Vanha

Katkeaako juoni
mureneeko kuviteltu lujuus

kun talo huojuu
kalliokin alta sortuu

tyhjäksi käy lumottu
hyvän kurjuus

autius täynnä puhdasta
ilmaa hengittää

lopulta, ihan sama
jättää rapistuva ajalle

kiipeää laho otsalaudoissa
unohettuna maatuva