Kuljin tieni
itseni unohduksen upoksiin
hautasin kaiken, luulin
olevani vapaa, vapaa, en vanki
mielitekojeni ansa lauennut
kätesi kylkiä, kupeita kulki
kurotti korvia, kyynärpäät
kantapäitä kohti
väylä
laveampi himojen luiskiin paeta
tuhannen ja sadan tieltä, sieltä
tarjonnan mäen laelta,
laskea
katsoa
hiljaisuuden ääntä
kuunnella ollutta, mennyttä
kaivata, särkynyttä sydäntä
yksinäistä
Yksi näistä
kulkijoista on minä
yksi, riemun tuoja ja voitto
tieni, loppuun asti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti