      kierien synkkään pimeään

Suuresti rakastettu
elämä kätkee suuren tragedian
      loppuun asti

Huojuu nyt paikallansa kesäheinä
heilimöi kirkkainta kesää
yöttömän yön uusia tuulia
     sateenkaaren alla

Ilonkiikku

Mul on suuri riekku sydämessä
ilokiikku ympär menty mennehessä
voi kun kaikki laulais sävelessä
ei kuin sonnilauma epävirehessä
vaan nuotin löyvvin, hetken tyvenessä
huohottaen mietin, rytmin löytyessä
onnen purskahdukset suuret keväimessä
koivun mahlajuomaa olen särpimässä

Mul on ilokiikku syvämmessä

Kyllä se siitä

Kun on tiukkoja asenteita
rajoja, yli vedettyjä henkseleitä
tulee kirosanoja, pettymyksiä
perkeleitä

Ole aalto
tule ja hio
hyväksy särmät
kyllä ne siliävät

Mennyt

Sinua katson
mennyt elämä
sydämiksi rispaantuneet
verhot akkunassa
tuntien
suurta rakkautta

Hymyili

Ripottele ilosi suola
herätä päiväni maku
liiasta imelästä

Viettele sitkeä luuloni
ihan vaan todeksi
kuulemaan ihana

Sillä on tuntosarvet
sillä on lempeä luonto
ja koettu elämä

Sitkas ja venyvä maltti
viehättää äkkipikaista
ärräpäiden kuningasta

Luuli että muotoonsa
on valettu olo
uuden vaihteen löysi

Otti pois pirun merrasta
lopetti karjunnan kerrasta
ja vain - hymyili

Tarvittiin vielä yksi
nurin kudottu silmukka
jotta olo tuntuisi oikealta

Saranoita

Iloani ei mikään estä
      hymyni leveä kestä
kun kuljen paita auki
keväistä katua kotia kohti
      ihoni punoittaa
aurinko helli ja poltti
jälkensä
tutkivat sormesi
      mursivat
sydämen lukituksia
tunnevirran avaimilla
      avasit lukkoja
saranoita oviin
kuljetit minussa
      teit minusta onnellista

Uhri

Vieritse kulkee
mataa ohitse
hetken kohti
väistyy pois

Lyhyt on
toiselle pitkä
pitempi lyhyt
kesken jäänyt

Nähty ja koettu
sisäistetty ulkoistus
vieroksunta
tutuksi käynyt

Hyväksi käyttö
koettu hyväksi
tavaksi polkea
alistunutta alistettua

Järjestelmän uhri
laskelmoitu riski
tarvitaan malliksi
varoitukseksi

Jäljet

Jäljet minussa
läpikuljetut
astutut
syvälle sieluni pohjaan
jäljet
loukatut tunteet
kituva itsetunto
kuihtumassa
unohdukseen
jäljet minussa
siirtyvät
sinuun
meistä ei ole enää
yhdessä
kulkemaan

Ikiuneen tuuditetut

Purkutöissä karanteenittaret
ja karanteenimiehet
pohtivat nyt
      kuinka ovat
             vahinkoja tehneet, isot sekä pienet
mediassa retostellaan
jälkiviisastellaan
      puuhastelut, sattumalta aavistellut
            virheet, erheet ennustetut
                  pieleen menneet perustellut
vaitiolovelvoitetut
pakotetut, hiljaa ovat
       jo haudatut
            uhrit ikiuneen tuuditetut

Kunpa taipuisi

Kunpa taipuisi edes sen verran
että saisi
ajatuksen noukituksi

nostaisin sen reppuselkään
roikottaisin kauas
ihan läkähdyksiin asti

hiki päässä lönkyttäisin
selkäkoukut ojentaisin
ja nuori oisin

vaan nyt on toisin

Kuutamossa kulkee

Kuutamossa kulkee
elämän marketin ostoskärry
piirtää kuvajaisia
eilisen sateenkaaren alle

Siellä kulkevat yksinäiset
pimeän turvassa siilit
kotipihojen pensaiden sivu
kompostista sivummalle

Märkä tie, märkä
märkänee, tuntuu märemmältä
yksinäisyys yksinäiseltä
kova kohtalo pimeältä

Kuutamossa kulkee
elämän marketin ostoskärry

Kunpa taipuisi

Kunpa taipuisi edes sen verran
että saisi
ajatuksen noukituksi

nostaisin sen reppuselkään
roikottaisin kauas
ihan läkähdyksiin asti

hiki päässä lönkyttäisin
selkäkoukut ojentaisin
ja nuori oisin

vaan nyt on toisin

Irvistykset?

Peilikuvasi irvistää minulle
ei katso kohti
            irvistää vinosti
kulman takaa nähty hymy
tähyily
tuotti tulosta,
          syntyi
väärä mielikuva,
          hymystä

Yksinäinen

Pitkospuut rämeellä
vettyneenä turvesuon syleilyssä
pari ränstynyttä lahoa keloa
harmaina vasten selkosta
pohjoisen laakeaa aapaa
kulkevat pilvien varjot
kuin mustat harsot tuulessa

Suon keskellä
tumman puhuvassa silmäkkeessä
tanssivat valkoreunaiset pilvet
ennusmerkit sateesta
hillasuon takana, kaukana
kuuluu
yksinäisen suden ulvonta

Yhä muistavat

Menneisyyden lystit muistot
kulkee vuosien mukana
kuin mustikkaleima
tiukasti värjätty pläntti
sian nahassa

Saivat lystit pysyvän leimansa
kiihkeät kannattajat vastustajansa
kun kuun kelmeässä valossa
kaksi alastonta uivat nurmella
rakkauttansa

Kulkivat vuodet
yhä muistavat
riettauden riemun
entiset nuoret

Hiuspehko

Hulvaton tuuli
huuhtelee päänahkaa
riepottaa hiuspehkoa
kuin pensaan jämää
kaljun aavikolla, kuumaisemassa

entisen finninaaman
nykyiset aknekraaterit
varjoisina vajoamina
vuosien kurittamassa
rypistyneessä nahassa

katosi räkäviisari
viikarin nokasta, onneksi
olisi hankala kaveri
vastatuulessa, klimppi
hiuspehkossa

Ajankuva

Repivät ruosteesta metallin hilsettä
ruskeaa, matkoja nähnyttä pintaa
koreudesta luopunutta totta
taikaa, ajan patinaa
kitisevä viiri katon harjalla
ja saranat mökin oven reuhkalla
oloa säestää, ennen kuin
laho höskä romun viereen lysähtää
sanovat
aika pysähtää

Jämistä koottu

Elämä on vertauskuvien kirjo.
Tilkkutäkki ja räsymatto,
      jämistä tehty mestariteos.
Loputon mahdollisuuksien taivaanranta,
      varpaat rantavedessä,
      hiusten hulmu tuulessa,
kun pakkanen nipistää,
      punanokkaisena jatkaa
kohti valkeaa,
      takan äärellä sulaa,
      lämpiää,
versoo vihreää,
pelargonian pistokkaita
      miettii mennessään
kevät
ennen kesän lämmintä
ennen syksyn viileää, pimeää

Reuhka

Sattumuksiin
      olen sidottu
korville lyöty huopatossu
kuin loppuun ajettu karvareuhka
      nahka
löysänä vintin orrella
      vuosia liian vanha
ikäänsä kyllästettynä
      unohdettu
pipokansan pelkäämä
      juntin nimeä kantava

Vaan
kuinka oletkaan lämmin
      ihoa vasten
pakkasella
     hyvä korvilla
ilo yhdessä meidän
     kahden olla

Tulevat taas

Tulevat taas
valoisat yöt, kesän
lumoava kauneus, mukanaan
varjoissa leikkivä lämmin
kesätuuli ja huojuva heinä
korsissa ahomansikoita

Tulevat taas
valoisat päivät, kesän
suojaisa henkäys, kutsuna
saapua rannoille, veden
äärelle ensin, kellumaan
ajatukset alastomina

Tulevat taas
poutapilvet, kesän
sininen kuulakas taivas
leivon liverrys peltojen yllä
ja pihakoivussa peipposet
pesä harva on harakalla

Tulevat taas
päivät lumoavat, kesän
runsaus, maljoja juoden
mesimarjojen hehku ja puutarhat
kotipihoille runsaina kukkaset
varjot kirsikkapuiden alla

Sinussa ja minussa

Sinussa ja minussa
virtaa vuolas
ajatusten joki

Suvannossa viipyy
hetkien syli
täynnä lumpeenkukkia

Kuinka rakastankaan
tummaa syvää vettä
valkoista vaahtoa sen pinnalla

Ja pyörrettä, syvälle uppoavaa
jossa huuhtelen hiukseni
pehmeiksi, tuulta varten

Olemme kevyt ohitus ajassa
hetkien perhonen, ilossa
kultareunaisin surusiivin

Kun lennämme pois
saapuu pian unohdus
tovi jossa sikisi lepomme

Yhä saapuvat perhoset
niiden leikkisät lennot suvessa
kastepisarat sijamme yllä
loistavat helmenkirkkaina

Yhdessä

Varvastossut ja sandaalit
avojaloin, varpaat paljaina
ajatuksissa
kesän lämpö ja omenat
sylin kaipaus ja suudelma
yö yhdessä

Luonnossa

Yksin kuljemme
yhdessä olemme kaikki
hentoja kasvuja
vesien äärellä
haipuvina ääninä
elämä luonnossa
lopulta rauhassa lepäävä

Sivupeileissä

Pimeämmällä puolella katua
sateen jälkeen lätäköissä
tummat kuvajaiset
siellä
missä varjot syövät toisensa
jää mustaa vain mustaa

jäljelle
astuu valo

ottaa pikaisen loikan
kun auton valokiila leikkaa
tummaan varjokakun reunaan
valoviirun, viiltää siivun
      häikäisevän
näkökenttää sokaisevan
valonnälän makupalan
jota aivot märehtivät
yrittävät ymmärtää

äkkivalo pimeässä
kompastumassa
kuvajaiset
sivupeileissä
auton tuulilasissa
märkiä viiruja

Vuorotellen

Olet sydämessäni
kuin eilinen
tänään
en sinua kestä
en loiskettasi kuunnella
kun lotraat suihkussa
vaahdotat permanentatut kutrisi
jo viidennen kerran
ja odotan vuoroani
tänään
en saippuoiduilla sormillani
sinua kosketa
en saa edes suudella
olen vain se eilinen
muisto
mustikkakankaalta
puiden varjossa kulkeva
entinen unelma

odotan vuoroa, suihkussa

Raita

Kuljimme kylmääviltä kaduilta
kohti pohjoista
kevättä, joka viipyy talvisena
hankien vankina

Rahisee hiekka anturoissa
askelissa maantien pöly
kevätauringossa vaellan
kilometritolkulla

Ojan pientareella rentukka
kukkii keltaisena
pohjolassa vielä kantavia
hankia ja latuja, yöpakkasia

On pohjoisen hangille
pitkä matka
jäniksellä pitkä loikka ja
kevätturkissa harmaa raita

Tylsää

Tylsää,
mälsää,
pitkästyttävää

ikävää,
      alkaisi jo hellittää
taitaa joku jo
      tukka putkella
viilettää ja
      juhlistaa
      unohtamaansa koronaa

Kuhina

Joskus likasanko
oli kaiken päätepiste
                 solokkuämpäri
ruokajätteille,
                  tähteitä sioille

