Ruuvasi itsensä seinään kiinni
nojasi kehoonsa tikkuisen laudan
pani kovan kovaan, kylmään pakasti
oli syntynyt fiini tapa, säilöä siittiöitä
odottamaan tahdon loppua, surkeita
heittiöitä, jotka välttelee kylvötöitä
valvottuja öitä, eivät poistaneet, pakasteet
vaikka olivat keskenään rakastelleet, kuumasti
kosteasti, sulaneet
Oli putkien vuoro valloittaa paikat
vempelein ja vehkein, saattaa vieras elo
uudeksi, syntymässä muuttumaan tutuksi
keino-omaksi omaksi, hamuamaan tuttua
rintaa, maksamaan hintaa, muuttuneena
lihaksi, väri vaan vaihtunut oli vieraaksi
Tuhina tutin imijän suussa, avuton armopala
voimana synnyinpuussa, puhtain katsein
poraa tiensä sydämeen, tuoksunsa tunkee
sydämeen ja pienet sormet, ja varpaat tajuntaan
hetkeen onnelliseen, ken uskoisi, niin lopulliseen
kietoutuu vangiksi alkukantaiseen, haluun, tahtoon
nähdä itsensä kasvu uudelleen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti