Happamat sateet

Seitsemän sammaloitunutta vuotta
kuljimme liukkailla kivillä
       happamin ajatuksin
toisiamme vartioiden
vuorokaudet läpeensä
       päsmäröiden
kuin mikään ei riittäisi
kuin mikään ei tekisi
        onnelliseksi

Katsoit näppäryytesi solmuihin
verkkoon, jota punoit taitavasti

Katsoin kateuteni vuorta alhaalta
korkeuteen, johon en yltäisi

Juurellamme jalat
       liukkailla kivillä
sammaloituneina saaliina
       lukkiutuneet ajatukset
yhä happamien sateiden vankeina
       kohti loputonta
vaikkakin eri poluilla