Minä ahmin
katseeni haukkaa palan
pian toisen paljon suuremman
ja lähes läkähtyy nähdystä
Minä puhun
vaikka suuni ei suostu lausumaan
sanaakaan en pysty edes änkyttämään
häkellyn edessäsi
Minä punastun
pakenevat veret sisimpääni
sydän pomppii pumppuhuoneena
huutaa vaiti tunnekuohuissa
Minä ihastun
polvilleni laskeudun
askeleeni pehmenevät viereesi
pauloihisi lankean
Minä kosketan
heleän ihosi hehkua
kesäkuuta, ahomansikoita ja
poutapilviä ennen sadetta
Minä tunnen
tunnen kehosi
uin hiljaa kanssasi
mukanasi matkaasi
Minä tiedän
on matkani unelma
seikkailu jossa vain mahdollisuuksia
on tarjolla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti