Pimeys syö kesäyön valkeuden
taivuttaa syksyä kohti suven
loihtii taivaalle kuun kelmeän
elokuisen yön lämpimän
Kellastuvat ohrapelloilla korret
kuivuudesta kielivät keltaiset lehdet
kun sydänsuvi hiljalleen väistyy
odotus ruska-aikaan jo siirtyy
Päivän kirkkaus piirtää korkeat pilvet
avaruuteen yltävän huikean sinen
varjoina kulkevat pilvien kuvat
varjoina pelloilla metsissä peilautuvat
Maan povi lämpöä hehkuu
Sun kätesi pehmeä känsäistä vasten
työn jälkeen, kun olemme kahden
saapuu ilta ja hetket raukeat
katson varjoas kuutamme vasten
Sydän lämpöä hehkuu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti