Petopunkin lailla tartuit
lahkeeni täyteen
kirkuvan punaisin kynsin
huusit ihmisverta
kuumenemaan sen verran
ettei yö menisi hukkaan
voisit kehua
puhjenneesi kukkaan
kaktusten piikki ahterin alla
ja kuinka
täyteyden punaviini
niisti himomme häpeän
kun rehvakkaat lihamme
liittyivät yhteen
kokemaan kosteiden pintojen ihmeet,
taivaat
hetkiksi mehustuneet,
ja kuinka
kiihkeät käpälöinnit
raukeuteen laukesivat
Sitä vain mietin, miksi?
Satu ei saanut prinssiä eikä prinsessaa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti