Rakkauteni

Kuljin taas
niitä tuttuja polkujani
huolettomin askelin
metsäistä taipaletta
reppu selässäni

Hetkeksi pysähdyin
istahdin polkuni sivuun
kivipaadelle kivuten

Silmittelin maailmaani
honkien hoikkia runkoja
kuusten tuuheita oksia
haapojen ryhmää
koivikon reunassa

Kuuntelin kevyttä huminaa
lehtipuiden iloista havinaa
rauhaa, jonka vain metsä tarjoaa
kun hetkeksi malttaa seisahtaa

Viivähdin luontoäidin kohdussa
armaassa, turvallisessa sylissä
katsellen poutapilvien soutua
puiden latvojen yllä, kyllä
       tuota näkemääni rakastan