Silloin, kuljin illoin
syrjään ja takaisin
hämärän tultua piiloni
oli tyhjä puiston penkki
suuren tammen juurella
sen kaarnakuoren tuoksussa
sulin osaksi luontoa ja aamulla
sinä aamuna
minut herätti orava
sen pudottamaa tammen terhoa
äimistelin hetken
vieri pois, on piilossa,
sekin ehti, ennen minua,
kadota
katson, auringonnousua
veden takana, Tallinna, sen satama
ja laivat, odottavat
ehkä matkustan, huomenna
ja näen sinut, laululavalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti