Kesytön, synkkä yö
pilkkaa pimeää
valon viimeisenkin syö
ei vilauta edes himmeää
Tihkuu taivas vettä
suven kosteaa, tiivistä
pisaroita, vesinoroja
kuin kyyneleitä poskilla
Harmaan hamosen puki
pelloille aamun usva
se hitaasti pois suli
nousevan auringon tullessa
Leikkii valo puiden latvoissa
kurkkii ja kirmaa kummuilla
paljastaa ohrapelloilla keltaisen
tähkien vihneet yllä korsien
Tuulenvire säntää kisailuun
valon perässä tuuleksi nousee
puhurina kulkee yli peltojen
kaukana vaarojen rinteitä koskee
Pilvet repsuen riekaleina
sinistä avaruutta yrittää piilottaa
eivät ne tuulen teillä
tehtäväänsä voi saavuttaa
Ihastellen katson
kuinka puiden lehdet kieppuvat
oksissaan taipuvat, lepattavat
hamuavat mukaansa värien loiston
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti