Eloansa moni murehtii
riipii, raapii päästä hiuksiaan
ei millään jaksa ymmärtää
että lopulta aina yksinään
täältä joutuu lähtemään
Lohduksi kutsuu vierelleen
hän oudot ja tutut kuvitteet
sadun kertojat, taikojen osaajat
pumpuliin hänet kietovat
kuin kultamitaleihinsa voittajat
Lempeyden vuorovesi
mieltä huuhtelee, ei patoja
enää luokseen tee, vaan
vapaina aallot kulkee, lopulta
huuliaan suutelee
Sammuvat tähdet
piiloutuu täysikuu
aurinko mailleen laskeutuu
on hiljaisuus ja rauha
sijalleen hetki lakastuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti