Iloa minä tallon suruksi
tai vähintään apeudeksi
joka näivettää mieleni
muka pyhitetyin keinoin
rakennan ristiäni - suureksi
saadakseni kumartua
alttarille
jota ei todellisuudessa ole
on vain harha
ja hymy, joka sammui
jo ammoin, ennen minua
kun taivas iski tulta
ja osui
poltti pois ymmärryksen
joka jäi tuhkaan
Siinä astun nukkavieru
aikani loppuun
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti