Elämäni kuja
kiitollisuuden kukkia täysi
riemun liljoja valkoisina öinä
punaisia ruusuja tuoksuja täynnä
murattien vihreää tanssia puiden rungoilla
puukengät
portaan pielessä, taloni edessä
yksi ainoa lyhty odottamassa
että palaisin, takaisin
oven kotiin avaisin, sulkisin kuin kirjeen
suudelmin sinulle, jonka ikuisesti olen tuntenut
en koskaan tavannut
valo elämän kujan päässä
sammunut
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti