Keväänkorva

Kylvin sydämeeni kevään

talven huurun 

pakkasessa valon pimeässä

tarvoin hankien keskellä

jäässä näin pohjattomuuden

taivaan varjon

kuun ja auringon

Ikkunassa jääkukat aukeamassa

Kimaltavat terälehdet

sulat eiliset kiteiksi muuttuivat

sivakoitaviksi kestohangiksi 

latujenverkko

Kuusen alla jänön piilo 

Tykkylumi korkeissa puissa

taivaansineä hipoo tuuli

soittaa lauhaa putoamaan

lumet allensa vuotamaan

liruiksi puroiksi 

koskien kuohuissa usva