Melkein ymmärsin
epäilin
kuvittelin pimeän syrjän
haukanneen hämärän
niin luulin, hetken
kunnes kuu nousi
ja kelmeän valonsa langetti
näytti
pitkät varjot yössä
Kuin haamu haaveissaan
astelin peltotietä
kaupungin laidalla
ja kuvittelin piikkilankaa
joka nousee sammalesta
muistona lehmihaasta
pitää varoa
kompastumasta
takertumasta
pimeässä, kuun valossa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti