Elä elämä

Hyväile sanoillasi
kuuntele kevyt kuiskaukseni
anna se tuuleen matkalle
kurkottamaan korkealle
ja nähdä rikkaudessa kylpevä maailma
köyhien asuttama

Hellästi kosketa
älä aina vaadi ja edellytä
kulje lempeästi mukana
ymmärrä
sisäistä
elä oikea elämä
se
jota ei tarvitse näytellä

Syntyi kirja

Syntyi tarve
      sanoa kirjoittamalla
syntyi halu
      kävellä kilometritolkulla
syntyi kuvia
      muistiin merkintöjä kameralla
syntyi kirja
      sanoja ja kuvia käyttämällä
syntyi kosketus
      elämän kosketus ystävien avulla

Uskallus elää

Uskallusta kuljetan
piilosta esiin usutan
viekoittelen

Piirsivät viisaan rajan
julistivat poikkeus ajan
jokaiselle turvamajan

pysyä
sisällä
piiloutua

Kevät tulee keikkuen
räntäpilviään kuljettaen
yli rajojen, pian sulaen

Luonnon oma viisaus
kasvattaa
luonnollista poistumaa

Tahdon uskaltaa
totella ja oivaltaa
lumoutua yhä uudestaan

Elämästä elävästä
keväästä

Kevät

Kevät kelluu ajatuksissa
tuntuu luissa ja ytimissä
luonnon kutsuna sydämessä
liikkuvan ilona matkassa

Tehtävä

Menin
kun oli mentävä
ilman pakkoa sen tein
kun tuntui oikealta

Yhä kuljen ja menen
vaistojeni pieniä polkuja
suorittaen tehtävääni
elettäväksi annettua
elämääni

Sinulle kerron
että parasta on
olla ikuinen lapsi
suuri hämmästys ja
ihmetyksen aihe
kuin jokellus ja
ensimmäinen sana
jolla hurmata
jokainen päivä

Kosketukseni on kevyt
ja kestää
sen hetken
joka on suotu

Toisillemme

Olisinko siinä
kuin hän
minua varten

Jakamassa hetken
muistoihin kertyvän
herkistyneisyyden

Olisinko hän
minä
häntä varten

Mustarastas

Keltanokka saapui
kevääseeni
lehahti pihaani
mustin siivin
julisti oman reviirin

Mustarastas
toi mukanaan
kevään ja
huikea laulu
täytti pihapiiriin

Viimeinen

Tyhjä käytävä
hiljaisuus
vailla yön ääniä

On hiljaa hänkin
viimeinen lähtijä

Jäljellä tyhjä käytävä
kiiltävä
siivouksen jäljiltä

Kasvu

Katveessa kasvoin
ison elämän varjossa
nyhtäen sen vähän
tinkimisen jälkeen
jäljelle jäävän

Hyvin selvisin kuitenkin
löysin vähästä paljonkin

Ja lopulta
kun iso varjo väistyi
uuden väylän
      elämä tarjosi

Sattui

Satuin kohdalle
kun osuin
joku voisi todeta, että
upposi, osui ja upposi

Ei uponnut

Tyly oli
ja se sattui

Kyläkaupan kuolema

Repaleinen markiisi
tyhjän kaupan ikkunassa

tarjouksessa
mennyt aika ja elämä

muistojen korista
ollut katoamassa

hintalappu
vailla tarkoitusta

Rauha

Kuja läpi
hiljaisuuden uhkuvan voiman
      pako pimeydestä
      kohti toivon valoa
muurien suojassa
katseiden tavoittamattomissa
      piilossa
jopa omilta ajatuksilta

peitin hiukseni pehmeällä liinalla
      suljin suuni, ensin
      kuiskaten kerroin
            olen yksin

kuljit kujani ohitse
      sinulla oli kiire

et enää minua tavoita, löydä
ei kujallani ole valoja
ei ovia, joista käydä

Olin yksin

et enää minua tavoita
on hiljaista
hiljaisuudessa rauha

Aikojen jäljet

Matkaan maisemassa
      jonka jääkausi muovasi
kivisiksi harjuiksi ja
syviksi rotkoiksi
hieta- ja sorakankaiden
ketjuksi

Supan pohjalla
tummavetinen lampi
heijastaa kirkkaan
sinisen taivaan, jota
poutapilvet ovat soutamassa

Kokemus saa hiljaiseksi

Elämän kulku jatkuu
hetkeksi viipyillen seisahdan
ihmeen äärellä kuulemaan
hiljaisuutta ja näkymää
erämaisessa luonnossa

Minun sieluni

Minun sieluni
olisiko se kaupan
pyytäisikö kenties vastineena
vapaapäivän
hairahtuakseen
miellyttämisen vaihtokauppaan

Ei

Pistivät portit kiinni
ja ovet säppiin, reikeliin
ja sähkölukot joka paikkaan
etten karkaisi, karkuun
kuin luudalla lentävä noita

Niin tekivät

Petasivat muovikalvon päälle
puhtaat lakanat, panivat
sängyn viereen tossut
ja peitteelle pyyheliinaan
ja komensivat

Mene pesulle

Hyvä on
menen kyllä
mutta sieluni
ei ole kaupan

Sateen jälkeen

Tyhjän akkunan
rikkinäisestä ruudussa
samea kuvajainen
      pölyn peitossa
sateen jäljet,
pisaroiden raidat
kirkastuvat valossa
      tyhjä
täynnä uutta tarinaa
pölypilven ohut leiju
valon tanssissa
      ruudun reunalla
viimeinen pisara
hitaasti haihtumassa

Pirunpelto

Pirunpelto, syntynyt
aikojen saatossa,
nyt paikallaan, paikalleen
      vyörynyt kivikko
kiehtovana ajatuksissa sen historia
soraharjun kupeessa
      rotkon reunalla, katse
      tavoittaa myös tunnelman
hurjuuden, vyöryn voiman
maagisen ja tänä hetkenä
pysähtyneen tunnelman
      puiden katveessa
      kivikon sammaloituneen
on yllään pysyvä rauha
eloisana elämän kevät

Eilisen vuoksi tänään

Eilisen vuoksi minä elän
tänään, huomisen vuoksi nyt

on aikani mennyt, tuonut
ne vivahteet ja sävyt
joihin olen kiintynyt

on tieni yksi vaellus
tapa kulkea edemmäs
lähemmäs

elämän kalliosta kasvaa
pieni ilo, turva katsella avaraa
ohi ja ylitse, kauas

valkeat siivet, pilvet
vuoret, heijastuksen hiljainen
lepo, seurani ulapalla

valkean purren purjeet
kotiin matkalla

Somen varjopuoli

Kun tosiasioilla ratsastaa
turhaan toistajan leiman saa,
hän vain sanoja oksentaa, kun
faktoilla yrittää rakentaa
tylsyyden, toden valtakuntaa

Heitäpä valheen verho killumaan
johan alkaa kiinnostus, virkoaa
debatti alkamaan, jatkumaan
kun asioita kyseenalaistamaan
pääsee kuka vaan facebookaamaan

Mutu-mestarit mellastaa
pärstäkertoimiaan kirkastaa
hiphei ja hurraa

Jää jalkoihin toden puhuja
on vallalla lynkkausmieliala
liittoja luodaan ja rakennellaan
pienessä piirissä kuiskutellaan
taivastellaan

Kasvun ihme

Vihreää, paljon vihreää
kasvun ihme
      kuihtumaa edeltää
runsaus tukehduttaa
      ahtaus
voimat haihduttaa
      kun kaikki
      valoa kohti kurkottaa
pois juuriltaan

Vihreää, paljon vihreää/kasvun ihme/
runsaus tukehduttaa/voimat haihduttaa/pois juuriltaan

Kuihtumaa edeltää/ahtaus/kun kaikki/valoa kohti kurkottaa

Uhkakuvat

Hiljaisuuden houkutus
sulkee oven jälkeensä
koputtaa vaiti tulevaa

Arvaako elämän käänteensä
avaako siihen mielensä
      ihminen
kaikki tietävä, luulonsa

Valoisassa päivässä
mielen pimeä
      etsii
itsekkäästi iloa

Marssii estraadille
tälläytyy framille
      välittämättä
seurauksista

Täyttää aplodeilla
julkisuuden nälkänsä
      petaa
lopullista aikaansa
      kohtalonsa

Ihminen/etsii/välittämättä/petaa kohtalonsa

Kevät metsässä

Huitelin hulluna pitkin kankaita
jäkälien keskellä, risukoissa
ja nautin,
      nautin vapaudesta
kevätauringosta ja viimasta
joka nipisteli
poskieni valkoisuuteen
ja nenänvarteen punavärin

Hetken istuin kannolla
kaadetun männikön reunassa
ja kaipasin
      halimäntyäni
ison kiven juurella
      löysinkin kusiaispesän
täynnä keväistä touhua

Laukkasivat ajatukseni
      jo muualla

Kuu ja aurinko

Lähtivät pois
      kuu ja aurinko
jäljelle jäi miljoonia
      orpoja tähtiä

Ei näy enää
hangen kimallus
ei kauniita lumikiteitä
on vain loputon hämärä

Kertovat satua
      kuun ja auringon matkasta
jossakin avaruudessa
      yrittävät riitaansa sovitella

Ehkä palaavat
jonakin huomenna

Hyvä olo

Huomasitko
minua suuteli aurinko
huomasitko
kuinka se hiveli poskeani
hyväili ja lämmitti
tuli hyvä ja
auvoinen olo

ja linnut
lensivät kohti pohjoista

Epidemia

Nyt ei ole ulos asiaa
      lihavien vuosien tulos
      pelasi pentuna Koronaa
nyt sitä kohta sairastaa

Hyvät vanhat jo uskokaa
Apteekin tätikin saattaa sairastaa
ja kaupassa kassa tartuttaa
jonossa olevista puhumattakaan

Maalla sentään
yksin muutenkin saa vaeltaa
miksi siis tupaan pitäisi
itsellensä vankila rakentaa

Eipä kutsuta tupaan vierailijaa
kauppakassia joku saa kuljettaa
kun kunnan sossuun soittaa uskaltaa
veromarkoille vastinetta saa

Sattuma

Sattuma minua johdattaa
kuljettaa aika kivaa rataa
ja kun itse jotain tahtoa yrittää
se kuin kiiski, vastaan pyristää

Mennään siis sattuman rataa
taivutaan ottamaan vastaan
se mitä tarjotaan

Polvellasi istun

Polvellasi, minä hetken
istahdan

Katson lähelle
ja kauas, niin kauas
kuin uskallan

Hamuan rakkauden nisää
lisää, sydäntäni
lämmitän

Turvaudun sinuun
elämä, tässä
hetkessä

Tunnen hellän otteesi
lujaan, juurtuneet
tarpeesi

Onnellinen olen
ohjauksessasi, olopuuni
orren alla

Kun saan istua,
polvellasi
elämä

Sanaleija

Oiva ajatus
sanaleijan lennätys
korkealle, korkealle
kiurun laulun tasolle

Kimara iloista liverrystä
sanojen matkan herkistystä
alaäänteiden painotusta
tunnetavujen kohotusta

Pilkut ja pisteen viikarit
leijuu etäisyyksiin, leijaani
potoaa ajatus tajuntaani
ne kirjoittelen ylös, kirjaani

238 Sanoit rakkaani

tuuleen kirjoitin sanani
      jokaisen näin
            kulkevan ohitseni
yksi kolkutti oveani
sykähdytti mieltäni syvästi
sanoit
      rakkaani

Leimattu

Leimaani tuijotan
kurttua syvää otsalla
ankaraa ilmettä
syntynyttä mielipahasta

Pakkaspolkkaa

Panitko
polkaksi pakkasella
punaposkea tanssitit
kuin runoa rukkasella
haaveitasi lennätit
kun kultaasi pyöritit
jäi levy lopulta soimaan
tule, tule, tule..

astu vaikka varpaille, saata
tilhen aterialle
pihlajanmarjoille ja
hymyile minulle kuin
punatulkulle
niin minäkin tanssin
sinulle

koko yön
etsin parasta

Riensin

Riensin sua vastaan
auvoinen aamuni
sukelsin sumuiseen syliisi
usvaan kuin ajatukset omani
nähdäkseni
kuinka kaikki kasvaa
kasvaa suureksi
tunteet, muistot, haaveet
turvamuuriksi, pakopaikaksi
hylkäämisen katseilta
sydämen kodiksi
omaksi
vaikka tyhjyyttä seinät soisi
on se musiikkia korville
vaikka vain vähän valoa oisi
se riittää minulle
koska lupausta lunastan
olla jatkumo ketjussa
sukujen saatossa kohti
ikuista

Kevät haiku

On kevät tullut
jäät sulaneet, tippuvat
kirkkaat pisarat

Kevään kutsu

Menneet ovat mehevät päivät
kalvakkaiksi muuttuvat muistot
virrasta nousee usvalaivat
purjeet huuruiset uhkaavat

Jähmeinä maalle liukuvat
hallan helmat helmeilevät
kuurankukkia kylmemmät
hitaasti, hitaasti sulavat

Liruttelee puro hiljaa
pienestä kasvaa isoksi
jossain pauhaa jo koskena
vuolaan virran uomassa

Herkeää pelko, pakenee iloonsa
avosylin onnea kylään kutsuu

Lupauksen hehku

Synkeässä piiru valoa
viiru, ilon kimmeltävää lupausta
hehkua, joka viriää toivosta
odotuksen kirosta kohti kiitosta

Lämpööni hukutan kylmän
tuikeat katseet sulatan, jäistä
puhtaimmat kauniit, sanat rumat
hiipivät pois, kuin tunto sormenpäistä

Ota kiinni oljen korteen, anna
synkeän työntyä syrjään, riemun
vallata toivon huoneet, tuulettaa
herkiksi hetket, kosket, kun kosketat

Hukkaan

En joutanut
oli olevinaan kiire
      ja niin kuluivat
hetket tuhlatut,
tärkeilyn viive
      hukkaan valuivat
toiveet ja unelmat
turhan haluttu liike
      pettymykseksi tulivat
hamutut ja halutut
tarttumaton viehe
      saalis, jota ei tullut

Sateessa

Sateessa kylpevä metsä
harmauden viitta otsalla
sammalten helmoissa
vihreät sävyt
      sopusoinnussa
kaarnapintaiset männyt
keskellä kuusten kimaraa
oksissaan miljoona kimaltavaa
      sadepisaraa
vihtovat lehdettömät koivut
varhaiskevään tuulessa
polkuani reunustaa monta
      pientä katajaa

Mies

Olisinko naivi mies?
No mikä siinä,
jos on sellainen fiilis

Olenko lapsellinen uros.
Tietysti olen,
jos sen määrittelee naaras

Olenko ruma mies?
En tietenkään
mutta rumuuteen valmis

Olisiko miehen oltava rautaa?
Ei tietenkään,
mutta eduksi on jos osaa hokea jumalautaa.

Pitääkö miehen olla sonni?
Eihän se pahaksi ole,
jos sattuu olemaan saamisen onni

Mikä se mies oikeesti on?
Luuta ja nahkaa, verta ja lihaa, ja
sanovat että, silläkin on tunteet

Kulkijan kevät

Kulkurin mieli
sisäinen vimma
askelten suuntiin, uusiin
vie tieni

Synkän kuusikon kupeessa
kevätsohjoisilla pelloilla
vapauttavaa on astella, katsella
paluumuuttavaa
sulomuotoista joutsenta
valkohäntäpeuraa aterialla
naakkaparven liitoa
ja variksen raakuntaa
korkealla, kuusen latvassa

