Hedelmä

Yön kulkijaksi ryhtyi

ajatus villi kuin vasikka

potkii karsinansa seiniä

      riettauden riivaamia

vapauden tunteessa 

      pian laitumella, 

etsimässä ojan piennarta 

sitä vihreää, aidan takana

      Kasteen kosteat vielä 

      nuoruuden hedelmät

      vähitellen kypsyvät

      pehmeät

Lämpimästä tuulee

ennen viileää 

kietoutuu toiveiden luomat

toisiinsa

tarttuvat hehkeisiin korsiin

mittumaarin yön yskässä

kuuttoman yön hämärässä

Ei kivetön hedelmä ollut