Vuotaa onneni kuiviin
nuukahtaa kuin kylvetty vasta
jättää muiston vain jäljelle
kun lakkaa rupeamasta
Lauloivat sirkut ja peipot
nyt käki käheänä kukkuu
on lempeät tuulet paossa
päivä pelkoonsa hukkuu
Mutta kehrä toivon valoa
kurkkii sieluni akkunasta
ei hylännyt se vielä minua
ei kieltäytynyt saapumasta
Vire tyynessä illassa hetken
lupaus kauniista päättyvän retken
syli täyteen kasvaa ilon kukkia
tuoksuen puhkeavat loistoonsa
Taas päivä käy iltaansa
pukeutuu juhlan viittaan
ja vielä ennen aamua
peittelee uneen rakkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti