Yöni rappusilta portaat
vilun vintille vievät
uniin uivat valvekuvat
pikku erheiden vaiheet
sanoiksi soljuu ajatusten virta
puheeksi muotoutuu huulilta
on ilta
Yön rappusilla seison
viluisena kaipaan takkatulta
sähköpatterin kyljessä
muistan retkeni kummulta
kun ylös korkeuteen katsoin
sammuvat tähdet taivaalla
on aamu
Unohdun hetkiksi rapuille
yökasteen huurtamaan katson
sumuverhon takana arvoitus
päivän kajo vielä aavistus
vilu viiltää ihoni pintaa
jään hetkeksi kysymättä hintaa
tule jo päiväni
Asetu iloksi rintaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti