Katsoo, katsoo hän peilikuvaa
jotakin tuttua, takaisin katsovaa
ihmettelee mistä tunnetaan
niin tuttu on hymy ja katse
pilke silmissä jostakin muistuttaa
hymyssään on jotain somaa
miksi en muista, kuka hän on
miksi kuitenkin tunnen tuon
joka suoraan katsoa uskaltaa
ja hyväksyen nyökkää taas
nostaa kätensä, sormellaan osoittaa
tuon tunnen, hän minua muistuttaa
kulmakarvat hieman rehottaa
ja hiuksetkin jotenkin, hapsottaa
kun suutaan hän supistaa
ryppyrivi on ylähuulessaan
kuin minulla konsanaan
vaan ihan on sileä
kun peiliin koskettaa
unohdus äskeisen piilottaa
vanhus tuoliinsa vaipuu, nukahtaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti