Tähdeksi synnyin
iltataivaan koristeeksi
hetkeksi maailmankaikkeuteen
lohduksi lohduttomuuteen
Surkea on valoni
aurinkojen rinnalla
mutta tiedän paikkani
ohjata sua matkalla
Minua katsot usein illalla
hämärän laskeuduttua
kun ei näy kuuta, aurinkoa
iltaisella taivaalla
Näet hennon tuikkeeni
kuulet lauluni avaruudessa
hiljaisen joi’un
jolla ohjaan sua kotiisi
Siinä takkatulen äärellä
istut turvassa lopulta
et muistele enää koivua ja tähteä
et elämää menneessä
Olen sun sydämessä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti