Satamakaupungissa

Ryhtyi ajatus villiksi vaeltajaksi
haluksi, kurkkia aitojen ylitse
vihreämpää nurmea kokea
olla hetken sokea
ja aistein tuntea
kulkea
nekin pimeät kulmat
joilla köyhimmät surkeat asuvat
kokevat omanlaista onnea
lavereittensa naristessa
oven auetessa askel
pois kotoa

Höyhentyynyllä painauma
pään paikka valmiina
unohtuneet
tuhmat ajatukset
piinaavat
syntyvät, kuolevat, vilkkuvat
mainosvalot
riettauden huvit kutsuvat

nurmikolla keltavihreää
yöpakkasten kulottamaa
ei auta unohtamaan
viettivaunun matkaa
kuumia shotteja
puheen sorina humalluttaa

Ajatusten vaunu kuljettaa
mielikuvituksen matkaa surkeaa
muistin lokeroista pujahtaa
Marseille ja Ranskan maa
se miten pullea madame verkkosukissa
villakoiraansa yössä kuljettaa
näkee hetken
katuvalojen vilkuntaa, lankeaa
korkokengän korot katkeaa
voihkintaa, pian
ambulanssin sireenit säestää