Helmenkalastajako olen
hopeanhehkuvaa kipua, täynnä
ahneutta löytää, tahdon
kateudensuopaa, vaahtoavaa
sitä rantakivien koloissa on
rapujen alla piilossa, syvällä
höttöä ja hattaraa, tarraa kiinni
liimautuvaa
kun pintaan ennän, kevyesti
laineiden leikkiin riennän
ja helmet kätköihin unohdan
riemut kun vie mukanaan
sateenkaaren päästä päähän
kulkemaan, aamusta iltaan
ja kuitenkin hamuan
helmeäsi kuin houkka
ryhdyn kätköä penkomaan
josko sittenkin, simpukkasi avaisit
ja helmesi saisin nähdä,
maistaisin
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti