Elämisen onnea

Mietin oloani

merkitystä ja tarkoitusta

luomisen voimaa ja intoa

kivuttomuutta iloita

pienistä asioista

Kaiketi siinä on jotain hullua

kun onnellisuus syntyy konttaamalla

sammaleisilla kankailla

mustikoiden ja sienten perässä

ennen syysmarjoja, puolukoita

ja soiden karpaloita

Mietin rauhaa ja tyyneyttä

joka käärii mieleni pumpuliinsa

tikan naputtaessa 

palokärjen pärisyttäessä puun runkoa

korpin ylilennon alla 

On elämä ihana

Metsäistä polkua astellessa

kiire kaikkoaa 

hetkessä olen kauneuden keskessä

värien ja muotojen leikkiessä, mielessä

on niillä paikka sydämessä

Tyynenä seisovat suuret kuuset

mystisinä pylväskatajat kallion reunalla

ja honkien juurilla kanervat, leiskuvat

syksyn tullen ruskan väreissä 

joukossa puhtaan harmaa jäkälä

Suloinen veitikka, vaskitsa

kuin pronssikääty Kalevan kankailta

sen matkaa on riemukasta seurata

Ah elämisen onnea