Juhlan jälkeen tulee krapula
ei ole enää kodeissa possuja
ahmimassa jäteruokia
      nyt biojätekompostissa
      käy bakteerien kuhina

Yhä

Kun heräät huomeneesi

unohdettu ilta vuoteellasi

mietit yhä

      olisiko yhä

      aika koskea 

            langeta

                  

raueta ajatuksin sylissä

      ja koskea

kokea ohittunut unelma 

      tuntea

kuinka kiivaasti hakkaavat

sydänten vasarat

Lähteessä

Istun luovuudenlähteellä
katse syvällä
pinnan alla hopeinen
hukkunut puu
ja pinnalla kuvajainen
jossa sinitaivas heijastuu

Valkoinen poutapilvi
ui lähteeni kannessa
vasten tummuutta
kirkaassa vedessä
hehkuu kalvakka kuu
syvällä, korkea taivas
ja puu
joka pintaa kohden kurottuu

Hetkien taika

Hetkissä
on elämän salaisuus
taika
täynnä elämyksiä
jota eivät luo taikurit
      hetket tulevat
            ovat
                  ja katoavat
jättävät muistot pysyvät
ajan myötä haalistuvat

Mahtavaa

Mahtavaa
aivan mahtavaa
      joitakin asioita
ei ikinä voi unohtaa
vaikka vuodet
kokemuksia haalistaa
      ennen muistikatkoja
      ja dementiaa
on monta hetkeä ihanaa
      usko vaan

Kiire lepoon

Heillä oli kiire
      ohi
            etäälle tyvenellä
suojaan, luodolle
      majakkasaarelle
merellä

Heillä oli
kiire
      nyt
lepo ja rauha

Suojaisa

Ne luodot, ne
      kutsuvat
ja ranta, santa
ja kalliot
      suojaisa lahdelma
kaislikon reunassa
      kaistale
hiekkaa puhdasta
     astella, istua
            merta, katsella
joka kerta kokea
     jotakin
     ainutlaatuista
kauempana kari
lokkipari
     yli lennolla

Kevät leikkii

Tunnetko kevään kosketuksen
      lauhan tuulen hyväilyn ohimolla
ja tunteen,
kun lämpö hiipii niskapiitä pitkin
ja tuuli leikkii kiharoilla, otsakiehkuralla

Kevään kirma tuntuu kaikkialla

Vapaana

Huoli
on osani
osa elämän omenaa
haukattua
kiellettyä hedelmää
onni
jossa uin
syvällä

Onni
on hetkeni
kellua
taivaan sinessä
sen alla
sinisissä hetkissä
kevyenä
tuulessa liekkua
ja olla

syvällä
jossakin

vapaana huolista
kellua

Tule

Ilosi
tirskuu
tirskuvana kuuluu
kihertää
mieltä

Pidäkkeetön nauru
ratkennut riemuksi
villit kyyneleet
poskilla
vyöryvät alas
poskilta
kaulalle
alas
hytkyville rinnoille

suutele
ne pois
hymyile
naura
ilosta
tirsku

tule alas
alemmas

Itkeä

Menetettyjä
ovat
ohitetut
mahdolliset
hukkaan heitetyt
odotetut
mahdollisuudet
tilaisuudet
lausua
sanoa

Jää jäljelle
yksi

mahdollisuus
katua
loputtomasti
katua
menetettyä

ja itkeä
surkeasti
itkeä

Vielä on

Vielä
vielä on aikaa
vielä

Kiellä
kiellä etteivät
unohda
etteivät lankea
hyväksi
luulemaansa

Pyydä pois
pyydä tulemaan
etteivät
jää
pahoille teille
unohdu
unohdeta
iäksi

Sydämen karstaa
rapsuta
rakkaudella
aja huoletta
rakkauden vuoren
kukkeilla rinteillä
rinta
rintaa vasten

Vielä
vielä on aikaa
vielä