Koskettaisinko hipiää
hellän hempeää
Kosketan
koska oletan
sinunkin tahtovan
Ja tahtomme kohtaavat
emmittyään aikansa
eivätkä enää muista
menetettyä arkuutta
Siinä roihussa
rakkautemne avotulessa
on hurmanliekkejä
valtoimena merenä
ja kipunoita
taivaan täysi
nousevia
tunteittenme untuvia
onnen pesästä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti