Taivutko kohtalon edessä
kuten puu lumikuorman alla
kumartuu nöyrästi kohtuunsa
maaemon kummun alla
syvällä juuret perimässä
ravintoa etsimässä, hiusjuurin
uutta kasvua synnyttämässä
Pienen virheenkö vuoksi
tuhlaat kalleimmat hetkesi
annat ohi kalleimmat lahjat
synkkään piiloonsa lymyät
pois lämpöä kokemasta
Ilon tuulessa riemu on suuri
kevyt, kaunis ja luojasi luoma
helkkää hyvää sun matkaasi
aika, elon mittainen uoma
katso rantoja, teitä, pientareita
niillä kukkivat elämän kukat
hetket kaikki ovat yhtä, kaikki
kaikki sisällään elon tärkeimmät jyvät
Rakasta, rakasta, on aikasi nyt
heillä toisilla, ohi mennyt
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti