Luonto itkee, pisaroi
luotu voihkii, mestaroi
astunut suuriin saappaisiin
pieni, luulon konsepti
tappaa, tuhoaa lopun vähänkin
jonka säästää aikoi
katoon päätyi sekin
Höyrypilvet kapeat
juovat taivaankannessa
raostaan pilkistää aurinko
saastesumuun kätketty
kovin kovin himmeä
tuskin valaisemaan pystyvä
taivaltaa kohti, pimeyttä
pysyvää
Pelko katkoo korsia
valheiden pellossa
ja luotu huutaa tuskaansa
mestaroitu luontonsa
on hautansa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti