Halla

Hiipii hatara

hallan haamu vaalea, 

harmaana aamussa

niittyjen yllä raskaana

painuu ketoa vasten

                  viileä

kosketus ankara
huurtaa kohteensa

Taipuu alleen

korsien kuorma

tähkäpäät ylväät

ylpeät, nöyrtyvät

kun luokseen leijuu 

                  hiljainen 

yli ahojen tullut, tuho

tuonen tuntuinen