Hän elämäänsä kulki
kiireisin askelin
ohitse, perille koetti
pysähtyen arveli
päivien jo menneen editse
Hän harppoi, ahmi
yltäkyllin sai
Hän varjoansa tuijottaa
sitä yhtä ainoaa
hiljaisuutta,
kadonnutta kunniaa
pohtii, miks kaikenlaista
piti saalistaa
Lopulta
kaikki turhaa
oli vain
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti