Vain sen tahdon,
niin ja sen, tuon ja
tuonkin itselleni
jos saisin, niin ja tuon....
Tyydynkö mihinkään,
sittenkään
vaikka kaiken saisin?
Loputon on
haluamisen määrä.
Mihin piilottaisin
tuon hamuamisen harakan,
joka kaiken kiiltävän
luulee olevan
omistamisen arvoinen.
Mihin?
Kadotin sen ainoan aidon
puulusikan
joka jaksoi tehtävänsä
vuodesta toiseen,
tyytyi paikkaansa,
rooliinsa kuttaperkkasukupolven
kiemuroissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti