Veroton

On aika
siirtyä ajasta toiseen

samaan

      kulkea aina vaan
            samaan suuntaan
ohi

Hän on seisonut
kadunkulmassa
viisi vuotta
aina
samalla paikalla

Seisoo yhä

Ei hän
köyhä ole
      ei
            mutta saita
tienaa enemmän huvikseen
verotonta
      kuin millä auttaisi
            läheistään
varatonta

Niinkö meinaat

Ryhdyin riitelemään itseni kanssa
moittimaan tekemätöntä turhaa tärkeää
luultua tarpeellisemmaksi
ja tuskastuin
      itseeni
tapoihini kusettaa omaatuntoani
puolivillaisia selityksiä suoltamalla
      niin kuin niihin joku uskoisi
      kun en itsekään

Olinko liian ankara?

      Joku sanoisi:
Totta Mooses, tule alas vuorelta
      ole nöyrä ja avulias
auta köyhää ja tarpeessa olevaa
      älä ryve itsesäälissä
      kyllyytesi keskellä
      ole itsellesi armelias

Ai niinkö meinaat?

Ja mitä vastaan?

      En tiedä.

Aika heittää

Himmeät ovat valot
päivien ikkunoissa
      suorastaan sameat
      likaisten ajatusten kujilla
ne rapaiset saappaan jäljet
vievät pois, epätoteen käyvät
      lakastuvat unelmat
      ja nuoruuden siloposket
kohta sammaloituvat muistoiksi
unohdettujen muistomerkillä

Kerran, kirkas valo
osuu pimeimpäänkin kolkkaan
      ja silloin näet
      ja silloin kuulet
      ja aistit
kuinka kaunista kaikki
rumaksi sanottu voikaan olla
kun taivas repeää enkeleiksi
ja syytää pumpulipilviä
pehmikkeeksi, kun aika
heittää kuperkeikkaa

Testi

Olenko älytön? En.

Ihastus

Katson, kuin aina
katson
ja tunnen, sen
avoimen, katseesi
vastaan tulevan
ihollani tutkivan, odotan
että menet
tullaksesi
kun sylini on valmis

Katson perääsi, taaksesi
sinä et

Ei vihollista

Pelosta syntyy pakko
selvitä ja etsiä ratkaisua
löytää kadotettu rakkaus
usko elämiseen
ja sen tarkoitukseen

Kun on pakko nöyrtyä
katsoa kuvitellun sijaan todellisuutta
ja ymmärtää paikkansa
alkaa kasvu
kapinankin jälkeen

Sotahaarniska riisutaan
perhosen siipien lumossa
taistelu ja pelko voitetaan
hellyyden ehdoilla rakastaen
ei ole vihollista

Juorut

Minä
Minä tässä vaan
Minä

Sinulle olen Sinä

Sinua puolikorvalla kuuntelen
utelias kun olen
huomasin, että Sinäkin

Me syyllistymme siihen

toisinaan ihan rinta rottingilla

leuhkimaan tiedoilla

jotka saa vain jos vakoillaan

Me
Sinä ja
Minä

Rojua

Määrääkö pää
vai määränpää
vai pääkö määrää annostaa

Onko ahneus kaiken mittari
ehkä kieltäytyminen vikasi
tyhjätaskuna oloosi

Valitsitko paljon paljosta
vai vähän vähästä
jotta pääsisit ahneuden hädästä

Kuormakaupalla
kaupalla kuorma rojua
tarpeetta turhaan haalittua

MINÄ

Yksinkertaistettu totuus
kulkee vähin sanoin
      ohi
kun läpeensä tyytyväiset
ja itseriittoiset sulkevat silmänsä
todelta ja pakenevat tunteitaan ja
halua ymmärtää
muuta kuin omaa näkökulmaansa

Kiitos
on kirosana

Mykkyys
kuin ylistys
joka tasapäistää
yksilöt kasvottomaksi apinalaumaksi
joka ei ymmärrä muita sanoja kuin
MINÄ

Minä haluan kaiken
MINÄ  M I N Ä.  M. I. N. Ä

Oppimassa

Elonkivellä
korkealla, kuperalla
jyrkin rintein kivuttavalla
taidot punnitaan

Korkealle kurotus
alla suuri pudotus
hetken odotus,
irrotus, pudotus
kadotus, valitus

Loukkaannuitko
sanojen vuorella
pilkun paikasta
sanojen janasta
sanasta
sanojasta

Nuoletko haavoja
sydänverta
loukkaantumista tarkoituksetonta
osumasta
heikkoon kohtaasi

Kipua takaisin
kipua säästämättä
meteliä pitämättä
vahvistu ja opi

Askelissa

Askelissasi kuljen elämä
kohti uutta, kohti, kohti, kohti
jotakin, josta vain osan aavistaa

Askelissa kuljen arkeni
tässä hetkessä, kohti seuraavaa
luottaen ja toivoen parasta

Askelia odotan tuleva
maltilla
on kaikella aikansa

Loskaa

Kujalla hyhmäinen puolisula lumi
loskana askelissa, roiskuu vettyneenä
ohi ajavien autojen renkaista
muassa likaiseksi värjäytynyt vanha viti

Olen vaiti
ryvettynyt
loskaan uitettu
vanha ukko

Kulkukoira nostaa jalkaansa
suhauttaa merkkinsä portin pieleen
keltaisen raidan vähäiseen
puhtaaseen lumeen

Olen hiljaa
ymmälläni
ja olen
sietävinäni

Räplään ryytynyttä rinnustani
loskan romppeita, märkiä
sormin siirtelen alas
alhaiseen vetiseen kotoonsa

Olen raivoissani
ymmältäni sanaton
ja olen
mykkä

Hiljaisuutta kestää tovin
kunnes ääneni avaan
mutta takellun ekaan
kirosanaan

Olen häpeissäni
kun näpeissäni
on
koiran paskaa

Hengitän syvään

Se oli sitten siinä

Runoni

Runoni laulaa
loruilee sulle
tarinaa kertoo
tarinaa toistaa
kuinka tähdet
taivaalla loistaa

Runoni nauraa
kikattaa sulle
vitsiä taikoo
vitsiä vääntää
kuinka puurosta
mantelin onnekas löytää

Huipulla tuulee

Vielä kuuluu
”ja mitävieläihmettely”
kun vallan huipulla
jatkuu kompastelu
kun klanipäät vaihtuivat
tuuheisiin tukkiin
ja naiset ryhtyivät
vetohommiin
pääsevätkö maaliin vai
meneekö yritys pommiin

Kuinka pitkään
seuraa epäilys
että se vanha kaava toistuu yhä
ei ongelmista päästä ikinä
on vain suljettu ympyrä
ja hyrrät siinä pyörimässä
ulospääsyä etsimässä
ja loputtomasti kompastumassa

Sora politiikan rattaissa
narskuu kuin askel pakkasessa

Älä

Älä poraa
itkusi kuuluu
tänne asti

Betoniseinässä
on reikä
porattu taitavasti

Hylkäsi lintu poikasensa
kun vieras
siihen koski

Sai pesää
korjata koko vuoden
betonilähiössä

Älä itse
ei se
kannata

Suojassa

Kävelin
kuin hullu
etsien piiloja
kurkkien laatikkokasoja
      pahvista
      tekisin majan
pakkasen ajan kodin
suuren kuusen alle
      sateelta suojaan
      sivummalle

Ehkä maja kestäisi koossa
      lumisateessa
      lumi kasautuisi
oksilla
korkealla
      yläpuolella
      minä juurella
      piilossa
oksien suojassa
juurella
rungon kupeessa
      katsomassa
      raoista
yötaivaan kirkkaita tähtiä

Kauneinta

Rumuuden ylistys olen

syntymäni jälkeen

kuolemani

jälkeen, kaunis kuin enkeli

Siroteltu tuhkani ravitsee

kedon kukkaset, kissankellot

hiljaa soivat 

kasvuunsa ryhtyvät 

Katso silloin, kuinka sievä olen

varteni hento ja sininen

silmieni

heijastus taivasta vasten

Sen kaikkeuden lakeuden alla

syvin olemukseni 

avautuu sinulle

valkenee kirkkaudeksi 

Häikäisty onnesi edessä

sokeutesi väistä, iloitse

lintujen laulusta

konsertista, metsän puissa

Kyyhkynä kujerran

kuusen oksalla istuen, onnesta

elämän kerron

ja näytän sen kauneimman, lennon

Unelmista totta

Uneksun
uneksun ajasta menneestä
      sen oppiensa vuoksi
yrittämättä unohtaa se kipu
jota kasvu edellyttää
      on saavutus
saada nenilleen ja
      yrittää alusta uudelleen
malttia menettämättä

Uneksin
uneksin ajasta paremmasta
      kai huomasit
      etten luovuta
unelmaani tehdä todeksi
vaikka elämän taikina
      on sitko vaikea vaivata
saada nousuun suotuisaksi
      kypsyvään tilaansa
      sopivaksi

Sen oppiensa vuoksi
on saavutus
yrittää alusta uudelleen
kai huomasit
etten luovuta
on sitko vaikea vaivata
kypsyvään tilaansa
sopivaksi

Satamakaupungissa

Ryhtyi ajatus villiksi vaeltajaksi
haluksi, kurkkia aitojen ylitse
vihreämpää nurmea kokea
olla hetken sokea
ja aistein tuntea
kulkea
nekin pimeät kulmat
joilla köyhimmät surkeat asuvat
kokevat omanlaista onnea
lavereittensa naristessa
oven auetessa askel
pois kotoa

Höyhentyynyllä painauma
pään paikka valmiina
unohtuneet
tuhmat ajatukset
piinaavat
syntyvät, kuolevat, vilkkuvat
mainosvalot
riettauden huvit kutsuvat

nurmikolla keltavihreää
yöpakkasten kulottamaa
ei auta unohtamaan
viettivaunun matkaa
kuumia shotteja
puheen sorina humalluttaa

Ajatusten vaunu kuljettaa
mielikuvituksen matkaa surkeaa
muistin lokeroista pujahtaa
Marseille ja Ranskan maa
se miten pullea madame verkkosukissa
villakoiraansa yössä kuljettaa
näkee hetken
katuvalojen vilkuntaa, lankeaa
korkokengän korot katkeaa
voihkintaa, pian
ambulanssin sireenit säestää

Ironiaa

Niin kaunis
niin suloinen
niin ihanan pehmeä
nainen

Vaan sielunsa kova
muotonsa julma
tahto olla
tuomitsevainen

Hempeän hymyn loihtii
vampiksi ryhtyy
yön selkään lähtee
yhtyy

Kuiskauksin täyttää kuulosi
hellyydellä turruttaa luulosi
nitistää pienuutesi
itsetuntosi

Katosi
halusi
tahtosi
taipui
alisti

Kaunis ja aulis
surkea hauis
ei kykene suusi
herttaa sanomaan

Olet palvottu ruumis
kertakäyttötuote
naissoturin
muovin kaltainen jäte

Niin kaunis ja suloinen

Laitapuolet

Meillä on,
meillä on koti ja lämmin,
peitto korvilla peittävämmin,
ettemme kuulisi,
ettemme näkisi,
heitä,
joilla on ikävämmin
heitä, joilla on
huurteinen muovi päänsä alla
ja yllä, kylmän katto
kirkas yötaivas havujen yllä
ainoa ratto
sammunut hiilloksen jäännös
mustien kivien hiipunut lämpö
ja hiipivä vilu
kaverin
kylmennyt keho
ei aamuunsa enää herää, katso

Katoava jumalainen

Jumalainen vartalosi
kauniiksi viritetty lihasi
silmin syötäväksi

Adonis
ylvään komea
muotovalion muodossa

Herkin kyynelin itkee
impensä rinnoilla
kun sydämeen koskee

Lyhyet hekuman vuodet
lyhyt kauneuden aika
katoava

Pyöreys tilalle tullut
ihra vyötäisillä, menetys
jumaluuden alttarilla

Kuorsaava kömpelys
jo kaljuksi käynyt
höperys

Peilikuvaansa
kaihoten
katsoo

Salakavalaa

Pyhiä ajatukset
suomukalat ja ruutanat
mutalammissa lymyävät
joillekin herkut mahtavat
kissoille tuskin kelpaavat
      urbaani legenda
      kuivamuonaa haluava

Koskemattomuus pelastaa
alamittaisten joukon
tihutöistä palkitsee, heikon
vain hetken hairahdus
vie leivättömän pöydän ääreen
      urbaani legenda
      vangitun nälkä

Ihania ruusuja
on sulo haistella
varomatta ampiaista
kärsiä piikkien pistoista

Katumusta

Pehmeä pettäjän polku
silmäke suota kulkevan
      pelko upota
      petokseen itseensä
löytyä kesken tekosensa
ääreltä hunajan, makean
      kitkeräksi muuttuvan
      katumuksen

On elon syli lämmin
joskus myös viluinen
      yös
      yksinäinen silloin
tyhjä tila vierelläsi
vain mennyt kokemustasi
      uuden uneksunta

Yksin palaan

Piirsin pimpin kuvan
sanat viereen kuin sohvasi
jolle kipuavat muistoni
murrosiän kiimaksi

Kaiversin sitten sydämen
pihakoivusi pintaan
muuttui koettu todeksi
liittyi muistojen pirtaan

Kasvoi tuohi kaarnaksi
umpeutui kuvieni haudaksi
arpena paksuksi kuoreksi
unohtui sinne vuosiksi

Sinä kaiversit sydämeeni merkin
jätit asukiksi ikuisen kaipuun
kaatui pihapuu, sahattiin lankuiksi
pois, muistojen arkun kanneksi

Vuosikymmenten jälkeen
kannolla laholla istun
täytit silloin ensi kokemukseni
siks muistojeni perään läksin

Yksin

Tule päiväni

Yöni rappusilta portaat
vilun vintille vievät
uniin uivat valvekuvat
pikku erheiden vaiheet
sanoiksi soljuu ajatusten virta
puheeksi muotoutuu huulilta
      on ilta

Yön rappusilla seison
viluisena kaipaan takkatulta
sähköpatterin kyljessä
muistan retkeni kummulta
kun ylös korkeuteen katsoin
sammuvat tähdet taivaalla
      on aamu

Unohdun hetkiksi rapuille
yökasteen huurtamaan katson
sumuverhon takana arvoitus
päivän kajo vielä aavistus
vilu viiltää ihoni pintaa
jään hetkeksi kysymättä hintaa
      tule jo päiväni

Asetu iloksi rintaan

Tahdon

Ehtisinkö ennen perille
nopeammin kuin ajatus
olisinko siten onnellisempi
tyytyväisempi itseeni

Voittaako aina tahdon
hävittyänikin
ulkopuolelta sieluuni katson
kuten sinäkin

Lempeää hymyä etsin
sydämen rakastetun
katsetta hellää toivon
palatessa retkiltä raivon

Hereää naurua kuuntelen
herkeämättä, kyllästymättä
ennen kuin itku kyynelin tulee
murhe raskaaksi sieluni pukee

Hetken tanssia tahdon
syli syliä vasten
huultesi huuma kaulallani kuulen
kun sanon, tahdon

Hamstraaja

Vielä hetki odota
on kiire kaikkein pahinta
      ahneutta
 perhana
      ota ihan rauhassa,
anna ajan kulua
      turha varrota,
      kirosanoja
suoltaa hikipäässä jonottaja
      perso
muoviämpärien hamstraaja
kellarinsa, pursuu saaduista
      tavaroista
      tarpeettomista
on niin kiva kaikenlaista omistaa

Kevyet mullat

Elämän supermarket
täynnä tarjouksia
halpamyyntiä vain harvoille
kuljettava on kassan kautta
kohti kotia, sitä lopullista
ilman hintalappua
ja kuittia
on kohdattava kevyet mullat

Vähän nautinto

Pelkästään
vain sen vuoksi
kohtuu on riittävä

runsaudella
houkutellaan syrjäpoluille
pilataan vähän nautinto

usein lähes tyhjä
on visuaalisesti kauneinta
henkisesti antoisinta

en siitä tahtoisi luopua

Etäisyys

Parisuhteessa

etäisyys on usein kovin lähellä
ja sieltä on vaikea palata

syntyy ongelma
yksi tai useampia

eletään etäisyyden ehdoilla
lähellä, mutta niin kaukana

Tuhlaus

Arjen kurjuus ja nurjat ajatukset
yltäkyllän puutteessa valheen raita
kaiken keskellä tuhansien vaateet
kerskan loputon tuhluu tyhjin aivoin

Virta

Rajoillensa kulkee
          äyskäröi ja kulkee
                   elonvenho kulkee
ylitse
         syntyjen syvän virran
         pyhän
uomassaan harras harmaus

Etsin

Onko sanasi kaiku jostakin, 

vaiko piilotettu entinen

mielikuvissani päivä oli helteinen

Kutsuu sanasi tuntematon yhä, 

ristii nimeni vuorien ylle

kuin vuona kulkee yksin, 

silloinkin - sylityksin

sulaa hyvään, 

hamuaa omaa

lymyää yhä, takana taakka, 

kevyt kuin höyhen

lentonsa tähden, 

mielikuvat painottomat 

tästä nähden

Kiirii tahtoni löytämään, 

kaiuksi kasvaa pienin, 

ääntää tuskin osaa 

vaikka yrittää, olla korean kaunis

värisiipinen liki ihoa, 

pinnalta hauras, 

lumon kirkas

yhäti sanaasi etsin

Humalluttava tuoksu

Vielä kukkii se jokin

hiljaisuuden taakka piikikäs

hän, kuin kaktus ikivihreä

yön tunteina luo kauneimmat kukkansa

avaa suloisimmat nuppunsa

humalluttavaan loistoonsa

tuoksunsa

on juovuttava

Yksi liikaa

Monessa on yksi liikaa

yltäkylläinen yksinäisyyden taakka

jolle ei löydy armahtajaa

kasvaa erakoiden armeija

asumassa yksin

yksiöissään

loppuun saakka

Syyntakeettomat

Täydellisten epätäydellinen tunneli,
syvälle porattu luulo, se minut kietoo,
sen kuulo, pako loppuun palaneiden luota,
paenneet kaiken tietävät, lienevät ne,
pelkäävät syyntakeettomat,
tyhmyydessään ylpeät

Loppuun asti

Kuljin tieni
itseni unohduksen upoksiin
hautasin kaiken, luulin
olevani vapaa, vapaa, en vanki

      mielitekojeni ansa lauennut

      kätesi kylkiä, kupeita kulki
      kurotti korvia, kyynärpäät
      kantapäitä kohti

      väylä
laveampi himojen luiskiin paeta
tuhannen ja sadan tieltä, sieltä
tarjonnan mäen laelta,
      laskea

      katsoa
      hiljaisuuden ääntä
      kuunnella ollutta, mennyttä
      kaivata, särkynyttä sydäntä
      yksinäistä

Yksi näistä
kulkijoista on minä
yksi, riemun tuoja ja voitto
tieni, loppuun asti

Tekee mieli

Maaninen marketjonossa
käsinojassa kulunut tahra
pikeä kengän kantapäässä
kuin kuluma lonkassa kipeässä
kihti ulottuu varpaisiin asti
      ja kahvia tekee mieli

Kermakakkua kinuskikuorella
pinnalla monta kirsikkaa, punaista
suloista, on huuliaan lopuksi nuolaista
katsoa syvälle silmiin, tulkita
viestiä salaista
      oi kuinka viereesi tekee mieli

Olisiko kaikki keveää pehmeää
vaiko vain harhaa kelmeää, pimeää
en kanssasi pelkäisi lainkaan

Ahmisinko annista elämän, enemmän
vaiko vain hieman, mitä saankaan
kanssamme aikaan

Unelmoin

Runsaita ovat kiitokseni
sydämeni suuret laulut
pienin sävelin koristellut
hyminät, hyrinä hetkeksi laannut

Keveät ovat tunnelmat
ilon orsilta kerätyt aarteet
sanoiksi puettuina korskeat
kylläisinä kaatuneet

Vaan onneni onkin vaatimattomuus
rauha ja viihtyvä yksinäisyys
polut kankailla puiden alla
pehmeä sammal koettu istumalla

Se kaunis lintu katsoi kohti
uteliaasti mieleeni sadun loihti
ei laulaa osannut, kertoi vain
rääkäisi ja kavahti pois päin

Vaan jätti suloisen muiston
kuinka kauniit ovatkaan sulat
kuin piirretyt jumalten kuvat
Olympoksen vuorella juhlat

Viittani valkea pienin tahroin
putipuhtaaksi sateessa pesty
piraroin
sataa kultaista unta, unelmoin

Kujavalo

Elämäni kuja
kiitollisuuden kukkia täysi
      riemun liljoja valkoisina öinä
      punaisia ruusuja tuoksuja täynnä
      murattien vihreää tanssia puiden rungoilla
puukengät
      portaan pielessä, taloni edessä
      yksi ainoa lyhty odottamassa
että palaisin, takaisin
oven kotiin avaisin, sulkisin kuin kirjeen
suudelmin sinulle, jonka ikuisesti olen tuntenut
en koskaan tavannut
      valo elämän kujan päässä
      sammunut

Honka

Tanakasti seisoo honka
tukeva varsi, juuret syvällä
hiekkaharjun uumenissa

Kevyesti huojuvat oksat
punaoranssia hehkuen
vihreä neulastakki yllään

Pitkinä ulottuvat oksakädet
auringonsäteiden kultaamina
eteläisen rinteen suuntaan

Yksinäinen leppäkerttu
taivaltaa rinteessä tietä
askelilleen paikkaa etsien

Pää pyörällä

Minun rattaani pyörivät
myötäpäivään, aamusta iltaan
lepäävät välillä ja pyörivät
väliin villisti pääni pyörälle
kuin humalaan, jota en ottanut

en krapulaakaan
vaikka pahoin voin
ja oksensin
oli pääni niin sekaisin
että vatsaani velloi
ja itseni tyhjensin

merisairas kuivalla maalla
karusellissa oppilaana
viikinkilaivassa
olin sen ainoan kerran
enkä muista kamalampaa

Poloneesi

Ryhdyin ystäväksi
                              ryhtymättä
yhtymättä puuhiinsa,
                                   tietämättä
                            että,
       murskaisin sydämettä
                       käymällä kyvyttä
turmion tietä
                       kohti syvyyttä
kaipaamaan hyvyyttä

Sain kurkistaa naurun kamariin
tirskuviin hymyihin ja vekkuliin
elämänmyönteiseen leikkiin
takkutukkaisten tyynysotiin
keskeytettyihin uniin, joista ja
joihin maruitta yhdyttiin
olin onnellinen niin
kun esiin iloisuus taiottiin
piirileikkiä tanssittiin

yhdyin poloneesiin, kun
Turunlinnan käytävillä
nuoruudessa kohdattiin
ryhtymättä ystäväksi
yhtymällä tanssiin

Berliinin yö

Kulman takana
vaaleaksi rapatulla seinällä
räikeät markiisit ja
sykähtelevä loistevalo
      muiskivat tulipunaiset huulet
            keskellä ikkunaa tyhjä tuoli..

Et ole vielä tullut

Berliinin yössä yksin kulkijat
taivaltavat, kuten joka yö
täyttävät tyhjät katukäytävät
hermostuneilla varjoillaan
joka yö
      jossakin aukeaa ovi
            toisensa jälkeen moni
                  sulkeutuu

Sataa
Kuvajaiset toistavat valot hämärään
peilaa odottavan kasvot ikkunaan
jossa tyhjä tuoli odottaa

Tänä yönä hän ei tullut

Kahleeton

Särmän takana pehmeä
kitukasvuinen pieni lihallinen
kaksineuvoinen
pakkasessa jäätynyt
umpeen liki pohjaansa asti

Muisto vain
on kahleeton vapaus

Onnen huumassa

Tanssii, tanssii, tanssii
sydän leikkii, kieppuu kanssasi
sekoittaa askeleeni, tunteeni
huuma ihastuksen koskessa
      kuohuvat ja kuplivat
      unelmien juovuttavat
      humalat
enkä rantoja katsele
      huomaa salakareja
            surusilmäistä vaanimassa
                  joka onneni haluaa rikkoa
tanssii sydän
tanssii mieli
laulaa satakieli

Kevyet onnenverhot

Katso kuinka kevyet
ovat onnenverhot
      kuinka hennot ja
      herkästi hapertuvat
riettauden unet
aamuun herätetyt
      syvissä vesissä
      monin kerroin

Hilpeästi soivat muistot
pimeän turviin piilotetut
      unilaulut
      sulosointuiset
ja kädet toisiaan hapuilevat
suudelmat tulikuumat
      kaipauksessaan
      polttavat

Sylisi valmis
sylini valmis
      yhdessä virtaansa ui

Ennen minua

Ennen minua ja jälkeen
geeniketjussa kierteet
historian jäänteet, jalostuneet

Ruiskaunokki olen ollut
ruusunpunaiseksi haluaisin
rintapieleesi kuten leppäkerttu
pisteet oikeilla paikoilla

Anteeksi kirjoitusvirheet
se on tuo nykytekniikka, ihmeellistä
osaamaan uusiosanoja
keksimään höpöhöpöjuttuja

Ennen ja jälkeen, aina
suuri ongelma, arvoitusten
suma ja purkauma

Hän hymyili

Ehkä hän ymmärsi
kääntyi kohti
ja hymyili
      katsoi silmiin
ja hymyili
      sitten puhui
ja vaikeni

Punastuiko hän vuokseni

Ojensi suuren kätensä
vain koskettaakseen hellästi
kevyesti kuin huomaamatta
läheni, liki, hymyili

Tiesin sillä hetkellä
hän ja minä
olemme retkellä, paikkaan
jossa ajatellaan sydämellä

Sitä se on

Kiskaisin kaljan kitusiini
livoin kielellä huuliani
sitten sinun

Huomasin kyllä nautintosi
ja omani, senkin että
sammalsit

Olihan se kohtalon väijy
joka malttoi odottaa ja
korvaani supsuttaa

Sitten kuiskimme toisillemme
koko illan, josko, ehkä, kenties,
miksei, miksei kyllä, kyllä, kyllä

Sitä kai se onni on tai rakkaus
että haluaa
niin paljon, että sanoo ja rakastaa

Ehkä, kenties, miksei, kyllä

Varhain

Äärellä hiljaisuus
katseen pitkä matka
kadoten kauas
mielikuvin horisontin taa

Herkkä heijastus
valon hento kajo
peilautuu jäätyneen
veden ylle, lipuva usva

Heräävän aamun
pilvien leikki, kiri
halki taivaan kannen
heräävä maa, heräävät linnut

Kaiku kiirii saloilla
kurkien tanssi alkamassa
kuullun matka ajatuksiin
muistoihin piirtyvä, syvä rauha

Yhäti askel pysähtynyt
keskittynyt, havainnoi hahmo
sinisyyden suojassa
nouseva oranssi, valon hehku

Huolet

Itkenyt on mieleni
katkerasti
            purkanut huoliansa
riisunut,
            kumisaappaat
eteiseen,
            päästäkseen
tuvan ja kamarin puolelle
takkuisen
            kehrätyn villan
lämmittämät
            varpaat ojossa
odottamaan
pellavaista käärinliinaa
            huoliensa viitaksi

Turha

Olenko turha, turhaan
ylös nostettu kapistus
jolla ei ole käyttöä

Siinä hyllyn päällä
on vierelläni paksu pölykerros
juova jääneenä tyhjän tilalle

Pois on viety mahdollisuus
tutustua liian myöhään
kun tilaisuutta ei tullut

Kylkeni ruostuu kuin kielitaito
kun unohtuu nekin opitut
sanat, ei mitään tarkoittavat

Kapistus unohtuu säälistä
pysyäkseen paikallaan vaikka ajan hammas
syö pintaa ruosteisin hampain

Olen kuitenkin sen pinnan alla

Sillä puolen

Sillä puolen ei aurinko laske
se vain katoaa, ja
tuo harmaan tyyneyden tullessaan

Sillä puolen on aamun valo
tuore toivo muassaan
se herättää aina uudestaan

Sillä puolen
on kaikki se

Sillä puolen on rakkauden sydämet
sillä puolen on kaikki se
minkä tarvitset

Unelmista vapaa

Ovat lentäviä unelmat
kahleista vapaita
kuin pääskyset, jotka ohi viuhahtavat
ja aseista katsojan riisuvat

hämmästyksen pukuun pukevat
liidon kirmaa katsovat
unelmissaan kutevat haihattelijat
ne luulossa itseään isommat

olisiko sittenkin parempi
olla se hieman huonompi
pienempi parempi
kuin voitokas haaveksiva tolvana

Ovat vapaita
unelmat

Keskonen

Ripakinttu, niin kutsuivat
”riisitautista” lasta, hentoa
maailmaan tulokasta, keskosta
jolla ulkoinen olemus kalpea
kalvakka

VOI JEESUS!

Nukkuu lapsi sievästi kehdossaan
taivasteluaan jatkaa joukko vaan
kun repaleista riepuaan, lapsi
pitää jo aarteenaan

VOI HERRANEN AIKA!

Eihän nyt sovi laisinkaan, että
lasta selällään nukutetaan
tukehtuu kun kantaa riepuaan
eikä se lämmitä ollenkaan

VOI TAIVAHAN VALLAT!

.....ja perhanat
tarraa tissiin kädet terhakat
imee maitoa posket lommolla
tuhisee kuin siiliarmeija, pian
röyhtäisyä vailla on kakara

Vasten multaa

Sanojen kultaa,
on
sävelten kultamaille matkalla
hopeahapsisten armeija

Virttyneet vanttuut
kauhtuneet takin liepeet
hajurako kohtuuton
venyttää joukossa etäisyyden

Ainot ja Reinot laahustaa
tupsut tossuissa suhistaa
aina vaan varhemmin
harvenee joukko kulkijoiden

Sinistä taivasta vasten
valkoinen
pilvilinna odottaa hetken
matkaa maallisten lasten

Sanojen kultaa
multaa vasten