Askelissa uteliaisuuden suunta
kulkea tutuilta poluilta, uusille
kivetyille kaduille
ja nähdä keinotekoinen maailma
led-lamppujen valossa
ahtailla kujilla
lumikin likaista

Vallan pulla

Kaipa sen runon

voi kirjoittaa

mistä tahansa

Voimaton olen vallan alla

sitkeä, hiivainen, halupulla

      taikina

joka pursuu vallan kannen alta

vapauteen pyrkii turpoamalla

      riettaasti valuu

leivin alustalla levitä tahtoo

valtaa itselleen alaa

      valtaa halaa

pitkoksi pullan paikalle

kietoutuneena palmikolle

      tekee itsestä kuninkaallisen

tarjoaa

makumaailman herkullisen

      vallan ylimaallisen

Kaipasi hidasta kasvuansa

      näki

vain oman napansa

Jotain muuta

Olemisen ihanuus
avaa oven uuteen aamuun
vaikka hankaluuksia on, selviää
      ehkä kipuillen
hyväksymällä itsensä
sellaisena kuin on

Ei tarvitse olla
prinssi tai prinsessa
jotta voi elää onnellisena
      ilman ikuista ruikutusta
ihan tavallisena
uroksena tai naaraana

Ja onko väliä
jos onkin jotain muuta

Onhan sillä
itselle

Hyvin pieni runo

Runoni on lyhyt,
suuri, kuitenkin hyvin pieni
      mutta ehyt
kuin pyhäkoulutieni
lapsen askel kevyt
      piirtyy sydämeeni

Kirjoittava

Yksi elävä, elämä
runoilijoiden kesken
tekeekö prosaistista lesken
      jollei kaltaistaan löydä
      jää kirjoituskin kesken
tai
ehkei sittenkään
voittaa kirjoittajan pakkomielle
saa sanat laukkaan
kerronnan tielle

Kyky nähdä

Elämän silmässä
läpitunkevan havaitseva katse
näkee ohi, syvälle
senkin salaisen
jota olet etsimässä

222Vahingon ilo

Soimaan jäävät
tuomitsevat sanat
      pilkka ja ilkku

Suremaan jäävät
pahastuneet mielet
      tuska ja itku

Iloitsevat rienaajat
toisten tuskaa lisäävät
      riesa ja hihku

Lohtu

Hukassa on kaikki
kadotettu usko ja toivo
      periaatteet

Viehtymys turhaan
on vallannut mieleni
      sillä itseni murhaan

Karkkikaupan portailla
on vielä yhdelle tilaa
      lohtusuklaa, suussani sulaa

Ei tule

Aikuisuus ei tule koskaan
vaikka saapuvan sen luulin
      ja olevani joskus viisas
usein tuntuu enemmän siltä
että tyhmyys kasvaa, lisii
      vuosien kanssa kilpaa
ja vähäkin tietoisuus
lisää tuskaa

Mitä?

Minunko pitäisi
olla se viisaus
lapsilleni ohjaava järki
kun tässä tiedon kaaoksessa
olen täysin ymmälläni
ja taas kysymästä kysyn
      Mitä seuraavaksi?

Sanasodan jälkeen

Hiljaisuuden kiehkuroissa
savun haju, aavistus vielä kärystä
      kun päreet paloivat

alkoivat sanojen lieskat loimuta
roihusivat oikein kunnolla

Nyt nokisilla raunioilla katumus
sanoista ja mieli mustana mielipahasta

Kosketa, kosketa, pyydän
pyydän, anteeksi, anna anteeksi
      rikotaan tämä hiljaisuus

saatetaan jälleen ehjäksi
ottamalla opiksi, antamalla anteeksi

Jahkailija

En osannut sanoa ei
en osannut sanoa kyllä
osasin jahkailla, tuumastella
pohtia ja odotella
      josko, ehkä, kun, kunnes
olin vääjäämättä myöhässä
selitellen, kyllä tämä tässä
jotenkin on etenemässä
päin honkia menemässä
      toki toki näinkin voi elää
jahkailla ja tuumastella, osaan edes
pohtia ja odotella