Hento on voipunut kehoni
raskaan työn uuvuttama
hiljaa hapertuvat voimani
katosi uuttera tarmoni
Voimani tunnossa uhosin
raadoin, ahersin aikani
hukkasin hetket kanssasi
työn vankina kun ruhoni taivalsi
Ei lompakkoni tuosta lihonut
ei onneni juurikaan isonnut
tuhlasin aikaa ja suhteeni
alas ahneuteen olin vajonnut
Nyt minulla olisi aikaa kosolti
vaan eihän kukaan osaa luokseni
kun yksin päätin astella matkaani
jäi unohdus ainoaksi saaliiksi
Kehoni kuiskaa ikävää
kaipaa jokaista mennyttä ystävää
käy hiljaisuus ikuista ympyrää
päättää elo yhtä elämää
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti