Huokausteni tuuli lipuu veden pintaa
jota koristavat kyyneleeni, sadepisarat
renkaita pinnalle luovat
tuovat tullessaan unelmieni lumihiutaleet
kevyesti kummuilleen laskeuvat, kuin
auringon valo suutelee päivääni
hyväilee esiin yön, kuun ja tähdet
avaruuden kultaiset tuolit joilla enkelit istuvat
hyppivät kilvan untuvapilviin ja
äärestä toiseen matkassa seilaavat
Kätesi
se jota eniten kaipaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti