Väsyin ajatusteni yöhön
nukahdin
levottomaan uneen
alastomuus verhonani
kuin orpo
asvalttiviidakon roskalaatikkoon
betonielementtitalon takapihalla
kylmän rinki
kehoni ympärillä
odotan aamuauringon nousua
Olenko liian paljas
voimaton
juoksemaan karkuun
vai rohkean itsetuntoinen
seisomaan
sanojeni takana, ehkä niin
Entä sitten, kun herään
todellisuuteen
onko väsy poissa
ja ajatus kirkkaan levollinen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti