Ne ilkkuvat böönat
muistelemassa menneitä
kadonneita haaveita
hekuman kuumia kääreitä
ympärillä olleita ahneita
karviaisia käsiä ja sääriä
Ne puhuvat ja ilkkuvat
kilpaa uroitaan solvaavat
unohtivat elää
hellyyden ehdoilla
Ryntäsi arki tilalle
pakkasi päivät täyteen
veti talouden tiukalle
aika päätyi vähyyteen
kääntyi vuoteessa yö ja selkä
ei taipunut enää hellyyteen
Ilkkuvat böönat
kaivaten menneitä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti