Aistimus

Herkät kuin harpun kielet,
soittavat silmieni näkemää,
tuntoja kauneuden pienet,
valoa varjoja vasten pimeää
kevät talvesta eriää

Kokemus

Hiljaisuuden voi ymmärtää,
jos siihen mukaan uskaltaa,
pintaa pinnan alta kurkistaa,
      voi aavistaa
on harhakin kokemusta oikeaa
se mieltä ohjaa, johdattaa
löytämään toisenlaista maailmaa
joka omaamme muistuttaa

Tässä

Kuljen aina kohti
vaikka askel vie pois
koetusta uuteen
siirtyy yhdistyvä tieto
tietoisuus merkityksistä
kohdatessa uusi

Ajalla ei ole merkitystä
se on loputon tässä
sisimmässä yhtenä
tätä päivää ja tulevia varten

Viimeistelyä vailla

En ole valmis
miksi olisin, keskenkasvuisen
elämäni tunnissa elävä
ja kesken jättävä, työni
kun on viimeisteltävä, ensin

Ymmärrät varmaan, jos
ajattelet, kun ajattelet, minäkin
teen niin, nyt, en ole, valmis olen
sitten myöhemmin, en jätä
työtäni, kesken, olen täysikasvuinen
ensin ymmärrän, ymmärrät varmaan

viimeistelyä vailla

Uskotteko.

Joskus oli aika
ehkä se on vieläkin
      kun uskottiin
että sammakko kaivossa
on merkki puhtaudesta

Miksi sitten päästätte
suustanne sammakoita
ketunhäntä karvattomaksi
ajellussa kainalossa

Uskotteko itsekään?
Mitään, tai mihinkään.

Lasku

Tuupertuneet sanaröykkiöt
lupasivat enemmän
kuin ehtivät ollessaan voimassa

Parasta ennen
meni jo, saapui viimeinen
käyttöpäivä

Revimme paketin auki
ahmimme alennuksen tilaan
joutuneet lupauksemme

Halpuuttivat elämämme
saadakseen kaupaksi
unohtaaksemme hinnan

Lasku on tulossa

Vielä ehdin

Vieläkö on hetki aikaa
tovi tuumata ja vaivihkaa
oven suuntaan matkata
pois lähtemistä valmistella

Olin kai ollut vieraalla maalla
kun en kodikseni kyennyt
paikkaa kutsumaan, tahtomatta
hieman enemmän rakkautta

Jotenkin jäin paitsioon
itseäni piilottelemaan, yksiöön
vaikka asuinkin suurta taloa
vertasivat elämääni hylkiöön

Olin yksin, olen yhä sisintäni
karussa, piilossa lattialankkujen
tilalla, parketilla liukumassa, tieni
jatkumoa ehtimiseen muovaamassa

Tunge se hanuriisi, sanoivat
kun eivät parempaa ideaa löytäneet
ja nauroivat sukupuolettomia virnuja
saattosanoina, ollessani eksyksissä

Siinä yksiössä on monta ovea, ovet
suuressa talossa, kaikuvat tyhjään
ehkä riipivät puhtaaksi sisintä
vielä pitkään

Huhhuijaa hiljaa, olkaa vaiti, pyydän
kaikki seinien äänet, olen matkalla
ovelle, liukumassa jo kohti, odota
odota aika ja odota hetki, odota, odota, odota

Vielä mukaan ehdin

Kaunis jää

Olen niin kaunis
kaunis ja hauras
luja kuin jää

sen ainoan hetken
sulava jää
on tätä elämää

olen kaunis
olen herkkä
olen sulava jää

Rakkaus mereen

Kun ihminen rakastuu
sydän uuteen astuu
ei väliä sillä
vaikka varpaat kastuu
niin pitääkin olla
jotta elämä maistuu
niin tärkeää on kohdata vesi
niin herkistää meri, mielesi
tyyneyden kohtaat sä täällä
avaran veden äärellä

jonne yhä uudelleen palaat

jonne aina mielesi halaa

Jälki

aika perhon lailla liitää
kieppuu, keikkuu, kiitää
hymyssä hetken häive
lämmin muiston jäänne

Tuokio veden äärellä

Vuosien piirtämät
muistiin merkitsemät entiset
      syviin vesiin vierivät

      kuohuin saapuu kevät

nuoruuden virran pyörteet
iän muovaamissa lahdissa
      lepäävä rauha ja tyyneys

      kirkuvat lokit luodolla

ohi kiitävän ajan muovaama
sileä turvakallio
       poikasten pesän sijana

      tuulenpuuskissa syntyy laineita

vinkka viuhuu
purje paukkuu tuulessa
      koira haukkuu rannalla

      tervehtimässä ohikulkijaa

yksin istuu laiturilla
mies mato-ongella
     koho keikkuu laineilla

     vartoo kalansaalista

Muistoja

Hetkissä liikun, liu’un
kepeästi siirryn
vuosikymmenistä toiseen
ajatuksiini äänet kantaa
kuulen jossain aisakellon
väliin keijujen tiu’un

Kissankellot kedolla
harakankellot ujosti seurana
kankaalla kukkimassa kanerva
kypsymässä tumma variksenmarja,
kaarnikka
ja mustikoiden kanssa kilpaa
lykkää suon reuna juolukkaa

Nuotiopaikalla ujo savukiehkura
muistuttaa kulkijasta
joen uomassa
metsäkauris juomassa
silloin joskus siellä narrasin
uhmakkaasti vastustelevaa taimenta

Havahdun
on aika tähän päivään palata
rakkaista muistoista

Aikani

Olet aikani
eloni haurain kukka
pian pois kuihtuva
aineeton lopulta

olit aikani
ohi kiitänyt eloni
osa ikuisuuden
vuosien merta

Keväässä

Hempeät ovat ajatukseni
lempeitä keväiset tuulet
ripe lunta pihallani
auringon rohtamat huulet

Hymyssä suin
katse tiukasti kauas
näkemättä mitään
ajatus hokee:

RAKAS

Maiseman kauneus lumoaa
onnellisuuden suuri hyöky
kyyneleet silmiini nostaa
nousee tunteiden vyöry

RAKASTAN

likeltä kauas avautuvaa näkymää
peltosarkojen tilkkumerta
metsien sinessä uinuvaa rauhaa
kevään leikkejä, kalliolla
sulan tihkua noroina
sammalten, varpujen kimaraa
lintujen riemukasta laulua, taivaalla
pilvien vaitoa matkaa, rauhassa
olla yhtä, keikkua
västäräkkinä pihakivellä

Taivas

Yltääkö ajatus
tähtien yli
riittääkö ymmärrys
loputon on taivaan syli
kutsuvia ääniä
ja valoa täynnä

Terapiaa

Viety on
viety pois takaisin tullut
meille kuulumaton
vaikka ilolla sen omistaisi
meihin mieltyneen
kieppihännän

Pihakuusemme juurella
se haukkuu oravaa
kunnes oivaltaa
että heitettyä keppiä
saa hakea
ja suussaan kuljettaa
      yhä uudelleen
            ja uudestaan

Pystykorvan riemu
tarttuu meihin
koirattomiin naapureihin

Vanhemmuus

Luulitko kenties
että vanhemmuus päättyy
kun lapset lähtevät kotoa

luulitko että huoli haihtuu
kun nuoret rakentavat
oman pesänsä

luuletko yhä
tiedät varmaan

ettei vanhemmuus pääty
vastuu vain siirtyy kauemmaksi
ei käyskele enää
samassa tuvassa

että etäisyys syntyy
kun he ruuhkavuosiaan elää
sydän lastaan
aina mukana kantaa

ei pääty vanhemmuus
ei katoa aito rakkaus

Matkalla perille

Elämän riippusilta
täynnä uhmakasta rohkeutta
notkuvaa lujuutta, tahtomatta
vieritettyjä syitä selvitä

On pakko, kun ei muuta voi

Uteliaisuus herää pelosta
askelten epävarmuus
katoaa uskalluksessa
yli on päästävä

Huojuva silta ainoa tie yli

Ei oksia tarttua ylhäällä
ei lujaa maata, jalkojen alla
vain syvä tuntematon
käsin kaiteisiin tarrata

Jokainen askel vie kohti

Elämän notkuva silta
tarjoaa haasteita, sovitella
askeleita, koetella uskallusta, jatkaa
matkaa, toiveikasta oivallusta

Lopulta perillä, rauhassa levätä

Lisää

Riettauden reiteillä
ei ole piirrettyä karttaa

Syntien poluilla löytyvät
piiloon kätketyt aarteet

Hekuman huipuille
kiitävät uskaliaat askeleet

Lihalliset ilot tirisevät
nautinnon mehuista tuskaa

      lisää
            lisää
                  LISÄÄ

ahnaasti, ahnaasti antautuvaa
kunnes katumus saapuu
virittämään uutta odotustaan

Armahtava unohdus

Soittaisin sen kesän
soutaisin kuin venhoa soudetaan
kaksin käsin ja jäntevä keho
      jousena virityisin matkaan
luullen olevani eho
kuin parikymppinen kerran
      jaksaisinko edes auringon laskuun

aamulla kroppani kenties kipeä
ponnistuksiin unohdettu ilo
soitettu musiikki
      kadotettu hilpeä
molliksi vaihtunut usko
nautinnon suvesta vaivojen tuska
      kun nivelet naukuvat kivusta

kuitenkin suvea odotan
hetkien lämpöä toivon
usvaisen aamun raukeutta
tyynen järven peilaavaa kantta
      poutapilvien valkeutta
      pinnalla kelluvia lumpeita
vasten ahvenruohon hentoa harsoa

on saapuva unohdus
iän tuoma armahdus

Ratkaisuja etsimässä

Paljon on sanoja
      paljon sanojia
            enemmän avun anojia
joilla itsensä piilossa
ryppäinä ongelmavuoria
sanomattomia sanoja
      ajatuksia ja
            toiveita
etsimässä ratkaisuja
odottamassa sanoja
ovet avaavia

Ihme

Talven ihme
kukkiva kirsikkapuu
      katso
hämmennys kestää hetken
kunnes totuus avautuu
      sulaa sydämen jää
      herkistää elon lämpö
kasvuunsa kukin havahtuu
kauneutensa näyttää
     kukintaansa avautuu
     kun aika on herätä
ei sen ohitse unohtua kannata
voi kumppaninsa kohdata

Itsetutkintaa

Kujaani juoksen
kuvajaisia
varjoja karkuun

Tulee seinä vastaan
      ei
kun minä sen luo

Kiipeänkö yli
vai kierränkö ympäri
on tehtävä valinta

Mitäpä jos
kaadan sen kumoon
hävitän entisen

Pääsenkö varjoja karkuun
      en
vain itseäni pakenen

Siispä
pysähdyn hetkeksi
kohtaaman toden

Pilvien alle piiloudun
     olen
itselleni armollinen

Katoavat varjot
kirkastuu huominen

Kevät

Kevään ääniin
solahdan sujuvasti

lumet sulavat
väistää talven mahti

liverrystä, sirkutusta
linnut laulaa pesäpuista

Kumpi ensin vai kaikki

Kukkojen tanssi

äityy tappeluksi

munafarssinäytelmäksi

kanatarhassa

elämän tunkiolla

pienet tipuset nokkivat

toukkia salaa

kukkopoikien nokkien alla

kaakattavia kanoja

aina vailla

munavuoren laella

Elämän lupaus

Itkee aika mennyttä
murehtuu joka hetkestä
kuin petetty lupaus
kokematta jääneestä

Ympyrän kehällä
juoksevat oveluuden ketut
ajan hiirileikissä maukuvat kissat
      saalista
keriytyvää vuosikertymäpalloa

Nauravat ajan hampaattomat suut
      petettyjä lupauksiaan
      nuoruuden katoavaa aikaa
      sydänten paloa ja hehkua

Muistoissa kylpevät
kateuden kyltymättömät harakat
juorukellojen soiton huumassa
aikavaras ottaa kaiken
      eikä palauta

Mikä olikaan elämän lupaus?

Toiveita täynnä oleva sanko
tynnyri suljetussa tilassa, täynnä
      katkeraa elon viiniä
jota juomalla humallut

mäskit vaanii pohjalla ja  
huomisen ovella
      armoton krapula

Sinä pyhä

Pyhä
pyhä olet sinä
arjen sankari
      itkusi mittainen
      ilojesi kaltainen
täydellinen, sellaisena
kuin olet,
 
olet kestävä ja hauras
hymy ja paiste
lämpöinen mielenvire

pyhä sinä olet
arkieni sulo

Kaadettu

Kerroit kaiken
vaikka osa sinua oli enää jäljellä
kerroit rakkaudesta kasvuun
ja että sinut kaadettiin
      jäi jäljelle kantosydän
jonka sain kohdata
soraharjun rinteellä
ylös hakkuurinnettä kavutessa
      sanoit
minullakin on sydän
jään kaipaamaan runkoasi
johon nojata

Pois pilattu

Kasvamme kasvumme,
      alati opimme,
väliin sorrumme yleistyksiin,
toisinaan oikein ei ole mikään niin,
      hieman toisin,
on vinkkeli,
sitä vastaan mieli taisteli,
      ei hemmetti,
syntyi uusi kontrahti,
kirjoitettu sydän verellä,
      rallattelu markkinaraoissa,
otsikoissa silattu,
                        pois pilattu
uuden kasvun alku, polku
teoriaan unohdettu
ohi tallattu,
      harhaksi muutettu, havaittu
oikaistu, tuhottu
jotta syntyisi uusi alku

Sanoista

Sanoin
sanoin koristelen elämääni
lausein selittelen sisimpääni
tarinoiksi muuttuu kokemani
      jälkeen jäävät hokemani
sanoin selittyvät tekoseni
tavutukset etsiytyvät osakseni

riimit sain mä ristikseni
hokemat huvikseni
haiuiksi lyhyet lupaukseni
sanat sanoina kuulen
      ajatuksina muotoilen
luulen kaiken kuulevani
eniten hiljaisuudessa
sanoin

Vähä riittää

Se vähä
riittää minulle
paljoksi

Ehkä jopa
liiaksi

Yltäkyllän aiheeksi
josta siitäkin jää
jotakin

Tähteeksi

Tarpeeksi
vähän
riittäväksi

Kun mitään ei ole
sekin on riittävästi
ensiapu

Kun muuta
ei ole

Lupaus

Rakkauden riimit
      suuri lupaus
sydämen retkistä onneensa
      täyttyvät ikävät
      kaipaus joka ei hellitä
vaan aina uudesti syntyy
vetää puoleensa
      rakkauden lupaus
täyttymys, akti kohdatessa
palaa roihulla,
      vielä hiipuessa
kytee, toivoo, uudeksi yrittää
hengittää, toivon rippeistä
      yhdeksi kaksi saa
kaipaus, lupaus, joka ei katoa

Pois

Hurmasi itsensä
      olemalla totuudelle sokea
alkoi pröystäillen kehua
kuinka maailma on ihana
tuntematta armoa
sulki rajat ja mielensä rajat
      haluamalla olla näkemättä
kuinka tuho kylvää kuolemaa
taudit runtelee kehoa
toivottomuutta
      haluttomuutta olla olemassa

Muovipussiarmeija jätettä
kuhisee elämää kuumuudessa
hetken, kunnes tukehtuu
tulehtuu paiseinen vartalo
kuivuu janoonsa, muumio

Tilastoissa he eivät ole olemassa
kuin arviolta jokin määrä
itseään paossa
ei mistään pois, mutta jostakin tulleet
Lesboksen yllä leijuu kuolon aaveet
haaveet, päästä pois, päästä pois
pois

Sydän sanoo

Sydän sanoo sen
löytää omantunnon
avaimen
jolla ystävyyden ovet
avataan ja
avoinna pidetään

Ihmeet

Tuossa harjun kupeessa
läikkyi kerran aaltoja
kumpu meren äärellä
ylhäällä jäätikön reunalla

Aika huuhtoi
meren pinta hupeni
maa nousi
jäivät dyynit harjuiksi

Nyt mäntyisillä rinteillä
käyskelen rakkaita polkuja
ihmetellen luonnon ihmeitä

Lapsesi nuori

Hehkua poskien, katson
      ihastelen nuoruuden punaa
            silmien kirkkautta
viattomuuden raikasta avoimuutta
      aistin, herkintä ihastusta

Lempeän utelias, viive
      takauma, lapsuuden kultamaille
kun elon aamu on vielä nuori, päivät
       pitkät ja viikko kuin vuosi, odotusta
             täysi jokainen hetki

Sulokkaammin
      kauniimmin
            herkemmin
                  saapuu hän tykösi
lapsesi, luottaen vanhemman apuusi

Raivoten
      kiljuen
            huutaen
                  pakenee hän luotasi
lapsesi, kun etsii, tulkitsee itsensä rajoja

Epävarmoin askelin palaa
hyväksynnän ovea kolkuttaa
avaa, koska vanhempiaan vihaa,
rakastaa

Josko sittenkin

Silmuista toivon uskoi syntyvän
rohkeuden uuteen parempaan
kun tuhon piina alkoi rusentaa
piti reittille vapauteen suunnistaa
uskoa polun johtavan oikeaan

On karu kulkea pakoon itseään
moittia,
      soimata,
            syyttää,
                  itkeä,
kirota epäonnea,
                             syntymäänsä
kun kantaa
kärsimyksen kruunua itsellään
itsetunnon katoa
      riistettyä vapautta
            alkaa peloissaan
syytellä, kohtaloa

Katsoo heräävää huomenta
josko sittenkin toivon silmuista
kasvaisi pelastavia rauhanlehviä
      josko sittenkin

Juhlan jälkeen

Yön seljässä
yksinäinen kulkija
askelin etsimässä
reittiään, kohti kotia

Sateen vihmoessa
otsaa korkeaa, kaljua
hämärtää näkemistä
oluthuuruinen humala

Suurin ja voimakkain olin
nyt tunne on kadonnut
pelko hiipinyt tilalle
katumus, pakollinen

Surkeus saapunut
jäytää syyllistä mieltä
jälleen on eksynyt mies
lupausten kauniiden tieltä

Harmi hiipinyt sydämeen
kuinka päätyi taas nolouteen
voimallisen kerskan ilta

      on käytävä ahdas
      tuskainen krapulan silta

Pian herää kaupunki

Uinuu yö tähtinä
kuun kuulaassa kajossa
kelmeät varjot ohuella hangella
astinkolot ketun kulkujäljillä

Tyven hiljaisuus
hetket pimeän hämärässä
katulampun alla
tyhjä penkki vapaa lumesta

Varhainen laulaja lepikossa
heläyttää laulunsa
mustarastas äänensä lumossa
odottaa auringon nousua

Pian herää kaupunki
tarttuu kiireeseensä

Saunojat

Mustimmat ovat hirret
vanhassa savusaunassa
      pihkaiset oksanpaikat
            piilossa kankkujen takana
nokiset orret kruununa katossa
kuin taivas
      hyvän olon nautinnossa
             vihta lempeissä löylyissä

maalattialla huurut nurkissa
jäät jo sulaneet vesisaavissa
      viileys huokuu alhaalla
            kuumuus lauteilla korkealla
alastomat kehot hikoilevat
saavat lämpönsä vihtomalla

hangessa alaston keho karaistuu
avannossa mielikin puhdistuu, uudistuu

raukeus kehosi täyttää

Antaudun

Kätesi kosketus
hivellen ihollani kulkee
      värisen
             lämpösi huokuu
             kutsuu tuntojani
      odotan
heräävät soluni
täyttävät tahtoni
      antaudun
      tahtoosi raukean

Vie hyvänolon virta
kelluttaa vapauden aallot
olla vain hiljaa, kuunnella
kuinka lähellä, olet
      kuinka paljon kätesi löytävät
            kuinka sanoitta ymmärtävät
yhdeksi eheäksi liittävät

Minä niin tahdon
minä niin kaipaan
minä niin uskon
minä
      odotan
            sitä aikaa
kun sinuun yhdyn
sammutan kaipauksen lyhdyn

Ei muuta tarvita

Mahtipontisen on yritettävä
pitää yllä julkisivua
      komeaa näyteltävä
             ei itku saa tulla
olisi se häpeä
itsesäälissä rypeä
kanssa eläjien edessä
      kasvonsa menettää
            ja itkeä tihrustaa

Kuitenkin
      on niin suloista
kainaloon käpertyä
      avuttomana heltyä
            olla pienenä lähellä
kun paijataan päätä
ja pidetään kädestä
      se lämmittää sydäntä
ei sitä kaikki ymmärrä
vaikka se olis vähintä
      siinä on koko elämä

Muistot aarteita on

Muistot ovat astinlautani
uutta nähdä ja kohdata
sitä rohkeutta tuomassa
jolla uudet ovet avata

Jätti eletty jälkiä jälkeensä
ei kaikkea ehtinyt syvemmin miettiä
ja nyt se on mennyttä
kokemus ohjaamassa reittiä

Kuuntelen sateen kertomaa
kun tuuli pilviä kuljettaa
uhmakkaita massojaan liikuttaa
meri hyökyen saapuu rantaan

Muistot tallessa on
sua rakastaen
kuljen eloni tiellä
aarteina muistoja on

Tunneli

Vuotaisinko tunteeni
kuten koski vetensä
vinhasti ryöpyten kivikoissa
vuolaana virtana lahdelmissa
suudellen hiekkaisia rantoja
kaisloja purojen suistoissa
ahnaasti uittaen sylissä
uppotukit pitäen piilossa

Pimeydessä syvällä
tunteiden virtaava tunneli
saa norua rauhassa

Tuoksu

Huomasitko viehkon
rosoisen pinnan
ruusujen alla
hennon harmaa tausta
punaisille kukille ja
lehtien vihreälle

Humalluitko tuoksusta
      lemmenmakeasta
joka täyttää tajuntasi

Synty

Ehtimiseen etsin, huomiseen
lopulta kuljen, luomiseen
menee aikansa, ohitseen
syntymisen vaatii valtansa

Ei mikään synny ilman osumaa
jotain, joka kohti kiiruhtaa, saavuttaa
tarttuu ja kanssaan kuljettaa
tarvitaan yks munasolu vaan
siimahännän pää sekoittamaan

Sallittu

Läpi kehän astui
aikaa kului
sydämistyi, suuttui
toivottu puuttui

Menty on tultu
tultu ja menty
kaikki tehty
se ehditty, selitetty

Ojennettu
Otettu
Ohitettu
Sallittu

Kohdata

Helkkää riemu
ilo rintaa röyhistää
      ääni hekotuksin
tilan valloittaa, kun
      syli sylin tavoittaa
on helppo rakastaa
      sydän laukkaa
onneen ratsastaa

Ryysyt

Kelmeä ihosi
on kuin kuuta katsoisi
pimeässä koko avaruus
ympärilläsi

Retonkimekkojen aika meni ohi
tuli rikki revittyjen farkkuparatiisi
kaiken pitää olla rönttyistä
näytteet kuin jätekuormasta

Hinnasta viis, mutta ilolla
reikäisistä pöksyistä maksellaan satasia
on oikein muodikasta olla
ryysyläisten kerhossa

Ihosi huutaa aurinkoa
pois yön pakkashuuruista
köllimään pihanurmella
hokemaan: AH AUTUUTTA

Tarjolla aitoa koreutta
olen napapiirin unelma

Jaarituksen ilosta

Voiko paras olla hyvä
voiko surkeinkaan huonoin
viisausko mittataulukossa jokin luku
tyhmyyden kirjokin monenlainen

Tekivät taulukon, viisaat päät
löivät yhteen ynnäämään, jakamaan
ympyrää paloiksi kuin kakkuviipaleita
sitoutumaan mukamukamenestykseen

Prosenttien lumoissa oivalsivat
onkin typeryydellä osuuden summa
ja viisaudella mainettaan suurempi pulma
noloa nolompi ongelma, tulos piti kumota

Enempi kai aivojen ilon sijasta
onkin nautinto laiskuudesta
Ei pipo kiristä

Hoitava

Löytäisinkö perille

etsimättä merkkejä

yrttitarhani reiteillä

moni maku karvainta

pelko niistä pahinta

Otit minut kokonaan

kehoni, mieleni 

sait kapinaan

puolustamaan omintaan

tasapainoaan

Kylvit hyvän siemenen

annoit myrkyllisen huomisen

Viisaudesta sain rippusen

elon itsellisen

Paineet

Rusehtaa kohtalon puristin
vie toivosta lopun
                               toivonkin
uskon kurkistus mahdolliseen
uupuu
           tahto huomiseen

Keikkuu mieli jyrkällä rinteellä
kuin kivi
            soramontun reunalla
vierii hietanoro karkuun isompaa
hautaa menneessä
             monta joutavaa

Sileäksi tie tehtiin
liian helpoksi astella
masentavaksi ilman haasteita
evääksi purkkitolkulla lääkkeitä
piiloutuu poteroonsa
             elämän kynnyksellä
             nuori elävä

Onnen avaruus

Tähti taivaan
      kruunun timantti
tummassa yössä
      kuljet tietäsi
loistaen kirkkaasti
      otat sydämeni

Vielä hetken kulkevat
       kaukaisuudessa
linnunradan kaaret
       siintävät
hekuman hiileen
       tulta sytyttävät
läheiset kanssaan viipyvät
       yön ystävät, lepäävät

Varjonsa on kuvajainen
       ohut harso elon virrassa
vuolteen voimaa paossa
       rantakaislikossa,
                        onnen omena
kertaalleen haukattu
                        pois kelluva
kuin lastu vuoltu valkea
                        puhdas, hohtava
enää tovin jaksaa matkata
                        on pian kotona

Oi iloa, riemua, pakahduttavia tunteita
sydänten läikettä, onnensa huumassa
käsin, sormin, ihoa koskea, poskea
huulia, otsia, hivellä, suudella ja lopulta
onnea tuudittavassa unessa

Ymmärsi

Sallithan minun olla
      sallitko hetken tykönäsi
salli valvoa untasi, hetket
ohi kiitävät tahtoa, takaisin
tulla ja kanssasi olla

Satoi elämä kiireen
      pisaroi sietämisen rajat
jääti kaiken kauan sitten, ajat
surkeuteensa rakensi, kerran
paistoi aurinko, lämmitti

Yskä yskän ymmärsi

”Onnelliset vanhat”

Vonkaa, vonkaamisen ilosta
ähkyyn asti änkyttävä änkyrä
äijä ämmäänsä ei ymmärrä
kun ei kaataa saa enää sängyllä

taitavat villit vuodet olla takana
kun hommista ei rypisty lakana
selin makaa ukko vakava
yksinäisyys toistuva selän takana

ovat kurvit ja kaaret tallella
hiussuortuvissa permanentattu kihara
muutama kilo ylipainoa
rinnoissa melkoinen riipunta

kurttuinen on ukko, ennen niin komea
hyppii enää vain Aatamin omena
katosi halut mutta tahtoa haluaa
oikoo kadonnutta soiroaan

tässä onnelliset ikäihmiset
kaulassa elämän länget
huulet kostuu jos nuolaiset
kuorsaus kuuluu, huokaiset

kultaiset vuodet, todella
on koristeltu tuhkalla, noella
piisissä nokipalon vaara
kitkuinen on elämänlopun sauna

Empatiaa

Kytee,
hiljaa tuleni kytee, syttyy
ja lämpöänsä hehkuu
lähelleen kutsuu

lempeni ei ole kaupan
siitä ei ole kysymys
vaan ymmärrys, se etsii
reittinsä täyttäessä tehtävänsä

Lämpöni voit kohdata ja kokea
empatiani riittää kyllä

auttavat käteni eivät kysele
eivät omaa etuaan tavoittele
tehtävää riittää kyllä

Sain lahjaksi viitseliäisyyden
kyvyn tehdä, olla keskinkertainen
vähään tyytyväisenä on
onnellista elellä

ja sinutkin kokea

Kosketa

Kosketa
kosketa hyväillen
satuta, halaja kokemaan taivaita
lumon leijaa kuljeta, oivallukseen
avita

Suutele kaulaa, kehoa,
sormia, varpaita
kaikkea meissä, onneen ohjailla
tunteiden virrassa kellua
rakkautta luoda, haluta, tarjota
vapautta sydänten kehdossa

Tartu rattiin elämän kaarassa
kurvaa huikeita kauneuden kurveja
tunteiden hurmassa, kiipeä vuorilla
näe ihana, ihana maailma, kauas katso
koe tähtitaivaiden taikoja, lepää
kuun valossa, ilkialastomana rakkautta

Uusi elämä

Lempeä, rakkautta hamuaa
elolliset lisii täyttyy maa
täyttävät lajit uskottua tehtävää
kylvää, niittää, uutta itää

Huuma sylien soi keväässä
virittää kutsulaulut, tanssit
soilla ja metsissä, turuilla ja toreilla
vuoteissa
hiljaisuutta riisuu, uusi elämä

Suvituulet lempeät saapuvat

Uhattu unelma

Odottajan unelmat kellumassa
kohti onnen taivasta
kuin iskevä salama
vaara jäisellä pinnalla
on livetä ja satuttaa
ruusunpunaisesta tulla tahma verestä

Maailman laakea syli ei lämmitä
sen viimaa vihmoo kylmiä säteitä
valonsa epätoivoiselta piilottaa
kuitenkin odottamatta saattaa
auvoakin tarjoaa

Kietoo kohtuunsa tunteiden maailma
hyväilee hauraitakin harteita
saatat kokea onnea
surun viitan varjossa, kasvaa, isota
vahvistua
voimassasi esteet kadota